Luna and Helka in Action: Aktiivista touhuilua

Treenirintamalla on ollut hiljaista, mutta kotioloissa ollaan touhuttu taas paljonkin. Yhdet liitotreenit mahtuu tähän väliin, ne olivatkin viimeiset kevään treenit. Ja tällä viikolla alkaa kesän harkat eri treeniryhmässä torstaina. Viimeiset kevätkauden radanpätkät menivät oikein hyvin. Kontaktit roiskiessa, mutta vauhtia kyllä riitti ja keinu kyllä meni oikein hienosti itsenäisesti. Pitää vielä ohjaajalla olla lähellä tukena. Voisi ottaa nyt kesäkaudeksi hallille taas omatoimitreenailumahdollisuus, niin vois kontakteja ja keppjä treenailla. Oman vuoron odottelu on Lunalle haaste, sitä harjoittelemme myös.

Toissa viikonloppuna kävimme reissailemassa ja nähtiin pitkästä aikaa niin ihmis- kuin koirakavereita. Luna oli mielissään, kun kerrankin pääsi touhuamaan karvakamujensa kanssa. Lauantaina nähtiin S:n äitiä ja isää, joiden kanssa Luna viihtyi hyvin meidän ollessa asioilla. Olipa työntynyt samalle patjalle jalkopäähän päikkäreille, kukapa muu kuin Luna etunenässä.

Sitten näimme Melli-siskoa poppoineen ja tytöt pääsivät metsässä juoksemaan. Selvästi tunsivat vanhat kaverit toisensa, alku oli niin rauhatonta touhua. Luna oli kyllä hirmuhallitsija keppiensä kanssa, eikä oikeastaan muuhun kuin keppien kanteluun keskittynyt. Jätti kepin pyydettäessä, mutta pian jostain löytyi korvaava kappale. Kaikki metsän kepit näyttivät olevan Lunan ja meinasi tulla ärinä, jos Melli kajosi niihin. Muuten kyllä meni sopuisasti. Sitten oltiin hotellissa yötä ja Lunan alusta oli unohtunut kotiin, niin pääsi neiti poikkeuksellisesti huoneen divaanille nukkumaan. Se kelpasi :) Kotiin tuloa seuraavana aamuna kotona istua näpötti sohvalla, että oisko tämäkin ok? Ei ollut :)

Sunnuntaina tehtiin pieni extemporejatko reissullemme ja Luna meni kyläilemään kasvattajaemon huomiin meidän käydessä ostoksilla. Heti meidän saavuttua Luna hepuloi ja vinkui niin, että odotteli tovin autossa. Taisivat olla tutut hajut. Kerrankin Luna sai kokea nopeasti paikkansa laumassa, kun heti pihalla Leidi-äiti otti kepin ja lähti juoksemaan Luna perässään. Lunan yrittäessä ottaa keppiä, äitikoira murahti ja Luna suosiolla uskoi, että ei liene nyt hänen keppinsä olevan kyseessä. Sen jälkeen Luna meni tutustumaan Neiti-siskoonsa, joka samantien näytti myös kaapinpaikan :) Yllättävän nopeasti Luna sopeutui lauman menoon mukaan. Meidän lähtiessä oli kuulemma tullut meidän yllätykseksi möykkä ja itkukin. Ette voi jättää minua tänne, kun en ole enää johtohahmo ollenkaan :D Hyvin oli kuitenkin kuulemma mennyt. Kannatti ehdottomasti tehdä tämä reissun lisälaajennus, vaikka pitkä päivä tulikin.

Paluumatkalla käytiin moikkaamassa Luna-kaimaa ja Nukaa emäntineen ja isäntineen. Lunakombinaatiolla harjoiteltiin seisomista lähinnä pöydällä ja ravaamista. Olipas se haastavaa se ja meni paljon toisen Lunan kyttäämiseksi. Pari onnistunutta otostakin (ks. alla) saatiin, kuvaaja oli niin taitava ja nopea :D Kiitos Arille kuvista! Ravaaminen oli takaosastaan jotenkin tukkoisen oloista. Vaikea sanoa, onko harjoituksen puutetta, kehittymättömyyttä vai kieliikö jostain takapääongelmasta. Myös seistessä jätti herkästi jalat rungon alle, sitä on kyllä tehnyt aiemminkin. Lopuksi Luna pääsi vähän kohnottamaan pörheän Nukan kanssa, meinasi jo väsy painaa.

Olipa oikein ihana nähdä pitkästä aikaa kaikkia teitä, jutustella ja jakaa kokemuksia. Melko tiivis ja pitkä viikonloppu oli, mutta henkisesti vireyttävä :D Pitää ottaa pian uusiksi ja odottelemme kyläilijöitä tännekin päin ;) Ilmoittauduttiin corgierkkariin 17.5., joten viimeistään siellä nähdään taas tuttuja. Treenit ovat vielä tätä pöytäpönöttelysessiota ja yksiä näyttelytreenejä lukuunottamatta nollilla. No, näyttely ei ole pääasia, vaan reissu ylipäätään. Meni miten meni. Luna varmasti riemastuu, kun kaikki kamut ovat samassa kehässä ja corgeja pilvin pimein ympärillä. Mitä parempaa voisikaan kuvitella.

Jo pidemmän aikaa on ollut ajatus käyttää Luna hieronnassa ja sinne päästiinkin viime viikolla sopivasti viimeisten agitreenien ja reissailun jälkeen. Oli mielenkiintoista etenkin tuon takapään suhteen. Lihakset olivat elastiset, eikä isompia jumeja vaikuttanut olevan. Hyvin Luna sulautui käsittelyyn ja rauhoittui nopsaan. Ristiluun seudun käsittelyyn etenkin alkuun selvästi jonkin verran reagoi, mikähän lie siellä? Jospa ei mitään vakavaa, enkä ole sittemmin kotona huomannut aluetta kokeillessa tai aiemminkaan mitään ihmeitä. Joskin varmasti koirat eivät herkästi kipujaan näytä. Kuitenkin pari päivää hieronnasta ollaan välillä kateltu, että liikuttaa ehkäpä peräänsä vähän sulavammin ja jättää takajalat useammin seisoessa vähän paremmin tai ei ainakaan ihan rungon alle. Todella vaikea sanoa. Osteopaatilla ehkä jossain vaiheessa kiinnostaisi Luna käyttää. Ja ainakin sitten 2 vuotta täytettyään alkusyksystä joka tapauksessa käytetään Luna kuvissa, toivottavasti sieltä ei löytyisi mitään erityistä.

Pari viikkoa sitten muuten löytyi ensimmäinen punkkikin ja reissun, pesun ja hieronnan jälkeen Luna saisin punkkiaineen niskaansa. Sen jälkeen ei ole onneksi näkynyt, saa nähdä. Niin kovin ällöttäviä otuksia ovat mahdollisine tauteineen. Tuo kevään ensimmäinen varmaan tuli edellispäivän Perhojoen retkeltä.

Todella paljon on kyllä tullut oltua ulkona viime viikkoina. Päivittäin ollaan perushihnailun lisäksi käyty metsässä. Siitä Luna nauttii todella paljon ja selvästi hoitaa niin koiran kuin ihmisen mieltä. Rentouttavaa puuhaa. Ja hyvin myös tulee samalla luonnonagilityä harrasteltua, joskin aika helppokulkuisia ovat nuo vakiokohteet. Eilen leikittiin siellä etsintää, voi kun oli riemastuttavan hauskaa, Luna oli elementissään. Aika hyvin on taas ollut kuulolla metsässä. Hajut välillä meinaa viedä, mutta ehkä vähemmän kuin vielä pari kolme viikkoa sitten. Ja kun yrittää ennakoida tilanteita niin sujuu ihan kivasti. Väsyessään menee helposti ravittelusti, Lunalla kun meinaa olla vain kaksi vaihdetta vapaana: juoksu tai makoilu. Ravailua tai köpöttelyä näkee selvästi vähemmän. Pääsääntöisesti hyvin tulee pantaan ja jotenkin vaikuttaa tykkäävänkin tulla kiinni, kun enimmät juoksut on juostu. Enemmän vois ottaa kyllä perustottelevaisuutta etenkin hihnalenkeillä ihmisten lomassa, esim. luoksetuloja, odottamista jne. Samalla saatais häiriöharjoittelua.

Tulipas taas juttua.. Alla parit kuvat.

Ensiksi Ari Weissenfeltin ottamat pönöttelykuvat. Kiitos.