Lomailua

Niin se aika vierähtää ja blogipäivitys on pyörinyt mielessä useana päivänä. Viime viikon alku meni tutuilla rutiineilla, eikä isompia muutoksia ohjelmaan tehty. Lähinnä aiemmin opittua vahvisteltiin ja vieteltiin pienimuotoista syyslomaa. Torstai-iltana satoi ensilumi ja uuteen elementtiin tutusteltiin. Pissapaikkaa piti ensimmäisellä reissulla vähän haeskella, kun tuttu ruoho oli hävinnyt tassujen alta. Uusi elementti otettiin mielenkiinnolla vastaan. Perjantaina Luna oli tovin S:n äidin huomassa ulkoilemassa. Luna oli ollut vieraskorea ja käyttäytynyt oikein mallikkaasti. Kaippa tuo kertoo Lunan viisaudesta, kun osaa pitää kulissit kunnossa. :) Perjantaina Luna lähti kohti pohjoista. Matka meni mukavasti, eikä Luna ollut taaskaan moksiskaan 'uudesta' ympäristöstä.

Viikonloppuna Luna tapasi aiemminkin tapaamiaan koiria. Tällä kertaa tosin bortsu tuumasi Lunan olevan aivan liian pentu leikkikaverikseen ja loikkasi laatikon päälle Lunaa karkuun. Hieman kävi Lunaa sääliksi, kun leikkihalut olisivat olleet kovat ja teki parhaansa, että kaveri olisi yhtynyt leikkiin. Pohjoisen tundralla Luna kävi ensimmäisen kerran rantajäällä ja suhtautui ennakkoluulottomasti liukkaaseen alustaan. Toki kotona laminaattilattiatkin melko liukkaat ovat, joten siinä mielessä asia oli jo entuudestaan tuttu. No, jäällä käynti oli piipahdus ja kotona lattiat on vuorailtu matoilla alusta saakka, jotta turhaa liukastelua vältettäisiin loukkaantumisriskin ja lonkkien kehityksen nojalla. J :n kotona käydessä Luna pääsi leikkimään Suomen pystykorva Pipsan kanssa. Pipsa leikki todella kiltisti Lunan kanssa. Ainoa ongelma oli ajoittainen Pipsan kimakka haukkuminen leikin lomassa, jota Luna hieman ihmetteli. Itse pysytteli hämmästykseksemme hiljaa, kuitenkin innolla oli leikissä mukana.

Pohjoisen keikalla Luna huomasi kehittyneensä todella nopeaksi veijariksi ja alkoi testailla kuinka kätevästi pääsee karkuun, kun ei haluakaan tulla sisälle pissareissun päätteeksi. Luoksetulokomentoa ei olla käytetty kiinniottotarkoitukseen, jotta Luna jatkossakin tulisi mielellään kutsuttaessa. Muutaman kerran, kun sisälle lähdön aika koitti ja Luna halusi jatkaa ulkoilua, se ei seurannutkaan perässä ovelle, vaan jäi touhuilemaan omiaan. Jossain vaiheessa jätimme Lunan rauhalliselle pihalle yksikseen, että tulee se sitten oven taakse, kun haluaa takaisin sisälle. Jäniksen papanoiden ja Lunan rohkeuden ansiosta kaverin huomattiin ikkunan takaa kaverin menevän naapurin puolelle. Eipä siinä sitten auttanut, kuin lähteä hakemaan neiti pois sieltä. Oveluutta saa kyllä käyttää päivä päivältä enemmän. Luna tuntui protestoivan enemmän J:n kanssa ulkona ollessa vai oliko se vain sellainen tunne.

S:n äiti teki Lunalle hienon talvimanttelin meidän vierailun aikana. Manttelin koeajon aikana Luna näytti liikkuvan hieman hitaanlaisesti ja vilkuili, ettei tämän kanssa nyt voi oikein juosta. Siinä mietittiin, että menikö tämä projekti nyt ihan puihin. Todettiin siinä seisoskellessa, että täytynee käyttää manttelia vain tulipalopakkasilla. Minuuttia myöhemmin lastentarhan pihalta kuului kimakkaa naurua ja kiljuntaa... Luna otti kutsusanoman korviinsa ja pinkaisi uuden 50 metrin corgipentujen maailmanennätyksen. Siinä sitten meni Luna aidan ali niin kuin hujahti ja S perässä aidan yli ja koira kantoon ja suunta kohti sisätiloja. Luna on niin hurjan rohkea, että se kyllä haluaisi tutustua kaikkeen, mikä liikkuu ja muistaa ilmoittaa sen myös. Nyt jopa tavallisia, tylsiä jalankulkijoita on mennyt kummemmin ihmettelemättä ohi, mutta erikoisemmista kulkijoista, kuten juoksevista, kiljuvista lapsista ilmoittelee. No ainakin tuli selväksi, että manttelin kanssa liikkuminen onnistuu vallan mainiosti.

Maanantaina lähdettiin kohti kotia ja tuttuja maisemia. Kotimatka meni loistavasti ja tarvitsi pysähtyä vain yhden kerran kakka-pissa yhdistelmälle, juomaan ja jaloittelemaan. Luna on alkanut testaamaan enemmän kaikkea mentaliteelilla "Mitä sanot, jos teen näin?" Hauskin episodi oli, kun Luna heitteli ja juoksi kehää olohuoneessa ja vähän väliä katsoi meitä, että joko nyt riehun tarpeeksi, että puututte. Päätettiin antaa koiran juosta ja huomioida sitten, kun on hetken rauhassa. Jospa oppisi paremmin myös näin itse rauhoittumaan. Lunalle tuntuu olevan myös vaikeaa kyläreissujen jälkeen, kun huomion määrä ei ole rajaton kotiin tultaessa.

Lunan kasvattaja kävi meillä mieluisella vierailulla ja oli mukava jutella Lunan vinkeistä ja miten niihin kannattaisi reagoida. Lunalle tekisi varmasti vain hyvää, jos hieman vieraammat ihmiset käsittelisivät sitä enemmän. Tänään Luna oli kauppaanlähdön hetkellä virroissaan ja protestoi yksinjäämistä vaativasti haukahtelemalla. Mielenkiinnolla odotettiin Sleep recorder-ohjelman tuloksia. Kyseessä on siis ohjelma, joka nauhoittaa kaikki kuuluneet äänet seuranta-ajalta. Tunnin yksinolon jälkeen löydettiin nukahtanut koira ja metrin siirtynyt peti, edes lehtiä ei ollut repinyt. Hommahan meni yli odotusten ja nauhoituksia oli tullut muutamia vain ensimmäisiltä 6 minuutilta, sen jälkeen ei lainkaan. Kaikki nauhoitukset olivat vaativaa haukahtelua, ei hätääntynyttä ääntelyä tai vinkunaa. Pitänee vain tehdä enemmän samankaltaisia harjoituksia.

Toinen hieman ärsyttävä piirre on Lunan yöllinen "palvelusväki-paikalle"-haukku. Pohjoisessa Luna sai nauttia luksuskohtelusta, kun sai nukkua samassa huoneessa meidän kanssa. Yöt menivät todella rauhallisesti, eikä pissahätäkään yllättänyt. Karu paluu arkeen tapahtui, kun siirtyi kotona jälleen yksin omaan huoneeseen yöksi. Viime yönä Luna heräsi kahden maissa ja tuumasi, että mitä minä täällä yksin olen, tulkaa heti tänne seuralaiseni ja portti auki. Sama on tapahtunut ajoittain noin kerran yössä. Tilanteissa haukku on matalahko, mutta sitäkin kovempi. Eipä siinä kerrostalossa voi naapurisopua ajatellen muuta kuin sämähtää paikalle, kun Luna on hetken hiljaa. Tietysti se kuulee noilla pystyyn nousseilla tutkilla meidän heräämisen ja tuumaa toimintansa menestyksekkääksi. Rivitalossa tai omakotitalossa voisi rauhassa antaa koiran haukkua ja puuttua tilanteeseen vasta, jos haukku menee oikeasti hädäksi. Toivotaan, että tilanne normalisoituisi ja päiväaikaiset harjoitukset toisivat helpotusta myös öihin.

Tänään mietittiin, että mikä helvetti haisee eteisessä. Siinä sitten tuli mieleen, ettei vain olisi kakkapussi taskuun unohtunut. No J otti takinsa naulakosta ja alkoi hieman tutkiskella taskujaan ja ei aikaakaan, kun käteen jäi kirjaimellisesti kylmä paska. Onneksi hajun syy selvisi nopeasti, eikä Luna ollut kakkinut sisälle, kun ei ole kakkaa sisälle tehnyt sitten eka yön jälkeen.

Virtaa ja intoa Lunalla riittäisi varmaan puolelletoista koiralle. Viime päivinä ollaan saatu vahvistusta jälleen siitä, että luonnetta ja tempperamenttia riittää. Totisesti ei ole mikään tossukka tämä meidän tapaus, haastaa ja testaa meitä välillä ihan kunnolla. Epäillään, että tämä on vasta alkusoittoa :) Erityisen palkitsevaa on, kun kehitystä tapahtuu ja ärripurri-tilanteista ollaan selvitty kunnialla. Kuvien puute johtuu laiskuudesta ja ennenkaikkea meidän toverin liian nopeasta liikehdinnästä. Ratkaisu ongelmaan olisi järkkärin hommaaminen, mutta toivotaan, että entisillä pärjätään ainakin toistaiseksi.

Ulkoilua pohjoisessa

Viaton Luna ja kolmijalkainen orava

Lunan korvat ovat nyt virallisesti kokeneet ylösnousemuksen ja
pysyneet ainakin tämän päivän pystyssä ilman teippejä

Ensimmäiset pakkaset

Perjantaina oli jälleen hyvät painit Lunalla ja siskollaan. Tasaväkisiä olivat ja huvittavaa katsoa sitä menoa, kun välillä rähistään niin hampaat irvessä ja kuin taikaiskusta ollaan taas parhaimmat ystävykset ja lepytellään. Mukava samalla vaihtaa kuulumisia, samat ovat pennuilla nimittäin vinkeet.

Hihnakävelyssä ollaan pikkuhiljaa naksuttimen ja runsaan palkkauksen avulla edistytty. Välillä se alkaa sujua melko mallikkaasti, jos ei ole liikaa häiriöitä. Myös kontakti on kehittynyt kivasti. Fiksu tyttö. Viikonloppuna on ollut jo aika kylmät ilmat ja päivälläkin pakkasen puolella. Talveksi täytyy laittaa jotain lämmikettä Lunalle, kun mahakin on vielä osittain paljas. Vielä ei ole koirasta huomannut, että olisi kylmissään. Ja tuskin ihan helposti vilustuukaan, kun on jatkuvasti meno päällä ja kunhan ei pääse kastumaan.

Tänään aamulla kirmailtiin vakiotyyliin lähimetsässä ja iltapäivällä käytiin tutustumassa uuteen metsään autoilun merkeissä vähän kauempana. Oli taas tosi mukava reissu. Metsäautotien uriin oli jo vesi jäätynyt ja siinä oli Lunalle ihmeteltävää toviksi. Lintujen ääniä kuunneltiin myös tarkasti. Aamulla maa oli kuurassa ja rapisi tassujen alla. Illaksi nousi tosi sankka sumu. Mukava ja rauhallinen viikonloppu on ollut. Yhteiselomme on sujunut pääosin mallikkaasti. Välillä rajoja koetellaan ja rauhoittumisharjoituksia ollaan tehty useampaankin otteeseen päivittäin. Meitä kohtaan Luna käyttäytyy pääosin mallikkaasti, mutta vieraampia ihmisiä kohtaan on usein niin innokas, että tahtoo vissiin jutut vielä unohtua. Terävät piraijan hampaat edelleen tahtovat löytyä ja vasten saattaa hyppiä.

Perjantai-iltana viimeksi vaihdettiin tukevat teippaukset korviin, jotka pysyivät hyvinä ennätysajan, eikä Luna niistä isommin enää välittänyt. Pari tuntia tuuletettiin korvia ja oikea korva on pysyi hienosti pystyssä koko ajan! Kovin tukeva oikea korva ei vielä ole, mutta selkeää edistystä on tapahtunut. Vasen korvakin hetken oli pystyssä, mutta aika nopeasti se laskeutui. Hieman edistystä kuitenkin siinäkin. Hauskan näköinen ilmestys eripari korvineen :D Teippaus jatkukoon.

Antennit pystyssä

Metsäretkellä kiven päällä seisoskellessa

Välillä myös maisemakuvausta, jäätynyt hämähäkin seitti

Tutustumista jäätyneisiin rapakoihin

Kahvallinen jääpala kannossa

Niin vauhdikas, ettei kuvaa ehdi napata

Metsäretken jälkeiset torkut

Teippien vaihtoa siankorvasiivun innoittamana

Ihana Luna ja korvatilanne tänään

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti

Eilen koitti Lunalle suuri hetki, kun kävimme ensimmäisellä rokotuskäynnillä. Lähtö sujui mukavasti, kun J koppasi nukkuvan koiran kainaloon. Meidän tunnelmat olivat hieman odottavat, kuinka Luna reissusta selviää. Eläinlääkärin vastaanotolla oli runsaasti muita karvaturreja odotusaulassa ja Luna olisi kovasti halunnut lähteä tutustumaan uusiin tuttaviin. Pienen alkuinnostuksen jälkeen rauhouttui mukavasti syliin ja otti mallia isommasta koirasta, joka makasi tylsän rauhallisena muutaman metrin päässä etäämmällä toisen koiran ulistessa.

Lopulta koitti Lunan vuoro mennä tohtorin luo. Lunalla vain häntä heilui, kun nostettiin se pöydälle ja innokkaasti tervehti eläinlääkäriä. Lääkäri voitti Lunan luottamuksen kourallisella nappuloita ja antoi tutkia oikein hyvin. Korvat ja hampaat olivat siistit ja Luna sai kehuja sopusuhtaisuudesta. Sitten koitti omistajien mielestä jännittävin hetki - rokotus. Aluksi Luna sai kirsun eteensä pienen kasan nappuloita, jotka lumosivat meidän veijarin ja yllätykseksi Luna ei vaikuttanut lainkaan huomaavan neulan pistoa tai ei ainakaan mitenkään reagoinut pistämiseen, kun fokus oli syömisessä. Hyvä mieli jäi kaikille.

Kotiin päästyämme kaveri jatkoi iltapäiväuniaan. Ilmoittauduttiin myös rokotuskäyntiin kuuluvaan pentukerhoon, joka järjestetään kolme kertaa. Tosin pääsimme vain harmillisesti kahdelle kahdelle, kun ensimmäinen kerhoilta oli täynnä. Lunan on hyvä nähdä ja tutustua saman ikäisiin ja erilaisiin pentuihin. Pentukerhoa odotellessa.. Tänään myöhemmin Luna pääsee leikkimään taas siskonsa kanssa, hieno juttu! Toivottavasti sade lakkaa ennen sitä.

Leikkiä, teippiä ja läheisyyttä

Tänään meillä kävi kyläilemässä kaverit ja heidän Welsh corgi pembroke Tatu. Lähdimme yhdessä nurmikentälle tutustelemaan ja koirat tulivat juttuun loistavasti. Tatu on lempeä, sosiaalinen ja leikkisä. Molemmat olivat heti messissä tutustumaan ja leikkimään. Kunhan Luna vielä vähän kasvaa, siinä on hyvät telmimiskamut toisilleen.

Kontaktia, luoksetuloa, seuraamista ja hihnailuharjoituksia ollaan jatkettu tiiviisti ja palkittu hyvin vaihdellen nappuloita, nakin palasia tai juustomuruja. Pitäis testata välillä myös suolattomia nameja, vaikka mahdollisimman vähäsuolaisia vaihtoehtoja ollaan koetettu katsoa. Osaa voisi kokeilla itsekin valmistaa, kun saisi aikaiseksi. Välillä luokse tulee rauhallisissa tilanteissa tosi säpäkästi. Toisinaan taas jää vähän katselemaan, että "ootko ihan tosissasi" tai käy muutamat mutkat ennen saapumistaan. Yleensä kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin, jos häiriötekijöitä ei ole. Mikäli häiriötä on liikaa, eipä olla luoksetulokäskyjä vielä suuremmin yritetty. Turhaa tehdä komentoa merkityksettömäksi, jos valmiiksi tietää, että keskittyminen on jossain toisaalla, eikä edes oleta koiran tulevan. Myöskään anelemaan ei olla isommin ruvettu. Jos ei joku kerta onnistu, kokeillaan myöhemmin uudelleen. Hieman ollaan harjoiteltu paikallaan oloa ja jättämistä. Jaksaa tosi hienosti keskittyä. Pitää varoa, ettei tekisi liikaa toistoja kerralla.

Yhteisiksi leikeiksi ulkona ollaan jonkin verran otettu vetoleikkejä. Niistä Luna kyllä tykkää, mutta kiihtyy aika herkästi, joten niiden määrä pidetty aika rajallisena. Etsintää ollaan sisällä opeteltu. Aloitettiin viime viikolla ja aluksi harjoiteltiin, että vähän matkan päähän laitettiin nami ja totuteltiin 'etsi'- sanaan. Sitten siirryttiin siihen, että Luna kutsutaan omaan huoneeseen ja pentuportti laitetaan kiinni. Luna odottaa hetken, jolloin olohuoneeseen vielä aika rajalliselle alueelle käydään tiputtelemassa nameja. Luna näkee, että näin tehdään. Sitten annetaan haju sormista, merkitsi käytetään kättä Lunan silmien edessä ja sanotaan 'etsi'. Välissä oli muutama päivä tauoakin ja oli yllätys, kuinka hyvin Luna muisti idean. Etsintäleikki mukavasti on rauhallisempaa tekemistä ja nenäharjoittelu rauhoittaa mukavasti.

Uudeksi puuhaleluksi ostettiin kongi, johon ollaan parina päivänä sullottu sisään jauhelihaa. Hyvin kiinnostaa ja näppärästi saa herkun lipomalla ja pyörittelemällä ulos. Huvin vuoksi eilen ja tänään ollaan annettu leikittäväksi yksinkertainen viihdyke - jääpala.  Uusi elementti on herättänyt kiinnostusta ja touhu ollut hupaisaa katsottavaa. Myös erilaisista pahvitötteröistä ja törpöistä saa edelleen hyvää ajanvietettä. Yksi Lunan omatoiminen viihdyke, mikäli sattuu löytymään, ovat sukat. Mitä likaisemmat ja hajukkaammat, sen parempi, joten J:n urheilusukat ovat suosiossa. Jos sattuu löytymään kaksi sukkaa, ottaa ne molemmat kerralla kantoon. Muuten oikeastaan leikkii omilla leluillaan, eikä esimerkiksi eteisessä kenkiin tai muuten irtaimistoon ole kovinkaan toistaiseksi kajonnut.

Korvateippejä ollaan pidetty viime perjantaista asti. Välillä yöksi jouduttu ottamaan pois, jos ovat selvästi vaivanneet ja niitä rapsutellut, mutta muuten erilaisia teippiviritelmiä pidetty aktiivisesti. Oikeastaan teipit pysyvät kohtalaisessa kuosissa muutaman tunnin, maksimissaan päivän, joten melkoista väkerrystä niiden kanssa on. Pienoista apua ehkä havaittavissa, mutta ei kovin vakuuttavaa korvien nousua ole vielä tapahtunut ja luppakorvana jatketaan ainakin toistaiseksi. Oikeaan korvaan jonkin verran tullut lisää jämäkkyyttä. Edeltävät pari yötä on onneksi olleet rauhallisia. Kerran herännyt pissalle ja ollaan todettu, että unet jatkuu, kun suosiolla käyttää sen kerran yössä pissalla. Toivotaan, että sama trendi jatkuu.

Vaikka Luna tykkää usein vetäytyä vähän omiin oloihinsa nukkumaan, niin välillä se selvästi nauttii myös läheisyydestä. Välillä se hakeutuu viereen tai syliin lepäilemään, jos istuu lattialla. Se kyllä lämmittää mieltä. Syliin mönkimisen suhteen (vaikka se niin kivaa onkin) ollaan pääsääntöisesti tehty niin, että se tapahtuu ihmisen aloitteesta. Muutenkin yhteiselo on viime päivät sujunut mukavasti aika leppoisissa merkeissä.

Huomenna on edessä eläinlääkärin rokotuskäynti. Kuvasaldo viime päivien osalta on hieman niukka, mutta alla pari otosta.

J kokeili käyttää Lunan korvia radioantennina, pysyvät ainakin pystyssä.

Ihana Luna tuli syliin  siliteltäväksi ja nukahti siihen

Ja nukkui muuten sikeästi, kun tuli aika vaihtaa nukkumapaikkaa :D

Viikonlopun luontoseikkailut

Päätimme vähän laajentaa luontoympyröitä ja eilen lauantaina alkuillasta lähdimme vähän kauemmas eräille soramontuille ulkoilemaan. Ulkoilupaikkana montut olivat ennakko-odotuksista huolimatta pettymys ja päätimme pienen tutustumisen jälkeen lähteä toisiin tuttuihin maisemiin lähemmäs kotia. Kotimatka eteni noin puoli metriä, kun auton oikea eturengas jäi kiinni pehmeään soraan, kun tie oli pehmentynyt. Grrrr... Siinä ähellettiin jonkin aikaa omatoimisesti, mutta lopulta täytyi kutsua hinausauto avuksi. Pienellä vedolla saatiin auto kurasta pois, eikä autoonkaan tullut mitään. Oli Lunakin operaatiosta ihmeissään.

Lauantai-illan ulkoilut jäivät siis lyhyeen, joten tänään päätimme lähteä Sanginjoelle ulkoilemaan. Onneksi tämän päiväinen reissu oli onnistunut. Erityisesti palleroporonjäkälä- ja sammalmatot viihdyttivät Lunaa. Pehmeitä alustoja oli mukava tassutella, jäkälässä mönkiä ja tonkia. Harjoiteltiin luoksetuloja ja tehostettiin niitä kahteen otteeseen siten, että Luna sai palkkioksi hieman kissanruokaa (kana-maksa). Kylläpä maistui ja into tekemiseen lisääntyi eksponentiaalisesti. Luna ei tosin meinannut malttaa jatkaa palkkiopaikalta matkaa, aromit taisivat olla sen verran herkullisia sen nenään. Etäämmältä kuului ajoittain vaimeita laukauksen ääniä, kun hirviporukka oli metsällä. Niihin Luna ei välittänyt. Luna sai energiansa upotettua metsään ja simahti jälleen nopeasti autoon. Äsken kotiin tultuamme olisi halunnut jatkaa uniaan autossa häkissään ja matkusti sylissä sisälle, jossa nopeasti rupesi uudelleen nukkumaan.

Korvat teippien vaihdon välissä aamulla

Oisko sulla namia?

Sanginjokea ihmettelemässä

Maastoutumista

Kirmailua jäkälikössä

Kylläpä Luna on kasvanut näissä reilussa kolmessa viikossa. Huomaa itsekin muutoksen, vaikka lähes jatkuvasti sen kanssa hengaillaan. Selkä on selvästi pidentynyt ja muutenkin corgimainen olemus on tullut enemmän esiin. Aika sopusuhtaiselta meidän mielestä vaikuttaa ja kasvu ollut aikalailla tasaista. Selän päälle, etenkin takaosaan on alkanut tulla jo karkeampaa karvaa ja väri on pikkuhiljaa vaalentunut ja brindle tiikeriraidoitus korostunut. Myös otsan pilkku on haalistunut verrattuna muutaman viikon takaiseen. Nopeutta ja ketteryyttä on tullut paljon lisää. Kehitys on huiman nopeaa. No.. näyttää se kyllä vielä pikkuiselta, kun tuolla omassa huoneessa nukkua tuhisee.

Tämän viikon kuulumisia

Maanantaina koitti paluu kotiin ja tuttuihin arkirutiineihin. Huomion määrän laskemisen selvästi huomasi Lunasta. Kotona oltiin vain tutun lauman parissa ja vastassa kaksi tuttua naamaa, eikä ollutkaan enää kyläpaikoissaan saamaa jatkuvaa huomiota. Alkuun asiaa protestoi haukkumalla ja kiehnäämällä. Selvästi tunti kotinsa ja ensimmäisenä meni keittiöön ruokaa odottamaan matkan jälkeen. Ensimmäinen eli ma-ti yö meni hyvin, mutta ti-ke yö oli aika rauhaton. Yön aikana joutui useaan kertaan piipahtamaan Lunan huoneessa, kun ei kerrostalossa kehtaa koiraa öisin juuri vinguttaa. Oma taiteen lajinsa on sämähtää paikalle, kun koira on hetken rauhallinen. Yleensä muutaman minuutin läsnäolo riittää Lunalle ja uni alkaa uudelleen. Aamuöisin välillä pissahätä vaivaa, eikä mielellään näytä oman huoneensa sanomalehdille tarpeitaan tekevän. Osin ajoittaiset yöheräämiset varmaankin ovat tarkistelua lauman läsnäolosta.

Joka aamu ollaan käyty lähimetsikössä noin tunnin akkujen purkureissulla. Luna näyttää nauttivan metsän iloista ja on kyllä elementissään vapaana juostessa. Metsäretket ovat olleet kaikille osapuolille oikein rentouttavaa puuhaa ja itsekin aamulla virkistyy kirpeässä syysilmassa. Häiriötekijöitä metsässä ei ole juuri ollut ja ollaan harjoiteltu leikin ja nuuskuttelun lomassa seuraamista, luoksetuloja ja kontaktia. Madotuskin tehtiin tällä viikolla ensi viikkoista rokotuskäyntiä silmällä pitäen.

Lunan rohkeuden, nopeuden ja itsepäisyyden ansiosta huomasimme, että hihnakävelyn opettelu täytyy ottaa tehokäyttöön. Luna ottaa välillä vapauksia irtiollessaan ja päättää rynnistää omaan suuntaan. Ulkoillessa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, ettei vielä voi olettaakaan pentukoiran pysyvän omaehtoisesti aina lähettyvillä. Maaseudulla hommalle voisi lotkauttaa korvia ja lähteä itse lätkimään toiseen suuntaan ottaen reilua etäisyyttä. Täällä kaupungissa tilanne on toinen ja koiran turvallisuuden varmistamiseksi ei karkumatkoja parane tulla. Onneksi nopeus ei vielä ylitä omaa nopeutta ja irtiotot päättyvät usein nopeasti. Toisaalta ollaan mietitty, että karkumatkat varmasti vain ruokkivat itseään. Onhan se kivaa juosta karkuun toisen ajattaessa. Siispa pidetään Lunaa omassa pihapiirissä hihnassa ja vapaana juostaan vähintään kerran päivässä metsässä, yleensä useammin. Keskiviikkona tuntui olevan ensimmäinen todellinen uhmapäivä, jolloin hieman hermoja kiristävästi Luna kokeili rajojaan. Onneksi pitkällä pinnalla päivä meni lopulta ihan mukavasti (poislukien yksi karkaaminen puskan alle, josta päästiin pois murinan ja puremisen saattelemana).

Niinhän sitä sanotaan, että myrskyn jälkeen on poutasää. Seuraavana aamuna Luna näytti parhaat puolensa heti aamusta. Kontaktit ja hihnakävely toimi loistavasti. Hyvä mieli ja onnistumisen ilmapiiri tarttui kaikkiin. Torstai oli erityisen mukava päivä, kun Luna pääsi painimaan siskonsa kanssa. Tällä kertaa Luna otti ensin hieman varovaisemmin, eikä käynyt heti kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Tällä kertaa Lunan sisko olikin päättänyt, ettei myy nahkaansa helpolla ja pisti meidän piskin useamman kerran kenttään. Pennnut leikkivät iloisesti ja railakkaasti. Tunnin verran saivat telmíä, kunnes energiavarastojen tyhjeneminen ja ennenkaikkea päivänvalon loppuminen sekä omistajien luihin hiipivä kylmyys ajoivat kaikki kohti kotia. Lunalla kesti ehkä 2 minuuttia nukahtaa autoon. Poloinen antoi kaikkensa kentällä energisempää vastustajaansa vastaan. Oli ihan hyvä, että ennen tapaamista hieman väsytimme kaveria kentällä hihnakävelyn ja kontaktin avulla. Ne menikin superhyvin.


Joidenkin ihmisten käyttäytyminen ja varsinkin erään puudelin omistajien toiminta eräänä iltana J:n käyttäessä Lunaa iltatoimilla ihmetytti. Joku täysin tuntematon vanhempi herrasmies pisti autonsa parkkiin ja yritti tulla meitä kahta tervehtimään. J:n toiminta oli aika tylyä, kun kaverille vastailtiin kysymyksiin yhdellä sanalla ja koira sekä omistaja tarpoivat vastakkaiseen suuntaan. Kyllä se perässä jaksoi kävellä about 50 metriä. Toisaalta sen ymmärtää, että ihmiset ovat kiinnostuneita pienestä söpöstä pennusta, mutta ihmeen tunkeilevia osa kehtaa olla. Jatkossa kuitenkaan ei ole tavoitteena, että kaikkia vastaantulijoita tervehditään. Onneksi valtaosa ohittaa meidät ilman kommervenkkejä neutraalisti.

Eilen Luna sain sitten korviinsa teipit, kun lerpakkeet ovat päättäneet visusti pysyä luppakorvina ja corgeilla tulisi olla pystyt korvat. Mitään erityisiä mieltymyksiä näyttelyihin meillä ei ole, joten sen puolesta ei niin väliä. Jos korvat edes jotenkuten nousisivat, niin ainakin ilma kiertäisi paremmin ehkäisten tulevia korvaongelmia. S:n teipatessa Luna pureskeli aluksi luutaan ja operaation hieman kestäessä vaihdettiin siivuun siankorvaa (jolloin ei enää huomannut mitään muuta). Yllättävän vähän teipit otusta haittasi, välillä rapsutteli, piehtaroi ja ravisteli päätään. Veikeän näköinen siitä tuli ja toivottavasti teippejä ei tarvitse kauhean kauan pitää. Eilen iltaisella metsäreissulla teipit jo hieman rähjääntyivät ja Luna tuoksui aivan männyltä korvineen, joten tänään aamulla jo vaihdettiin ne. S:n teippaukset tuntuivat olevan aika tiukassa, kun J niitä Lunan korvista otti irti. Teipit saatiin hiljalleen irti hyvin ja koirakin näytti iloitsevan teippien irtoamisesta. Yllättävästi oli jo teippaus auttanut ja oikeassa korvassa oli jo nostetta. Nyt sitten viriteltiin uudet teipit, jotta corgin korvista tulisi kunnolliset. Lunan korvat nyt sattuvat vain olemaan aivan valtavat ja näyttävästi myös raskaat.

Viikonlopulle ei erityisiä suunnitelmia. Ulkoilua, yhdessäoloa ja perusjuttuja.

Aamuisella retkellä lähimetsässä

Kaunis Luna ja auringonnousu

Hienosti Luna ottaa kontaktia

Luoksetulon harjoittelua (kiire namiautomaatille)

Kaunis Luna

Painia siskon kanssa

Lunan uusi väliaikainen ilme

Elämysmatkailua

Viikonloppu on mennyt uusien elämyksien merkeissä, kun perjantaina pakkasimme Lunan, itsemme ja oheistarvikkeet autoon suunta kohti pohjoista. Lähes päivittäisten lyhyempien ajomatkojen myötä Luna oli jo edeltävästi sopeutunut autoiluun. Vaikuttaa pitävän siitä, että lauma on tiiviisti kasassa. Ei mennyt montaa minuuttia, kun Luna nukkui tyytyväisenä häkissään. Sikeästi veteli uniaan melkein koko matkan. Pari kertaa käytettiin pissalla ja hörpyillä vettä. Pitkä matka meni aivan mainiosti ja rauhallisesti. Olemme ylpeitä ja tyytyväisiä.

Perille saavuttuamme Luna oli virtaa täynnä ja otti nopeasti uuden ympäristön ja ihmiset omakseen vailla ennakkoluuloja. Matkan jälkeen maistui ruoka. Luna sai olla huomion keskipiste ja nautti siitä. Perhepiirille oli ohjeistettu, että hyppiminen, pureminen, haukkuminen ja muu ei-toivottu käytös jätetään huomiotta. Tämä toimi hyvin. Tarpeilla käyminen on kyllä helppoa omakotitalossa ja oma iso rauhallinen piha tuo helpotusta. Yö meni tosi rauhallisesti, mikä osittain varmasti johtui siitä, kun sai omalla paikallaan nukkua samassa huoneessa meidän kanssa. Toisaalta myös monien uusien jännittävien asioiden jälkeen uni maistui.

Aamulla kävimme lähimetsässä kirmailemassa. Metsäretki oli mieluisa. Sieltä löytyi paljon uutta haisteltavaa ja tutkittavaa. Jäniksen papanoita vaan tahtoo Luna löytää suuhunsa turhan hyvin ja niitä saa jatkuvasti täällä olla kaivamassa kitusista. Aamu oli sateinen ja Luna neiti ei pahemmin sateesta välitä. Kotiin tultua kuivailtiin huolellisesti pyyhkeellä, siitä Luna tykkää ja rauhoittuu nopeasti.

Lauantaina käytiin sukuloimassa, jossa Luna sai tutustua ihanaan Bordercolliehen. Luna tahtoi heti innokkaasti päästä maahan ja tutustumaan uuteen toveriin. Luna alkoi leikkiä heti alusta alkaen omalla reippaalla tyylillään. Bortsu olisi halunnut edetä tutustumisessa rauhallisempaa tahtia kuin meidän duracell, mutta alun hitaan lämpenemisen jälkeen lopulta leikki maistui mainiosti molemmille osapuolille. Lunalle teki varmasti hyvää saada hieman koulutusta koirien elekielen tulkinnasta, kun bortsu sanoi välillä, että otahan pentu hieman rauhallisemmin. Luna osoitti alistumisen merkin, kun meni liian innokkaasti toista kiusaamaan. Kaiken kaikkiaan tutustuminen meni kaikilta osin mukavasti ja hännät heiluivat molemmilla alusta loppuun. Bortsun kanssa Luna totuttautui myös rohkean reippaasti agilityputkeen. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Ihailua oli pikkuisen katseessa, kun isompaa seurasi. Kylläpä reissun jälkeen uni maittoi.

Lisäksi kävimme J:n kotikonnuilla, jossa asustelee myös nuori Suomen pystykorva, joka vastasi uuden tulokkaan tuloon haukkumalla. Tilanne olisi voinut olla toinen puolueettomalla maaperällä. Tällä kertaa koirat eivät haistelua enempää tutustuneet. Liian varovaisia varmaan ollaan, mutta eipä haluttu mitään riskiä ottaa, ettei tulisi mitään huonoja kokemuksia. Jospa sitten ensikerralla, kun Luna on kasvanut. Haukku on Lunallakin aikasta herkässä, joten pyrimme olemaan vahvistamatta sitä. Välillä Luna saattaa haukkua leluilleen, eilen myös peilikuvalleen. Yritetään jättää ääntelyt huomiotta ja Luna rauhoittuessa suunnata toimintaa johonkin järkevämpään. Toivotaan, että menettelytapa kantaa hedelmää tulevaisuudessa ja omat sekä naapureiden korvat säästyvät.

Reissu on mennyt hyvin ja huomenna metsäretken jälkeen lähdemme kotimatkalle. Täytyy sanoa, että Luna on ennakkoluuloton ja rohkea tyttö. On sopeutunut tosi hyvin uusiin paikkoihin ja kokemuksiin, ihmisiin ja eläimiin. Luna on nauttinut, samoin me. Olemme ylpeitä ja tyytyväisiä.

Luonteikas Luna

Eilinen ja tämä päivä on jatkettu kontaktin ja hihnakävelyn harjoittelun parissa. Vieraita on käynyt kylässä ja sosiaalistuminen sujuu Lunalta kivasti. Luonnetta Lunalta löytyy odotusten mukaan runsaasti :) Tähän mennessä on kyllä ilmetty ihanan valloittava cardigan luonteensa puolesta. Älykäs, rohkea ja pitkäjänteinen. Säpäkkä ja aktiivinen, mutta ajoittain harkitseva. Valpas ja laumakeskeinen. Seuraa tosi tarkkaan, miten me tilanteisiin reagoidaan ja mitä puuhataan.

Haukku on yllättävänkin herkässä. Ääntelyllä yrittää saada huomiota etenkin (nälkäisenä) keittiön suunnalla. Alkaa oppia jo, ettei ruokaa tule ilman rauhoittumista ja katsekontaktin ottaa tosi hyvin. Pienestä päivystämisestä keittiön suunnalla ei tunnu Lunan mielestä olevan haittaakaan. Pureminen on vähentynyt, mutta edelleen etenkin innostuessaan piraijan hampaat tahtovat porautua nahkaan kiinni. Sekä ääntelehtimiseen että puremiseen ynnä muuhun ei toivottavaan ollaan sovellettu huomiotta jättämistä, joka tuntuu tepsivän parhaiten.. toivotaan, että myös pitkällä aikavälillä, kun huomaa toiminnan kannattamattomaksi. 'Ei' -sanaa ei olla käytetty. Jos on ehdottoman tärkeää saada jokin toiminta loppumaan esim. kärpässienestä tai sähköjohdosta ym. vaarallisesta kiinnostuessa ollaan sanottu 'ÄP', jolla saa hetkeksi koiran huomion pois kiinnostuksen kohteesta ja voi suunnata huomion toisaalle.

Lunan kanssa pyritään sisätiloissa olemaan rauhallisia ilman suurempia villityksiä. Aktiivisuutta on omasta takaa riittämiin. Sisällä tehdään rauhallisempia juttuja ja ulkona sitten telmitään. Tänään jälleen kävimme metsäretkellä, jonne sai hyvin purkaa energiaa heti aamusta. Välillä testailee meitä vaatimalla ja laittamalla vastaan. Tavoitteena on johdonmukaisesti pitää säännöistä kiinni. Kun Luna jaksaa yrittää kauan, niin me jaksetaan vielä kauemmin.

Tänään saatiin ratkaistua Lunan kuljetusjärjestelyt autossa, kun ostimme kevytmetallihäkin muovipohjalla. Se on vielä vähän kookas, joten automatkaa varten turvallisuuden takaamiseksi vuoraamme sisäosia kunnon pehmusteilla. Toimme häkin tutustumista varten sisälle ja kokeeksi tungimme Lunan pedin sinne sisälle. Luna otti paikan omakseen ennakkoluulottomaan tyyliinsä :D

Tutustumassa uuteen pesään

Mukavuustesti läpäisty

Kaksi aarteenetsijää

Lajitoverien kohtaamisia

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Lauantaina meillä kävi vieraita. Luna tutustui ystäviimme kotiympäristössä. Vierailulla kävi myös ystävän 2,5 kuukauden ikäinen vauva, jonka äännähdyksiä ja itkeskelyä Luna ihmetteli pää kallellaan kiinnostuneena ja ensimmäiseen itkuun reagoi haukahtaen. Nopeasti kuitenkin rentoutui uuden pingviinilelunsa kanssa touhuilemaan. Alkuillasta kävimme jälleen Nallikarissa ulkoilemassa, jossa yllättäen oli melko paljon kulkijoita.

Sunnuntaina Luna kohtasi ensimmäisen koirakaverinsa kotiutumisen jälkeen. Kyseessä oli 3-vuotias lagotto Elmeri. Luna oli alkuun sylissä häntä heiluvana ja pyrki alas maahan innokkaana. Alas päästyään meinasi mennä aluksi pupu pöksyyn, mutta nopeasti Luna kokosi itsensä ja oli rohkea innokas tutustuja isoon otukseen. Rohkeutta ei meidän neidiltä ainakaan näytä puuttuvan, ennakkoluuloton on. Tiesi kuitenkin paikkansa, eikä ruvennut Elmerille kovin isottelemaan.

Tänään Luna pääsi tapaamaan siskonsa. Sisarusrakkaus oli voimakasta, sen verran rähinät saivat aikaiseksi. Etenkin alkuun Luna kurmotti toista jatkuvalla syötöllä ja toinen osapuoli oli altavastaajana. Meno kuitenkin hieman tasapuolistui loppua kohden. Tapaaminen meni kuitenkin hyvässä hengessä hännät heiluen ja molemmat saivat kaipaamaansa seuraa lajitoverista. Samalla oli meilläkin mukava jakaa kokemuksia vertaistuen merkeissä :) Unta ei tarvinnut odotella intensiivisen kohtaamisen jälkeen. 

Päiväunilla

Älypeli (taas liian helppo)

Karvanaamat kohtaavat

Voi, että kun oot nätti

Oisko vielä sitä nakkia jäljellä?