Viime päivät ovat sujuneet aika rauhallisesti ja leppoisasti. Eilen tosin Luna päätti pitkästä aikaa kokeilla rajojaan nälissään ennen ruokaa ja alkoi loikkimaan sohvalle kielloista huolimatta. Kolme kertaa kävi jäähyllä omassa huoneessaan, kunnes neljättä kertaa yrittäessä sohvalla loikoillut J komensi Lunaa napakasti, että nyt loppuu tuo. Luna kyllä uskoi ja meni tämän jälkeen keittiöön odottelemaan, jos ruuan saisi täällä istuskelemalla. Episodin jälkeen ei ole toistaiseksi kokeillut hyppiä sohvalle ja muutoinkin se on ollut harvinaista eilistä lukuunottamatta.
Alkuviikosta ulkoilimme paljon, mutta nyt parina viime päivänä pakkasten kiristymisen johdosta ulkoillut ovat jääneet aika vähälle. Ei Lunallakaan näytä hirveitä haluja olla lähteä ulos riehumaan yli 20 asteen pakkasessa.
Tänään rakennettiin olohuoneeseen ruokapöydän tuoleista Lunalle mini agitunneli, jonka läpimenoa harjoiteltiin innokkaasti. Luna meni putkesta heti kerralla ja useita kertoja peräjälkeen. Sellaiset huvit meillä.
Mielenkiintoisin jännitystarina tällä viikolla ei kuitenkaan liity Lunaan, vaan pienoiseen lintuun takapihallamme. Tarina alkoi eilen keskiviikkona, kun Luna ja J lähtivät ulkoilemaan. Hetken käveltyämme Luna loikkasi tiensivuun pissalle, jolloin noin kahden metrin päästä meistä lähti tilhi juoksemaan hankea pitkin. Lunahan tästä innostui, alkoi haukkumaan ja vinkumaan. Vaatimuksena oli päästä "tutustumaan" uuteen leikkikaveriin. J tuumasi Lunalle, että ei me mennä loukkaantunutta lintua häiritsemään. Loppumatka sujui ilman kummenpia tapahtumia. Kotiin päästyämme J alkoi pohtia, että olisikohan se kaikkein paras, jos kävisi vain lopettamassa linnun kärsimykset.
Asia unohtui kunnes S tuli kotiin ja J kertoi linnun kohtaamisesta. Yhdessä kävimme katsomassa oliko lintu vielä samassa kohdassa. Siellähän se kyhnötti hangella liikkumatta, mutta elossa. Kerrankin harmitti, kun ei ollut pohjoisessa, jossa olisi voinut käydä hakemassa sisältä piekun ja lopettaa toisen kärsimykset siihen paikkaan. Päädyimme soittamaan kuitenkin lintuyhdistyksen jäsenelle ja sieltä saadun ohjeistuksen innoittamana lähdimme hakemaan lintua talteen.
Tilhi ei kuitenkaan ollut samassa kohtaa kuin aiemmin, mutta raasu löytyi muutaman metrin päästä lumikuopasta. Muuten tipu vaikutti kohtuu hyväkuntoiselta, mutta toinen siipi oli aavistuksen eri asennossa. Reppana yritti lentää, mutta siivet eivät kantaneet. Eettisen ja moraalisen pohdinnan jälkeen päätimme viedä linnun lämpimään rauhalliseen paikkaan yöksi. Etsimme suuren pahvilaatikon, johon linnun laitoimme. Laatikkoon pistimme sille pihlajanmarjoja syötäväksi ja laitoimme vettä tarjolle.
Sovimme lintumiehen kanssa, että soitamme aamulla hänelle uudestaan, jos lintu ei lähde lentoon.
Aamulla tarkistimme, vieläkö tipu oli elossa laatikossaan. Olihan eilinen jo melkoinen stressi. Siellähän se oli yllättävän pirteänä, mutta ikävä kyllä tilhi ei päässyt lentoon, vaikka yritti. Tilhi laatikkoon ja soitto lintumiehelle. Mies tuli hakemaan linnun kotiinsa toipumaan. Mies kertoi, että tilhistä tulisi hyvää seuraa loukkaantuneelle pululle, joka jo oli hänen luonaan keräämässä voimiaan. Kaveri kiitteli vaivannäöstä ja huolehtimisesta. Epäili, ettei siipi ollut poikki, vaan venähtänyt, joten linnulla on mahdollisuuksia toipua ennalleen. Loppujen lopuksi kai sitä tuli tehtyä oikea päätös, kun autoimme viatonta luontokappaletta hädässä.
Alkuviikosta ulkoilimme paljon, mutta nyt parina viime päivänä pakkasten kiristymisen johdosta ulkoillut ovat jääneet aika vähälle. Ei Lunallakaan näytä hirveitä haluja olla lähteä ulos riehumaan yli 20 asteen pakkasessa.
Tänään rakennettiin olohuoneeseen ruokapöydän tuoleista Lunalle mini agitunneli, jonka läpimenoa harjoiteltiin innokkaasti. Luna meni putkesta heti kerralla ja useita kertoja peräjälkeen. Sellaiset huvit meillä.
Mielenkiintoisin jännitystarina tällä viikolla ei kuitenkaan liity Lunaan, vaan pienoiseen lintuun takapihallamme. Tarina alkoi eilen keskiviikkona, kun Luna ja J lähtivät ulkoilemaan. Hetken käveltyämme Luna loikkasi tiensivuun pissalle, jolloin noin kahden metrin päästä meistä lähti tilhi juoksemaan hankea pitkin. Lunahan tästä innostui, alkoi haukkumaan ja vinkumaan. Vaatimuksena oli päästä "tutustumaan" uuteen leikkikaveriin. J tuumasi Lunalle, että ei me mennä loukkaantunutta lintua häiritsemään. Loppumatka sujui ilman kummenpia tapahtumia. Kotiin päästyämme J alkoi pohtia, että olisikohan se kaikkein paras, jos kävisi vain lopettamassa linnun kärsimykset.
Asia unohtui kunnes S tuli kotiin ja J kertoi linnun kohtaamisesta. Yhdessä kävimme katsomassa oliko lintu vielä samassa kohdassa. Siellähän se kyhnötti hangella liikkumatta, mutta elossa. Kerrankin harmitti, kun ei ollut pohjoisessa, jossa olisi voinut käydä hakemassa sisältä piekun ja lopettaa toisen kärsimykset siihen paikkaan. Päädyimme soittamaan kuitenkin lintuyhdistyksen jäsenelle ja sieltä saadun ohjeistuksen innoittamana lähdimme hakemaan lintua talteen.
Tilhi ei kuitenkaan ollut samassa kohtaa kuin aiemmin, mutta raasu löytyi muutaman metrin päästä lumikuopasta. Muuten tipu vaikutti kohtuu hyväkuntoiselta, mutta toinen siipi oli aavistuksen eri asennossa. Reppana yritti lentää, mutta siivet eivät kantaneet. Eettisen ja moraalisen pohdinnan jälkeen päätimme viedä linnun lämpimään rauhalliseen paikkaan yöksi. Etsimme suuren pahvilaatikon, johon linnun laitoimme. Laatikkoon pistimme sille pihlajanmarjoja syötäväksi ja laitoimme vettä tarjolle.
Sovimme lintumiehen kanssa, että soitamme aamulla hänelle uudestaan, jos lintu ei lähde lentoon.
Aamulla tarkistimme, vieläkö tipu oli elossa laatikossaan. Olihan eilinen jo melkoinen stressi. Siellähän se oli yllättävän pirteänä, mutta ikävä kyllä tilhi ei päässyt lentoon, vaikka yritti. Tilhi laatikkoon ja soitto lintumiehelle. Mies tuli hakemaan linnun kotiinsa toipumaan. Mies kertoi, että tilhistä tulisi hyvää seuraa loukkaantuneelle pululle, joka jo oli hänen luonaan keräämässä voimiaan. Kaveri kiitteli vaivannäöstä ja huolehtimisesta. Epäili, ettei siipi ollut poikki, vaan venähtänyt, joten linnulla on mahdollisuuksia toipua ennalleen. Loppujen lopuksi kai sitä tuli tehtyä oikea päätös, kun autoimme viatonta luontokappaletta hädässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti