Luna and Helka in Action: Muuttohommia ja pissatulehdus

Mielikuvitus on valloillaan otsikon suunnittelussa. Viikko on mennyt enemmän ja vähemmän pakkailun sekä muiden muuttotouhujen merkeissä. Jotain muutakin on kuitenkin ehditty tehdä ja valitettavasti ei siis pieniltä vastoinkäymisiltäkään olla vältytty.

Luna pääsi nauttimaan hieronnasta viime tiistaina. Tuttuun tapaan Luna otti vieraan avosylin vastaan ja oli otettu, kun vieras tulikin vain häntä varten. Kellahti heti pitkälleen ja antautui käsittelyyn. Harjoittelukerta oli tämä ja Luna oli kuin vanha tekijä. Loppuvaiheessa tuli olo, että jo riittää kylkimakuu, voisi rellottaa mielummin selällään. Jumeja ei ollut niin kuin ei vuosikkaalla koiralla pitäisi ollakaan. Lopuksi hieroja sai märät pusut osakseen.

Keskiviikkona käytiin Kiikon vapaavuorolla Lunan ja Nukan kanssa. Harjoiteltiin ensin omatoimisesti keinua siten, että J ohjasi esteelle ja S palkkasi päässä laskien keinun hitaasti alas. Lopuksi Luna nousi itse alastulolle ja paukutteli sitä alas. Hyvin meni. Sitten otettiin 3 hypyn ketjua, joka alkuun meni mönkään, kun keinulla palkan antanut S sijoittui lähelle namialustaa, jonne Luna lähti oikomaan eka hypyn jälkeen. Kertaakaan ei saanut palkkaa liian aikaisin. Parin hukkareissun jälkeen Luna teki pienet pööpöilymutkat kentän reunalla hämmästyneenä. Tuli kuitenkin kutsusta takaisin. Pienen tuumaustauon jälkeen Luna meni S:n kanssa vauhdilla ja puhtaasti hypyt vielä pari kertaa. Lopuksi otettiin hieman tokoa, paikkamakuu Nukan ja Lunan vieressä sujui hyvin joskin tiuhaan palkaten ja lähellä ollen. Myös luoksetulo oli oikein vauhdikas.

Torstaina nähtiin pitkästä aikaa Melliä omistajineen ja käytiin pieni metsäretki kuulumisten vaihdon lomassa. Mustikat maistuivat molemmille karvakuonoille. Menoa rajoitti välillä Mellin kipeä tassu. Piti Lunaa välillä vähän toppuutella. Perjantaina aloitimme autonpakkausoperaation. Onneksi meillä oli auttavia käsiä mukana. Paimenkoiran luonteelle ominaisesti lauman jatkuva liikehtiminen oli Lunalle vähintäänkin hämmentävää. Tarkasti seurasi ja auttoi omalla tavallaan lähinnä purkaen kuormaan meneviä tavaroita tai makaamalla niiden päällä :) Pe-La yönä Lunalla oli onnenpäivät, kun talkooväki yöpyi olohuoneen lattialla Lunan kanssa. Heti nukkumavalmisteluja tehdessä Luna löysi paikkansa keskeltä patjaa. Tosin Lunan mielestä yksi flunssainen laumanjäsen piti liian kovaa mekkalaa yöllä ja kuulemma oli ilmoittanut siitä raskaasti huokaillen. Oli Luna myös muistanut yöllä seurata, että kaikki ovat paikalla käyden heitä välillä herättelemässä ja mennyt itse sitten takaisin nukkumaan.

Lauantaina alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Luna pääsi myös itse muuttoreissulle mukaan. Kuormanpurku sujui sutjakasti. Lunakin malttoi melko hyvin pysytellä asunnon oven suuaukon sisäpuolella, vaikka kovasti teki mieli mennä rappuun muuttomiehiä vastaan. Välillä täytyi siellä vauhtimutkat heittää. Hyvin malttoi olla pääosin kuulolla. Loppupäivä ja ilta menivät lähinnä lepäillessä. Sunnuntaina Luna osallistui tavaroiden purkuun ihmetellen sivusta, että taasko tämä sama rumba alkoi.

Sunnuntai-iltana kävelyllä ihmettelimme, kun Luna merkkaili vähän väliä. Aluksi ajateltiin sen liittyvän uuteen ympäristöön. Kuitenkin yöllä piti päästä pissalle vinkunan kera klo:23, 01 ja 05, joten heräsi epäily virtsatieinfektiosta. Aamulla tämä sai vahvistuksen, kun piti pissaa tiristellä n. 10 metrin välein tai vähintään kerran minuutissa. Olimme jo menossa näytettä pihalle keräämään, mutta Lunalla oli niin kova hätä ja reppana ei ehtinyt ulos asti pidättää. Raasu, kun se on niin tarkka muutenkin sisäsiisteydestään. Ansiokkaasti saimme kuitenkin virtsanäytteen pitkän saunakauhan ja puhtaan purkin avulla kerättyä. Pissassa oli myös näkyvää verta. Valitettavasti emme saaneet eläinlääkäriä sitä analysoimaan, vaikka näin oli hänen kanssaan puhe. Siispä päätimme lähteä Ouluun, kun joka tapauksessa tänne oli tulo.

Oulussa saalistimme toisen näytteen, joka tuki virtsarakontulehdusdiagnoosia ja saimme Lunalle sulfa-trimetopriimikuurin 10 vrk, josta 1. annoksen sai piikillä. Piikkiä ei tosin nameilta ehtinyt huomata. Eläinlääkäritäti oli Lunasta huippu, kun rapsutteli ja kopitteli namuja. Palvelu oli erittäin hyvää. Viikon päästä viemme kontrollinäytteen. Nyt on vedessä kahlailut ja uinnit pannassa kuurin ajan. Ja siksi jätimme välistä myös tokokerran tältä päivää. Onneksi Luna noin muuten on oma iloinen itsensä. Joskin ehkä enemmän on nukkunut. Liekkö se virtsatietulehduksesta vai muuttohärdellistä aiheutunutta väsymystä, varmaan molemmista. Jospa se tästä lähtisi nopeasti lähtisi korjaantumaan. Ainakin iltaa myöten jo virtsaamiskerrat ovat vähentyneet. Otetaan kaikki nyt levon kannalta. Suuri kiitos vielä kaikille, olitte korvaamaton apu!