Tänään Luna täyttää 1 vuotta. Vuosi on mennyt kyllä hujauksessa. Nähtiin Pilkku ja muut palleroiset ensimmäistä kertaa kolmen viikon iässä. Paljon ollaan opittu 10 kuukaudessa puolin ja toisin. Monet kerrat on mietitty, että kylläpä jokainen pentu sai itselleen juuri sopivan perheen. Luna on täydellinen meille, paljon enemmän kuin olisi voinut kuvitella. Lunasta löytyy luonnetta isolla L:llä. Luna on nopea oppimaan ja viisas tapaus. Aina menossa mukana ja valmiina toimintaan. Toisaalta kotona todella rauhallinen ja tossukka - moni ei taitaisi uskoa. Luonteikkuus ja vahva oma tahto on tuonut myös haasteita. Luna takuulla testaa ja pomottaa, jos sille antaa myöten. Luna osaa tehdä sen varsin hienovaraisesti söpöilyn varjolla, ettei moni varmaan ymmärrä joutuvansa Lunan pompottamaksi vaikkapa rapsuttelun saralla.
Rajat pitää olla ja johdonmukaisuutta tarvitaan. Yllättävänkin johdonmukaisina ollaan pysytty, eikä sovituista säännöistä peräännytty. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt olla vielä jämäkämpi alusta alkaen ja vaatia Lunalta tietyissä asioissa enemmän. Alkuun tuli pentuvaiheessa oltua osin turhan pehmo. Suurin osa koulutuksesta on sujunut positiivisesti vahvistamalla ja se toimii erinomaisisesti suurimmassa osaa tilanteista. Jossain tilanteissa, kuten koirien ohittelussa / haukkumisessa on huomattu, etteivät tilulilut auta. Onneksi senkin suhteen ollaan päästy paljon paljon eteenpäin. Loogista on, että mitä enemmän koiria näkee, sitä paremmin se sujuu. Lunasta kyllä huomaa, että se on ainut ja ensimmäinen oma koira. Huomiota ja rapsutuksia on ollut yllinkyllin ja Luna on saanut olla kaiken keskipiste. Myöhemmin on onneksi tullut jotain malttia huomion rajattomuuteen.
Lunalla energiaa ja virtaa riittää. Selkeää rauhoittumista ollaan parin viime kuukauden aikana nähty - toki keskivertoa huomattavasti energisempi ja villikompi Luna edelleen onneksi on. Ylimääräinen vouhotus ja kaahotus ovat vähenemään päin. Joiltain osin Luna on siis selkeästi aikuistumassa, vaikka monilta osin ihan pentu se vielä on. Keskittymiskyky on parantunut joskin kärsivällisyys ei ole Lunan parhaimpia hyveitä. Tämä saattaa ilmentyä esim. piippauksena auton pysähtyessä, mikäli ollaan menossa johonkin kiintoisaan paikkaan. Monesti alkuun uusissa tilanteissa Lunalla menee aikaa tottua. Kyse ei todellakaan ole arastelusta, vaan ylimääräisestä vouhotuksesta. Haukkumisen huomiottajätöllä Luna on kotioloissa varsin hiljainen. Jatkossa on tärkeää, että saataisiin Lunan energiaa yhä enenevässä määrin fokusoitua haluttuun toimintaan. Motivaatiota ja potkua siitä totisesti löytyy!
No, jospa siirryttäisiin kuluneen viikon tapahtumiin. Viime viikonloppu vietettiin siis Kuusamossa, jossa Luna pääsi leikkimään Jatta-pennun sekä Pipsan kanssa. Leikit menivät varsin nätisti. Lunalla on uusi rooli olla mielisteltävänä. Säikähdettiin, kun Pipsa ja Jatta lähtivät keskenään metsään seikkailemaan, onneksi Luna totteli, eikä lähtenyt kavereiden mukaan! Onneksi kadonneet lampaat löytyivät. Tässä huomaa metsästys- ja paimenkoiran eron. Sunnuntaina käytiin E:n ja Mistin luona vierailemassa ja käytiin lenkkeilemässä sekä hieman harjoiteltiin pihalla agilityä. Hyvin Luna oli kuulolla. Luna on kyllä Mistin luottofani ja niillä menee leikit yksiin niin hienosti. Takuulla Luna luulee olevansa Mistin kokoinen, vähintään :)
Maanantaina käytiin viimeistä kertaa tokotreeneissä, jotka menivät mainiosti. Kontaktinpito sujui aiempaa tiiviimmin. Se on hyvä, että alkuvouhotuksiin ei mene enää niin kauan aikaa ja Luna osaa käyttäytyä kentällä pääosin aivan mallikkaasti. Häiriöherkkyyttä on paljon, mutta saattaa jopa jo vähän tutummassa häiriössä terästää toimintaansa. Hyvä Luna! Harjoiteltiin perusasentoa, seuraamista, käännöksiä, paikkamakuuta, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa sekä hyppyä, toki alkeistason harjoituksin. Ohjaaja kannusti meitä jatkossakin jatkamaan tokoilua esim. jossain ALO-tason ryhmässä. Lunassa on kuulemma paljon potentiaalia ja se on aivan ihana. Onhan siinä, epäilemättä ja valloittava se on!
Maanantai-iltana matkasimme täyteen ahdatun auton kanssa uuteen kotikaupunkiimme, jonne olemme kuluneen viikon aikana lomaillen sopeutuneet ja tutustuneet. Lunalla ei sopeutumisen suhteen ole ollut ongelmia, onhan täällä tuttu ja turvallinen lauma paikalla. Joka päivä ollaan käyty metsässä ja etsitty uusia ulkoilupaikkoja. Keskiviikkona käytiin mustikassa. Luna kyllä ansiollisesti syö mustikat suoraan varvuista tai vaihtoehtoisesti poimijoiden käsistä. Namskis. Tänään syntymäpäivän kunniaksi käytiin kalastajakylässä ja paluumatkalla juoksemassa metsässä sekä vilvoittelemassa rantavedessä. Luna on innolla tutustunut uusiin ympyröihin. Vapaana ollessaan on pysynyt hienosti mukana menossa ja kuulolla, ei vissiin parane tuntemattomissa ympyröissä kovin lähteä itsenäisesti seikkailemaan. Pari viime päivää on olleet tosi lämpimiä, sitä ennen kelit ovat olleet melko viileitä ja tuulisia. Kotiin tultua Luna sai syödä 1-vuotis kakkunsa iltaruuaksi, jossa ydin oli raakaa jauhelihaa, päällä jugurttia sekä kananmunaa ja kynttilänä vielä dentasticks. Kylläpä hävisi ennätysajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti