Eilen illalla juurikin, kun blogipäivitys oli valmis ja katsoimme vielä telkkaria vähän ennen puolta yötä, yhtäkkiä huomattiin, että Luna säpsähteli kummallisesti, kun makoili lattialla. Koko koiran lihakset säpsähtivät n. 10-15 sekunnin epäsäännöllisin välein symmetrisesti, yksi säpsähdys kesti sekunnin murto-osan. Puolieroa ei ollut vasempaan tai oikeaan verrattuna, eikä myöskään etu- vs. peräpäähän nähden. Aluksi luultiin, että sillä on hikka, mutta nopsaa huomattiin, ettei se kyllä sellainen ollut. Vähän samanlaisia säpsähdyksiä, kun voi tulla koiran nukkuessa tai, kun on nukahtamaisillaan. Luna vain oli täysin hereillä ja myös istuessa, seisoessa ja kävellessäkin tuli näitä säpsähdyksiä. Kosketus tai syliin nostaminenkaan eivät niitä poistaneet. Jos pyysi Lunaa tekemään jotain, esim. istumaan tms., teki ihan ongelmitta ja säpsähdykset aavistuksen vaimentuivat. Ikinä aiemmin mitään vastaavaa ei olla havaittu.
Mitään muuta poikkeavaa Lunan käytöksessä ei ollut. Liikkui aivan ongelmitta, tuli kontaktiin, reagoi normaalisti, eikä ollut vetäytyvä tai muuta vastaavaa. Itse ei ollut moksiskaan oirehdinnasta, mutta toki ihmetteli, mitä me sitä kytätään. Tutkittiin Luna tarkkaan, eikä löydetty siitä mitään poikkeavaa, eikä aristellut mitään. Monta viikkoa sitten oli se punkki kiinni ja punkkiaineen laitostakin on viikkokausia. Päivä oli mennyt aivan tavallisesti. Ainut poikkeuksellinen asia eilen oli se, että Luna ui ekaa kertaa, mikä varmasti oli äkkiseltään fyysisesti rasittavaa ja vesi vielä kovin kylmää. Joskaan mitenkään erityisen väsynyt se ei ollut lenkin jälkeen tai illalla. Mitään kummempaa ei kyllä uskottu sen syöneenkään. Juonutkin se oli ainakin kohtalaisesti.
Soitettiin heti päivystävälle eläinlääkärille ensin omalle alueelle, joka ei osannut sanoa oikein mitään ja pyysi seuraamaan ja tuomaan, jos tulee jotain muita oireita. Soitettiin vielä Helsinkiinkin eläinsairaalaan, mutta ei sieltäkään saatu lisäinfoa. Annettiin varulta lääkehiiltä, joskin pieni annos ja juotettiin vähän Nutrisalia sillä ajatuksella, että jos on joku tilapäinen elektrolyyttihäiriö.
Onneksi säpsähtely itsestään vaimentui ja harventui, tiheämpään niitä tuli noin puolen tunnin ajan. Kokonaisuudessaan maksimissaan tunnin. Sen jälkeen Luna on ollut täysin oireeton, eikä ole ollut mitään. Seurattiin sitä kyllä pitkään ja nukuttiinkin vielä Lunan kanssa, josta Luna oli varsin mielissään. Yö meni hyvin, eikä tänään olla havaittu mitään erityistä.
Oikein mitään järkevää ei nettihaullakaan asiasta löytynyt. Mahdollisesti voi olla jotain lepoon liittyvää myokloniaa, joka on nyt toki vain kuvaava termi. Jostain löytyi, että voimakas rasitus tai tilapäisesti elektolyyttihäiriöt voisivat aiheuttaa tällaista lihasten tilapäistä nykimistä. Siksi mietittiin, että ehkäpä yhtäkkisellä kylmän veden uinnilla voi olla joku yhteys. Vaikeapa veikkailla. Epätodennäköistä on, että epilepsiakaan tuolla tavalla oireilisi. Kuitenkin epileptisiin paikallisalkuisiin kohtauksiin liittyy toispuoleisuutta puhumattakaan mistään yleistyneistä epileptisistä kohtauksista, jotka ovat kokonaisvaltaisia ja rajuja, koira menettää tajuntansa / on poissaoleva ja kohtauksen jälkeen väsynyt tai ei useinkaan oma itsensä. Toisaalta mikään selkäasia ei tällaista koko kehon säpsymistä oikein sovi tuskin aiheuttamaan, eri asia, jos olisi esim. peräpää säpsynyt pelkästään ja toisaalta luulisi, että helposti voisi heijastua myös liikkumiseen edes jollain tapaa.
Mietittiinkin, että monikaan ei varmastikaan olisi edes huomannut oireilua tai kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Eikä mekään oltais huomattu, mutta poikkeuksellisesti valvottiin pidempään. Yritettiin säpsähtelyepisodin loppupuolella kuvata videotakin, mutta säpsyt ovat niin pieniä ja valaistus huono, ettei siitä näy oikeastaan mitään.
Kyllä sitä vaan säikähtää, jos tulee vähänkään jotain tavallisuudesta poikkeavaa pienelle rakkaalle ystävälle ja perheenjäsenelle. Onneksi tänään on ollut vapaapäivä niin ollaan voitu seurailla Lunaa. Hihnakävelyillä ollaan käyty normaalisti, muuten ei olla hommailtu mitään kummempaa. Seuraillaan siis edelleen ja toivotaan, että oireilu oli jotain vaaratonta ja tilapäistä. Todennäköisesti kuitenkin näin. Jos se uusii tai ilmenee jotain muuta, viedään se kyllä eläinlääkärin pakeille herkästi. Luna on onneksi ollut oma ihana itsensä.
Ja ai niin, alkoihan ne juoksutkin..
Mitään muuta poikkeavaa Lunan käytöksessä ei ollut. Liikkui aivan ongelmitta, tuli kontaktiin, reagoi normaalisti, eikä ollut vetäytyvä tai muuta vastaavaa. Itse ei ollut moksiskaan oirehdinnasta, mutta toki ihmetteli, mitä me sitä kytätään. Tutkittiin Luna tarkkaan, eikä löydetty siitä mitään poikkeavaa, eikä aristellut mitään. Monta viikkoa sitten oli se punkki kiinni ja punkkiaineen laitostakin on viikkokausia. Päivä oli mennyt aivan tavallisesti. Ainut poikkeuksellinen asia eilen oli se, että Luna ui ekaa kertaa, mikä varmasti oli äkkiseltään fyysisesti rasittavaa ja vesi vielä kovin kylmää. Joskaan mitenkään erityisen väsynyt se ei ollut lenkin jälkeen tai illalla. Mitään kummempaa ei kyllä uskottu sen syöneenkään. Juonutkin se oli ainakin kohtalaisesti.
Soitettiin heti päivystävälle eläinlääkärille ensin omalle alueelle, joka ei osannut sanoa oikein mitään ja pyysi seuraamaan ja tuomaan, jos tulee jotain muita oireita. Soitettiin vielä Helsinkiinkin eläinsairaalaan, mutta ei sieltäkään saatu lisäinfoa. Annettiin varulta lääkehiiltä, joskin pieni annos ja juotettiin vähän Nutrisalia sillä ajatuksella, että jos on joku tilapäinen elektrolyyttihäiriö.
Onneksi säpsähtely itsestään vaimentui ja harventui, tiheämpään niitä tuli noin puolen tunnin ajan. Kokonaisuudessaan maksimissaan tunnin. Sen jälkeen Luna on ollut täysin oireeton, eikä ole ollut mitään. Seurattiin sitä kyllä pitkään ja nukuttiinkin vielä Lunan kanssa, josta Luna oli varsin mielissään. Yö meni hyvin, eikä tänään olla havaittu mitään erityistä.
Oikein mitään järkevää ei nettihaullakaan asiasta löytynyt. Mahdollisesti voi olla jotain lepoon liittyvää myokloniaa, joka on nyt toki vain kuvaava termi. Jostain löytyi, että voimakas rasitus tai tilapäisesti elektolyyttihäiriöt voisivat aiheuttaa tällaista lihasten tilapäistä nykimistä. Siksi mietittiin, että ehkäpä yhtäkkisellä kylmän veden uinnilla voi olla joku yhteys. Vaikeapa veikkailla. Epätodennäköistä on, että epilepsiakaan tuolla tavalla oireilisi. Kuitenkin epileptisiin paikallisalkuisiin kohtauksiin liittyy toispuoleisuutta puhumattakaan mistään yleistyneistä epileptisistä kohtauksista, jotka ovat kokonaisvaltaisia ja rajuja, koira menettää tajuntansa / on poissaoleva ja kohtauksen jälkeen väsynyt tai ei useinkaan oma itsensä. Toisaalta mikään selkäasia ei tällaista koko kehon säpsymistä oikein sovi tuskin aiheuttamaan, eri asia, jos olisi esim. peräpää säpsynyt pelkästään ja toisaalta luulisi, että helposti voisi heijastua myös liikkumiseen edes jollain tapaa.
Mietittiinkin, että monikaan ei varmastikaan olisi edes huomannut oireilua tai kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Eikä mekään oltais huomattu, mutta poikkeuksellisesti valvottiin pidempään. Yritettiin säpsähtelyepisodin loppupuolella kuvata videotakin, mutta säpsyt ovat niin pieniä ja valaistus huono, ettei siitä näy oikeastaan mitään.
Kyllä sitä vaan säikähtää, jos tulee vähänkään jotain tavallisuudesta poikkeavaa pienelle rakkaalle ystävälle ja perheenjäsenelle. Onneksi tänään on ollut vapaapäivä niin ollaan voitu seurailla Lunaa. Hihnakävelyillä ollaan käyty normaalisti, muuten ei olla hommailtu mitään kummempaa. Seuraillaan siis edelleen ja toivotaan, että oireilu oli jotain vaaratonta ja tilapäistä. Todennäköisesti kuitenkin näin. Jos se uusii tai ilmenee jotain muuta, viedään se kyllä eläinlääkärin pakeille herkästi. Luna on onneksi ollut oma ihana itsensä.
Ja ai niin, alkoihan ne juoksutkin..
