Luna and Helka in Action: Neiti etsivä

Viime päivät ovat menneet oikein mainiosti ja korvatkin ovat olleet pääsääntöisesti tallella. Viime lauantaina Lunalla oli treffit Mellin kanssa, kun kävimme porukalla tutustumassa Kynsilehdon koirapuistoon. Olipas taas mukavaa, kun pääsivät leikkimään keskenään ja purkamaan energiavarastonsa tilapäisesti. Ensimmäistä kertaa oli oikein keväisen aurinkoinen ilma. Lähimetsän polkuja ollaan juostu päivittäin ja harjoiteltu siellä luoksetuloja, onneksi jälleen hyvällä menestyksellä. Pari kertaa ollaan annettu kissanruokapalkka perusnamujen sijaan. Lunan olemuksesta, silmien kirkastumisesta sekä toiminnan säpäköitymisestä voi helposti todeta toiminnan kannattavaksi.

Viime sunnuntainen pentukurssin kolmas kerta meni oikein kivasti. Harjoiteltiin luoksetuloa, ensimmäistä kertaa suoraan sivulle perusasentoon kädellä ojaten. Luna hoksasi nopeasti jutun juonen. Lisäksi eka kertaa Luna käveli puomilla. Aluksi meni vähän keskittyessä namujen syöntiin ja kankeahkosta kävelyasennosta näki, että piti vähän katastella, mihin on joutunut. Toiseen suuntaan meni jo reippaasti ja rennommin. Niin hyvät oli namitukset, että ois kovasti halunnut jatkaa harjoittelua. Putkea mentiin myös vauhdikkaasti.

Pentukerhossa harjoiteltiin myös ohittamista, joka on kyllä haastavaa. Kerhossa ohitus onnistuu namuimutuksella kivasti. Usein kuitenkin reaalielämässä ulkoillessa Luna ehtii havaita koirat usein jo kaukaa, vaikka kuinka yrittäisi ennakoida. Reaktiona on pääsääntöisesti vetäminen ja haukkuminen, etenkin jos ollaan lähietäisyydellä. Kova hinku olisi mennä tutustumaan. Asian suhteen ollaan menty kuitenkin vähitellen eteenpäin ja mietittiinkin, että esimerkiksi ihmisten ohittamisen suhteen ollaan jo aivan toisessa tilanteessa kuin esimerkiksi ennen joulua. Hiihtäjiä muuten nähtiin myös ja ne vaikuttavat vähän epäilyttäviltä :) Muuten kyllä ei ihmisistä ole enää niin kiinnostunut. Tiivistä harjoittelua jatketaan ja siinä mielessä asuinpaikka on hyvä, kun kulkijoita riittää. Olisi tosi hyvä, kun olisi joku tuttu reagoimaton koira, jonka kanssa harjoitella. Omalta osalta pitää kiinnittää huomiota rentouteen, ettei oma käytös muuttuisi jännittyneeksi koirakohtaamisissa.

Kotona ollaan oltu kyllä viime aikoina paljon ja pidemmät yksinoloharjoitukset ovat olleet harvassa, tässä pitää petrata. Lyhyitä 1-2 tunnin yksinoloja on ollut ja ne ovat sujuneet hyvin. S:llä on ollut joinakin aamuina meno koululle, hyvin ja rauhassa jää nukkumaan turhia hötkyilemättä.

Leikitty ollaan myös paljon. Tavaroiden omiminen on huomattavasti vähentynyt ja Luna alkaa ymmärtää yhdessä leikkimisen idean. Välillä Luna leikkii kuin kissa ja muutenkin sillä on vähän kissamaisia piirteitä ajoittain. Luna alkaa olla myös taitava makupalojen etsijä ja tykkää etsiä myös metsikössä, jos jompi kumpi piiloutuu. Viime viikon lopulla Luna järsi pienen palan vanhasta jäätelörasiasta ja nieli sen. Aika pehmeää muoviahan se on, mutta hätävarjelun liioitteluna annettiin varulta hieman tankoparsaa. Pala tuli kakan mukana pois. No, tänään metsäreissulla ilmeisesti järsi koivun oksaa sen verran, että oksensi kertaalleen kotiin tultua.Taisi olla vaan vatsan tyhjennys sopimattomista aineksista. Kaikenlaista syötävää sitä etsivä löytääkin. Luna on kyllä muuten ollut täysin oma reipas itsensä, syönyt hyvällä ruokahalulla ja kakannut normaalisti. Iltaulkoilutkin meni oikein vauhdikkaissa merkeissä. Ihana mössykkä.

Alla kuvia lauantaisista leikeistä Mellin kanssa ja pari S:n äidin ottamaa kuvaa joululta.