Vuosi koiramaista elämää

Jälleen kuluneella viikolla vietimme vuosipäivää, kun tuli kuluneeksi kokonainen vuosi siitä, kun Luna on saapunut meille. Vuosi on kyllä kulunut hujauksessa. Mietittiin taas jälleen, että Luna on tuonut niin paljon hyvää mukanaan. Koiranhankinta oli kerrassaan paras ja oikea päätös. Luna on niin energinen ja hyväntuulinen elelijä, ettei voi itsekään muuta, kun tulla hyvälle tuulelle. Juuri osui jälleen yksi tutkimus silmään, jossa koiran omistaminen vähentää merkittävästi stressiä ja vaikuttaa positiivisesti elämänlaatuun. Tämän voi kyllä täysin allekirjoittaa. Parhainta stressin lievennystä on lähteä Luunin kanssa metsään tai muuten touhuilla jotain mukavaa.

Toki koira aiheuttaa myös tietyissä tilanteissa murhetta. Kuten kuluneella viikolla, kun Luna jälleen yhtenä päivänä useamman kerran oksensi. Ripulia tms. ei ollut ja muuten oli oma itsensä. No, sitten se loppui kuin seinään. Liekkö syönyt jotain sopimatonta tai mennyt jotenkin tilapäisesti tukkoon syömästään luusta. Huomattiin, että söi samasta pussista lihaisen luupalan myös edeltävällä viikolla, kun sitten oksensi tokotreeneissä. Täytynee varulta heittää pussi menemään.

Tämän viikon agitreenit menivät erittäin ylikierroksilla ja Luna oli poikkeuksellisen hallitsematon. Lähti latomaankin yhdessä välissä mihin sattuu hallissa, kun harjoiteltiin hyppykuviota. Piru vie, kun kävi sähelöimässä koirienkin luona. Voihan Luna. Tuli kuitenkin takaisin ja loppua kohden alkoi sujua jo paremmin. Hyvin meni puomia ja harjoiteltiin takakiertoakin mallikkaasti. Aina välillä on huonompia päiviä niin koirilla kuin ihmisilläkin. Liekkö ollut jo liian väsynyt, kun oli käynyt alkuillasta kunnon metsälenkin ja treenit alkavat vasta kahdeksalta. Seuraavalla kerralla täytyy tehdä perus lämmittelykäppäilyt ja rauhoitella enemmän edeltävästi.

Tokoon ohjaaja lähti uudella asenteella ja kiinnitti huomiota omaan rentouteen sekä rauhallisuuteen. Jos ohjaaja jännittyy ja kiristyy, ihan takuulla tekee näin koirakin. Kotoa lähdettäessä Luna oli kyllä ylikierroksilla, mutta hyvin rauhoittui oikeaan tekemisen mielentilaan. Siinä helposti alkaa käpy kiristyä, kun alku on sellaista sähläystä ja viuhtomista, mutta juurikin siinä kohtaa täytyy huokaista syvään ja luottaa, että kyllä se siitä. Ja eihän tämä ole millään tavalla mitään vakavaa :) Alkuun otettiin paljon rauhoittavia kontaktiharjoituksia. Lisäksi tehtiin omaan tahtiin ja hyvin lyhyttä pätkää kerrallaan. Välillä käytiin kentän ulkopuolella pissatauolla ja juomassa. Ja olipa meillä mukavaa. Molemmat oli innoissaan ja hyvin saatiin tällä kertaa pysymään hyvä vire yllä alusta loppuun. Ohjaaja pyrki käyttämään mielikuvitustaan ja pyrki varioimaan harjoituksia ja palkkasi koiraa eri tavoin. Luna on ihana, kun se innostuu kaikesta ja silloin, kun se tekee, niin tekee kyllä hienosti. Nyt alkaa jo paikka ja koiratkin käydä tutuiksi niin sekin helpottaa. Hyppyä tehtiin myös ja Lunahan irtoaa, oi voi :D Luoksetulot sujuivat näpäkästi joskaan liikkeenomaisesti ei niitä juuri tehty. Hieman liikkeestä maahanmenoa ja seisomista harjoiteltiin myös. Hauskaa oli, hyvin mielin ensi viikkoon.

Viikonloppu ollaan vietelty kotosalla rentoutuen sekä ulkoillen. Ollaan hihnailtu ja käytiinpä markkinoilla ihmisvilinässäkin pyörähtämässä. Eilen S oli tokoepiksissä talkoilemassa. Allapa kuvia rentoutumismetodeista.

Joko mennään?

Luna ja kepukka

Luna tuopi bumerangia

Heitä jo! Huomaa takana varsin erikoinen maahan havumaton kasvattanut kuusi.

Sirkusnorsu esittää

Tiitteränä

Iloinen läkähtynyt Luna

Älä jaksa.. Haukotus..

Söpöliini

'Nouse'

Kontaktointia

Paheita. Luna saa nuolla jugurttipurkin, voi mitä herkkua.

Pusu

Vielä mahtuu syliin vahtaamaan telkkaria

Ja lisäksi muutama videon pätkä:

Luna syttyy leikkimään
 

Perinteiseksi muodostuneet ravitukset metsässä. Mitä mukavampi varvikko tai sammalikko, sen parempi.

 Pari luoksetulovideota. Palkkana harvinaista herkkua, kissanruokaa.. Namskis.

 

Agiliitia ja tokoilua

Taas on ollut hieman taukoa kirjoittelussa. Koiraharrastuksetkin ovat startanneet agilityn ja tokon merkeissä. Agilitya on ollut nyt kaksi kertaa ja molempina kertoina on innostusta riittänyt koirakolla. Ensimmäisellä kerralla agilityssa oli sitten 18 esteen rata. Ensimmäiseksi kouluttaja kysyi kuinka paljon on kokemusta agilitysta. Kaikilla muillahan tuntui olevan vuosien harrastustaustaa.

Siinä tutustuttiin rataan ja Luna siellä vähemmän tai enemmän protestoi ohjaajan rataan tutustumista. Onneksi rata suoritettiin yksi koira kerrallaan muiden odottaessa pihalla. Oltiin Lunan kanssa viimeisinä, kun ensin menivät maxi sitten medit ja lopuksi kaksi mini corgia. Yllättävän hyvin meni ottaen huomioon sen, että taukoa agilitysta oli yli kuukausi. Noin 15-20 min harjoiteltiin ohjauskuvioita ja radan menemistä. Ratakin onnistuttiin selvittämään kolmessa eri osassa. Siinäpä meni ensimmäinen kerta ihmetellessä. Loppuun kouluttaja sanoi, että sulla on kyllä todella nopea koira. Totta, se on taitaa olla vähän liiankin nopea minun jaloille.

Toisella kerralla alkuun olikin sellainen ohjausharjoitus, että osa oli ohjaajista oli koiria ja loput ohjaajia. Jaon jälkeen "koirat" menivät ulos ja ohjaajat opettelivat radan. Omalta osalta koirana oleminen onnistui paljon paremmin. Siinä meni noin puolet ajasta. Ihan hyvä harjoitus, mutta Lunalle se oli kyllä todellista tuskaa katsella narun päässä hallin reunalla, kun ohjaaja viiletti koirana menemään :D :D

Sitten harjoiteltiin itsenäisesti esteitä ja kouluttajan kanssa ohjauskuviota nimeltä saksalainen. Ideana olisi laittaa koira kiertämään hyppy -> ottaa koira hyppyyn molemmilla käsillä -> jatkaa matkaa koira toisella puolella. Lämpimän Lunan kanssa touhu oli aika haastavaa, kun meni Lunalla hermot odottelussa. Olisi pitänyt jättää koira autoon, jos olisin tiennyt alun hitauden. Onnistuttiin kerran tekemään liike oikein ja kahdesti koira ehti mukaan "väärälle" puolelle. Hauskaa kuitenkin oli, vaikka alku olikin hidas ja koiran mielestä kauhea. Harjoitusta, harjoitusta. Pitää osata odottaakin välillä.

Tokoa on myös ollut kaksi kertaa. Alku on mennyt melko hepakassa ja tutustuessa. Lunalla kestää tottua uusiin tilanteisiin ja täytyy antaa sille aikaa. Ensimmäisellä kerralla lähinnä tutusteltiin ja omatoimisesti harjoiteltiin sitä, mitä kukin halusi. Ryhmän vetäjä oli asiantunteva ja kannustava. Otettiin aivan pieniä juttuja lyhyissä pätkissä. Taas tuli todettua, että tunnin aika on todella pitkä sekä koiralle että ohjaajalle. Luoksepäästävyyttä, luoksetuloa, alkeishyppyä, asentoja tuli vähän harjoiteltua. Paikkamakuuta ei otettu vielä eka kerralla. Lisäksi harjoiteltiin ryhmässä ohitteluharjoituksia, ne ovat Lunalle kaikista haastavimpia.

Eilen oli toinen kerta ja meni osin vähän paremmin. Yleisesti ottaen Lunalla oli eilen vähän jotenkin huono päivä, eikä kovin jaksanut keskittyä. Välillä haukkui ja vahtasi muita, välillä oli taas kuulolla ja välillä ihan rennosti odotteli makuullakin. On vähän on-off tämä meidän tyyli. Paikoin meni kuitenkin oikein mainiosti, mutta sitten aika alkuvaiheessa reppana oksensi kentälle. Ei ihme, ettei keskittyminen ollut ihan parhaassa vireessä. Raasu. Siitä se meno koheni, mutten viitsinyt enää kovin namitella. Itsellä pitäisi muistaa noin yleisesti pysyä rentona. Mikäli itsellä alkaa pipo kiristyä, takuulla kiristyy koirakin. Perusasentoa täytyy hioa kotona ja ottaa vielä tarkkuutta lisää. On vähän liian tiivis ja saattaa 'perällä painaa' mua etenkin jänskissä tilanteissa harjoiteltaessa. Kääntymistä harjoiteltiin ja siinä Luna on oikein etevä. Välillä perä heilahtaa oikein todella reilusti ja saa olla itse tarkkana, ettei provosoi tätä. Joskin rauhallisemmassa vireessä ns. ylikorjaus on vähäisempää. Peränsä se on löytänyt, vaikka näytti joskus, ettei se tiedä sen olemassa olosta mitään :) Lisäksi otettiin sellaista harjoitusta, että siirryttiin koirien kanssa ringin kehältä aivan kasaan keskustaan ja sieltä pääsi pois, kun koira oli kontaktissa. Huoh. Erittäin haastavaa. Muutaman kerran jälkeen se alkoi sujua aina vähän paremmin. Lopussa otettiin lyhyt paikkamakuu, jossa pysyin hyvin lähellä. Meni mukavasti. Kyllä tämä vaan tekee hyvää. Jos mitään mielenhallintaa ja kärsivällisyyttä kehittävää Lunan kanssa ei tekisi niin se olisi kyllä ihan mahdoton.

Eräs ärsytyksen asia on ollut kotona, kun nyt kahteen otteeseen Luna on yksinollessaan järsinyt tunnerikasta vanhaa lipastoa, ensimmäisellä kerralla myös mattoa ja rottinkikoria. Onneksi kämpän kiinteään irtaimistoon tai muuhun ei ole koskenut. Oltiin vähän ihmeissään, kun aiemmin ei ole tehnyt uudessa kodissa mitään. Mahdoton varmuudella sanoa, mistä johtuu. Ajateltiin, että mahdollisesti Luna on säikähtänyt jotain ja hermostuksensa purkanut johonkin. Tiedetään ainakin, että viime viikonloppuna, kun oltiin agilitytalkoissa, äänekäs kulkue meni talon ohi ja eilen järsimisen toistuessa porraskäytävässä oli erittäin äänekäs vahanpoisto-operaatio meneillään. Kyse ei siitäkään ole, etteikö olisi ollut jotain muuta järsittävää tai muuta. Kumma homma. Toivottavasti ei enää toistu, kun kynnys siihen kyllä varmasti kerta kerralta madaltuu.

Tänään rentouduttiin ja käytiin metsäilemässä perjantain kunniaksi. Hyvin Luna oli kuulolla ja sai iltaruuaksi pienen palan lihaista karitsan luuta. Mukavaa, kun on viikonloppu ja vapaata.

Temperamentfully elegant bitch

Kuluneella viikolla on taas pitkästä aikaa ollut kaikenlaista mukavaa touhua ja lisää on alkavalla viikolla luvassa. Alkuviikosta saimme vieraita Kuusamosta. Luna on kyllä ovela ottamaan huomionsa ja saa varmasti kaipaamansa rapsutukset osakseen kätevästi. Kotona meitä se ei testaa, mutta vieraita kylläkin hienovaraisesti esim. siten, että kun menimme saunaan niin tyyppi oli suoraan kipittänyt meidän makkariin, jonne ei siis saa mennä ja katsonut sanovatko vieraat mitään. No, eivätpä sanoneet ja niinpä neiti löytyikin saunasta tultuamme nukkumasta sängystämme. Normaalisti kyllä kunnioittaa tuota maagista makkarin rajaa melko hyvin, vaikka ovi olisi aukikin.

Yksin ollessaan Luna on ollut varsin nätisti. Yksi ihmetys oli, kun eräs päivä jälleen oli hävinnyt kaksi palaa suklaata korkean lipaston päältä ja paperit lattialta. Miten ihmeessä? On arvoitus, että miten kummassa se on saanut ne ongittua sieltä, kun vieressä ei ole edes mitään, minkä kautta sinne voisi nousta. Lisäksi eräs päivä löytyi myös raadeltu ja huolellisesti puhdistettu kalinkajugurttipurkki, joka oli unohtunut tyhjänä aamulla pöydälle. Lisäksi sohvalta on löytynyt hämmästyttävän paljon karvoja ja lukuisia havaintoja tyypin hengailusta siellä. Muun muassa eräänä yönä J oli vessassa käydessään ihmetellyt, että mihin ihmeeseen koira on kadonnut. No, Lunahan oli hiiren hiljaa köhjöhtänyt sohvan nurkassa pienellä kerällä. Siellähän se. Meidän ollessa kotona ei pyri sohvalle, mutta heti hiirien ollessa pois kissa ottaa paikkansa. Pitäisi joku kerta laittaa videointi päälle niin saisi selvyyttä arvoituksiin. Ja sohvalle varmaankin pyykinkuivausteline niin ei olisi enää niin luoksekutsuva makuualusta.

Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä, jotka meni oikein hyvin. Silloin monta viikkoa käytiin silloin kerran ja nyt huomasi, että Luna selkeästi muisti paikan ja harjoittelu sujui jo alusta asti ensimmäistä kertaa paremmin. Varsin rauhallisesti Luna odotteli ja haukun määräkin oli vähäinen. Kaikista mukavin juttu oli, kun nähtiin toinen cardi 2 v Alma omistajineen ja saatiin kutsu keskiviikoksi carditapaamiseen. Keskiviikkoilta menikin sitten kokonaisuudessaan sitten kivassa seurassa pääosin corgien kanssa. Luna nautti täysin rinnoin, kun vihdoin pääsi painimaan ja juoksemaan muiden samanmoisten kanssa. Paikalla oli osa pentuja ja osa aikuisia, varsin sujuvasti meni leikit yksiin. Luna oli kyllä vilkkaimmasta päästä. Tai oli yksi 4 kk suursnautserin pentu, joka tykästyi Lunaan ja oli kyltymätön leikkijä. Luna sai vihdoin maistaa omaa lääkettään :) Ensi viikolla on suunnitelmissa mennä mukaan uudelleen. Oli mukava tutustua muihin alueen cardiharrastajiin.

Viikonloppu on kulunut kyläily-sukulointi-koiranäyttelyreissussa Tampereella, jossa Luna pääsi jytyämään Tanen ja Elmerin kanssa. Eilen lauantaina käytiin koiranäyttelyssä, jossa yllätykseksi Lunalla meni tosi kivasti ja ainoana juniorinartuissa voitti luokkansa, sai ERI ja SA:n. Arvostelu kuului näin:

"Temperamentfully elegant bitch. Typical head. Topline should be correcter. Good chest. Slightly french stand. Not enough flow in movement."

Hyvin kuvaa Lunaa tuo arvostelu etenkin luonteen osalta, se ei voi olla paistamatta läpi :D Paras narttu luokassa kulku meni aikalailla pomppimiseksi ja höntyilyksi ravaamisen sijaan ja oli sitten neljäs. Muut lähellä tulevat koirat meinasivat kiinnostaa turhan paljon. Harjoituksen puutetta. Selvästi tuomari tykästyi Lunaan ja kävi vielä kehän jälkeen jopa sanomassa, että Luna olisi voinut voittaa, jos se olisi malttanut ravata ja liikkua kunnolla. No sellainen Luna on. Varmaankin kokemuksen ja harjoituksen myötä siitä rauhoittuu. Ja erityinen plussa oli, että Luna käyttäytyi kehän reunalla oikein rennosti ja oli aivan mallikelpoinen oleilija. Ja saatiin kommenttia myös, että Luna on niin iloinen esiintyjä ja pöydälläkin se mielissään vispasi häntäänsä, pysyi kuitenkin kivasti paikallaan, vaikka mieli olisi varmaan tehnyt hypätä tuomarin syliin :D Näytti tuo tuomari tykkäävän vähän rotevammista yksilöistä ja paljon tosiaan kiinnitti huomiota tuohon liikkumiseen. Se oli myös ihme, että se kehän ruoho oli jätetty tosi pitkäksi ja kenttä oli ihan muhkurainen verrattuna Kemin näyttelyyn. Se aiheutti oman haasteensa näille töppöjalkaisille koirille. Kuvia ei itse otettu, mutta mahdollisesti niitä on luvassa myöhemmin.

Kiva viikonloppureissu kaikinpuolin ja oli mukava nähdä niin koira ja ihmisystäviä :) Nyt ollaan kaikki valmiita yöpuulle ja Luna nukkui koko tulomatkan ja jatkaa uniaan tuossa vieressä. Huomenna onkin sitten edessä uudet kujeet, kun on pitkästä aikaa agilityä ensimmäisen kerran, kun ryhmien kausi starttaa!