Jaahas, taas sitä on jotenkin on livahtanut yli viikko viime päivityksestä. Viikkoon mahtui taas paljon tapahtumia ja intensiivistä koulutusta. Lunalla näyttävästi alkaa tuo vahtivaisto nousta pintaan. Tämän johdosta on nyt haukuttu vähän kaikelle, mikä sattuu liikkumaan. Näin etenkin siis pihapiirissä ja nimenomaan ulkoillessa. Sisäoloissa on ollut mukavan hiljainen, kun ei ole ääntelyllä huomiota saanut. Viime alkuviikosta alkoi jo hermo kiristyä Lunan haukkumiseen, kun ei tuntunut lääkkeitä hommaan löytyvän ja meno vain yltyi päivä pävältä. Siinäpä sitten kehityskeskustelun ja koirankoulutusoppaiden lueskelun jälkeen otettiin ohitteluharjoittelut tehokäytäntöön.
Kodin läheltä löytyy hyvän vilkkaita, mutta ei liian haastavia paikkoja harjoitteluun. Alku oli äänekäs ja vetävä, mutta uuden salaisen aseen (lihapullan) voimalla Lunan huomio onnistuttiin useasti harhauttamaan ulkoiluttajan silmiin (lue lihapullaan). Aiemmin harjoiteltiin lelulla. Sekin toimi, mutta ajoittain se vaikuttaa turhan kiihdyttävältä. Lukuisten onnistuneiden ohitusten myötä alkoi pieni toivon pilkahdus esiintyä, että kyllä tämä tästä vielä onneksi kääntyy. Nyt sitten ollaan treenailtu kohta viikko intensiivisesti ohittelua ja se alkaa jo aika ajoin sujumaan mallikkaasti. Vieläkin juoksevat ihmiset, pulkat, lastenrattaat ja äänekkäät lapset ovat todella kiinnostavia kohteita koirista nyt puhumattakaan. Toivotaan, että kontaktin parantaminen, peruskoulutus, johdonmukaiset ja riittävän hitaasti etenevät harjoitteet sekä iän karttuminen tuottavat vähitellen toivotun lopputuloksen.
Luna tuntuu unohtavan aina yön aikana ohittamisen kultaisen taidon, joten joka aamu lähdetään alusta uudelleen. Illat ja etenkin aamut ovat hankalimpia. Todennäköisesti sisällä on tuolloin niin rauhallista, että ärsykekynnys on kovin matalalla. Siispä reagoi vahvasti, kun yhtäkkiä mennäänkin virikkeellisempään ulkoilmaan. Mukavasti Luna menee molempien ohjauksessa. J on harjoitellut ohittelua Lunan kanssa intensiivisemmin, mikä näkyy onnistumisina, kun kontakti ja elekieli ovat mukavasti hioutuneet yhteen. Ennakointi on kaiken a ja o, joskin välillä vaikea käytännössä toteuttaa. Mikäli haukkuminen alkaa ja tilanne on siltä osin "menetetty", Luna otetaan viereen rauhoittumaan tai viedään kauemmaksi kohteesta.
On viikkoon mahtunut muutakin kuin ohitusharjoituksia. Useampana päivänä ollaan koirapuistoiltu ja pitkästä aikaan nähtiin Melli-siskoa ulkoilun merkeissä. Luna on vihdoin ymmärtänyt yön merkityksen, eikä yömeininkejä ole edelleenkään enää ollut. Kyllä Luna vieläkin haluaa käydä yhden kerran yöllä pissalla ja ilmoittaa sen pienellä vinkumisella, jonka jälkeen jää odottamaan hiljaa istuen portin taakse, että J tulee ja pelastaa tilanteen. Kyllähän sitä itsekin käy yöllä pissalla, niin miksi ei sitten koirakin. Pissareissun jälkeen Lunan voi laittaa huoletta omaan boksiinsa ja sinne se sitten jää nukkumaan. Mietittiin, että Luna ei ole pissannut sisälle kertaakaan ainakaan kuukauteen eli sen jälkeen, kun täytti 4 kuukautta. Toki yksinolot ei meillä ole ollut kuin muutamaa tuntia. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että iso kynnys on Lunalla pissata sisälle ja tarvittaessa osaa pyytää ulos menemällä eteisiin istumaan.
Yksinolot ovat myös sujuneet onnistuneesti, eikä nauhoituksiin ole tarttunut kuin hajanaisia äänityksiä. Luna on myös alkanut tottua siihen, että J ja S tulevat ja menevät mielensä mukaan. Kotiväen tullessa paikalle suhtautuu rauhallisesti ilman kiihtymisiä. Vieraiden tullessa kylään välillä menee hienosti Lunan odottaessa omaa vuoroa pentuportin takana, usein kuitenkin on vielä aikamoisen innokas, kun tulijat ovat niin kovin mielenkiintoisia.
Viime perjantai oli Lunan suuri seikkailupäivä, kun lähdimme Perämeren pohjukkaan tapaamaan Lunan kahta siskoa Neitiä ja Lalaa sekä Leidi-emoa. Luna nukkui koko matkan tyypilliseen tapaansa. Kasvattajan pihaan päästyä piti paikat nuuhkia tarkoin ja sisällä odotti Lunaa valtava yllätys, kun koiraportin toisella puolella odotti parikin samankaltaista karvaturria. Neiti näytti heti kaapin paikan Lunalle. Leidi taas tuntui olevan hetken hämillään, että kukas se sinä olet. Luna meni heti mielistelemään emäänsä ja yritti nuolla huulia. Pennut saivat painia pihalla vapaasti, kun sisällä meno kävi välillä turhan reippaaksi. Oma piha olisi kyllä aika poikaa. Sisarrakkaus oli taas ylimmillään ja meno oli aikalailla tasapuolista.
Parin tunnin alkulämmittelyjen jälkeen vierailtiin Lunan toisen siskon Lalan luona. Olihan taisteluparilla kokoeroa, kun Lala on rakenteeltaan Lunaa huomattavasti sirompi. Sisätiloissa Luna pääsi käyttämään hyväkseen massaansa ja lähitaistelukokemustaan armottomasti, eikä vastustajan nopeudesta ja ketteryydestä ollut nyt apua etenkään alussa. Ulkona tilanne olisi ollut varmasti toinen. Sopuisasti painivat ja loppua kohden meno kävi tasaväkisemmäksi Lunan väsyessä ja Lalan jatkaessa sinnikkäästi. Leikin tiimellyksessä lähti Lalalta pari hammastakin. Oli kyllä jännä nähdä kuinka erilaisia vipeltäjiä voi samasta pentueesta tulla.
Olipa mukava reissu, harmi kun me onnettomat unohdimme kameran kotiin. Luna simahtikin heti autoon ja seuraava päiväkin sujui hyvin säyseän raukeissa merkeissä. Lauantaina kyläiltiin S:n veljen luona, jossa Luna nuuski ja tutki tarkkaan uuden ympäristön. Sielläkin köllähti matolle päikkäreille. Sunnuntaina akut oli jälleen ladattu täyteen ja vietimme päivää ulkoillen metsässä, hihnaillen ja kävimme koirapuistossakin pyörähtämässä. Lunasta on kuoriutunut oikea kotisesse, joka osaa ottaa rennosti, eikä turhia hötkyile. Tilanteen tullen on aina heti valmis toimintaan ja puuhasteluun.
 |
| Kuppi on jo tyhjä, olisiko mahdollista saada täydennystä? |
 |
| Auttaisiko sijainnin vaihdos? |
 |
| Tuijotuskisa jatkuu.. |
 |
| Luna lukee tenttiin |
 |
| Pitkulainen rentoutuu |
 |
| Leikin loppu |
