Luna and Helka in Action: Taskuraketin möllistartti

Kuukausi on taas hujahtanut vallan nopeasti. Aikalailla kotiympyröissä ollaan aikaamme vietelty. Etupäässä hihnalenkkejä ollaan tehty, jonkin verran metsäilty, mutta harmittavan vähän. Luna on kyllä ylettömän kiinnostunut hajuista ja vähän saa olla varpaillaan, ettei lähde hajun perään. Kohtuullisesti pysyy kuitenkin hallussa, kun itse reagoi nopeasti. Mielellään tulee pantaan. Pitäisi vaan enemmän käydä, niin kyllä se taas siitä. Aiemmin, kun käytiin päivittäin, metsäily oli kiva arkijuttu. Nykyään se on sen verran spesiaalia, ettei meinaa pysyä aina pöksyissään.

S:n vanhemmat kävivät viikonloppuna kyläilemässä ja Luna sai erityishuomiota. Välillä päivisin huomion määrä on melko vähäinen sisällä oltaessa. Joskin yhä enenevässä määrin vauvan ollessa lattialla Luna tulee kiinnostuneena osallistumaan. Osin tämä kiinnostuminen on melkoisen huomionhakuista ja etenkin vauvalle leperreltäessä ja kehuttaessa Lunakin tulee osingoille. Luna edelleen suhtautuu vauvaan kiinnostuneen rauhallisesti ja on niin kiltti. Luna paljon hakeutuu vauvan lähelle ja haluaa hieroa tuttavuutta, myös F alkaa olla Lunasta kiinnostunut ja Luna saa paljon hymyjä osakseen. Luna muun muassa usein asettautuu vauvan jalkojen lähelle potkittavaksi niin karulta kuin se kuulostaakin. Vauvan yrittäessä koskettaa Lunaa, Luna suhtautuu rauhallisesti, mutta haluaa lipaista pikkukäsiä. Välillä leikitään ja temppuillaan Lunan kanssa, se on Lunan mieleen ja viihdyttää ja hymyilyttää myös vauvaa. Luna on selvästi ymmärtänyt kyllä, että tämä pakkaus on tärkeä juttu ja tullut jäädäkseen.

Agissa J on käynyt viikottain Lunan kanssa ja aina välillä omatoimisesti treenaamassa hallilla. Myös S on käynyt pariin otteeseen treenailemassa Lunan kanssa hallilla ihan vain kahdestaan, tärkeää laatuaikaa äitin kanssa kahdestaan. Luna kyllä syttyy niin, kun pääsee hallille ja saa täysivaltaisen huomion. Se on ihan, että mitä tehdään, mitä tehdään. Eka kertaa pitkästä aikaa S:n kanssa käydessä ovea ei meinattu saada auki ja Lunalla alkoi jo epäusko iskeä, etteikö päästy edes sisälle. No, onneksi päästiin ja loppu menikin mainiosti. Ollaanpa käyty kertaalleen myös koko perheen voimin, mutta pienimmälle jo unille kaipailevalle vaunuttelijalle se vaikutti olevan vähän pelottavaakin. Ei niinkään, kun Luna yritti välillä haukkumalla J:tä komentaa, vaan se kun J välillä varsin kovaäänisesti ohjasi Lunaa kaikuvassa hallissa. S halusi nähdä pitkästä aikaa koirakon yhteistyötä ja hienosti se menikin!

Lauantaina Luna taskurakettimme starttasi J:n kanssa eka kertaa killan pikkujoulujen agimölleissä. Kaksi rataa, joista molemmista tuli hylly ohjaajan tunaroinnin vuoksi mitenpäs muutenkaan. Mutta olipa kivaa, se on pääasia ja ennen kaikkea se, että Luna pysyi hienosti hallussa, seurasi ohjausta ja lähdössäkin malttoi odottaa lupaa. Ennen eka rataa oli vähän ahdistunut vuoroa odotellessaan sisällä (2 koiraa edellä) ja syötiin sitten vähän juustoa lohturuuaksi. Eka radalla oli kepit, jotka menivät oikoen. Niihin tarvitaan vielä ohjurit molempiin päin ja paljon treeniä. Niistä ei tullut virhettä, koska jo niin sovittiin sellaisten kohdalla, jotka eivät vielä keppejä hanskaa. Luna kuunteli hyvin ja meni vauhdilla. Hylly (25 virhepistettä) tuli siitä, kun J katsoi muuria, vaikka yksi hyppy oli vielä käymättä ennen sitä. Toisella radalla lähdössä Luna nosti J:lle säkän pystyyn, että joko kaasutan. Ystävällisesti keppien vaihtoehtona oli putki. Hylly tuli siitä, kun J laiskasti ohjasi ja Luna lukitsi U-putken väärän pään.

Vauhtia meillä oli kivasti, vaikka tehtiinkin hieman lisämutkia molemmilla radoilla. Luna oli molemmilla radoilla nopein mini. Saatiin palautteeksi, että meillä oli magee vauhti! ja olihan se kyllä :) Luna kyllä juoksee, minkä kintuistaan pääsee.