Kuvia ei saa kopioida ilman lupaa. Kaikki oikeudet pidätetään.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Agiliitia ja tokoilua

Taas on ollut hieman taukoa kirjoittelussa. Koiraharrastuksetkin ovat startanneet agilityn ja tokon merkeissä. Agilitya on ollut nyt kaksi kertaa ja molempina kertoina on innostusta riittänyt koirakolla. Ensimmäisellä kerralla agilityssa oli sitten 18 esteen rata. Ensimmäiseksi kouluttaja kysyi kuinka paljon on kokemusta agilitysta. Kaikilla muillahan tuntui olevan vuosien harrastustaustaa.

Siinä tutustuttiin rataan ja Luna siellä vähemmän tai enemmän protestoi ohjaajan rataan tutustumista. Onneksi rata suoritettiin yksi koira kerrallaan muiden odottaessa pihalla. Oltiin Lunan kanssa viimeisinä, kun ensin menivät maxi sitten medit ja lopuksi kaksi mini corgia. Yllättävän hyvin meni ottaen huomioon sen, että taukoa agilitysta oli yli kuukausi. Noin 15-20 min harjoiteltiin ohjauskuvioita ja radan menemistä. Ratakin onnistuttiin selvittämään kolmessa eri osassa. Siinäpä meni ensimmäinen kerta ihmetellessä. Loppuun kouluttaja sanoi, että sulla on kyllä todella nopea koira. Totta, se on taitaa olla vähän liiankin nopea minun jaloille.

Toisella kerralla alkuun olikin sellainen ohjausharjoitus, että osa oli ohjaajista oli koiria ja loput ohjaajia. Jaon jälkeen "koirat" menivät ulos ja ohjaajat opettelivat radan. Omalta osalta koirana oleminen onnistui paljon paremmin. Siinä meni noin puolet ajasta. Ihan hyvä harjoitus, mutta Lunalle se oli kyllä todellista tuskaa katsella narun päässä hallin reunalla, kun ohjaaja viiletti koirana menemään :D :D

Sitten harjoiteltiin itsenäisesti esteitä ja kouluttajan kanssa ohjauskuviota nimeltä saksalainen. Ideana olisi laittaa koira kiertämään hyppy -> ottaa koira hyppyyn molemmilla käsillä -> jatkaa matkaa koira toisella puolella. Lämpimän Lunan kanssa touhu oli aika haastavaa, kun meni Lunalla hermot odottelussa. Olisi pitänyt jättää koira autoon, jos olisin tiennyt alun hitauden. Onnistuttiin kerran tekemään liike oikein ja kahdesti koira ehti mukaan "väärälle" puolelle. Hauskaa kuitenkin oli, vaikka alku olikin hidas ja koiran mielestä kauhea. Harjoitusta, harjoitusta. Pitää osata odottaakin välillä.

Tokoa on myös ollut kaksi kertaa. Alku on mennyt melko hepakassa ja tutustuessa. Lunalla kestää tottua uusiin tilanteisiin ja täytyy antaa sille aikaa. Ensimmäisellä kerralla lähinnä tutusteltiin ja omatoimisesti harjoiteltiin sitä, mitä kukin halusi. Ryhmän vetäjä oli asiantunteva ja kannustava. Otettiin aivan pieniä juttuja lyhyissä pätkissä. Taas tuli todettua, että tunnin aika on todella pitkä sekä koiralle että ohjaajalle. Luoksepäästävyyttä, luoksetuloa, alkeishyppyä, asentoja tuli vähän harjoiteltua. Paikkamakuuta ei otettu vielä eka kerralla. Lisäksi harjoiteltiin ryhmässä ohitteluharjoituksia, ne ovat Lunalle kaikista haastavimpia.

Eilen oli toinen kerta ja meni osin vähän paremmin. Yleisesti ottaen Lunalla oli eilen vähän jotenkin huono päivä, eikä kovin jaksanut keskittyä. Välillä haukkui ja vahtasi muita, välillä oli taas kuulolla ja välillä ihan rennosti odotteli makuullakin. On vähän on-off tämä meidän tyyli. Paikoin meni kuitenkin oikein mainiosti, mutta sitten aika alkuvaiheessa reppana oksensi kentälle. Ei ihme, ettei keskittyminen ollut ihan parhaassa vireessä. Raasu. Siitä se meno koheni, mutten viitsinyt enää kovin namitella. Itsellä pitäisi muistaa noin yleisesti pysyä rentona. Mikäli itsellä alkaa pipo kiristyä, takuulla kiristyy koirakin. Perusasentoa täytyy hioa kotona ja ottaa vielä tarkkuutta lisää. On vähän liian tiivis ja saattaa 'perällä painaa' mua etenkin jänskissä tilanteissa harjoiteltaessa. Kääntymistä harjoiteltiin ja siinä Luna on oikein etevä. Välillä perä heilahtaa oikein todella reilusti ja saa olla itse tarkkana, ettei provosoi tätä. Joskin rauhallisemmassa vireessä ns. ylikorjaus on vähäisempää. Peränsä se on löytänyt, vaikka näytti joskus, ettei se tiedä sen olemassa olosta mitään :) Lisäksi otettiin sellaista harjoitusta, että siirryttiin koirien kanssa ringin kehältä aivan kasaan keskustaan ja sieltä pääsi pois, kun koira oli kontaktissa. Huoh. Erittäin haastavaa. Muutaman kerran jälkeen se alkoi sujua aina vähän paremmin. Lopussa otettiin lyhyt paikkamakuu, jossa pysyin hyvin lähellä. Meni mukavasti. Kyllä tämä vaan tekee hyvää. Jos mitään mielenhallintaa ja kärsivällisyyttä kehittävää Lunan kanssa ei tekisi niin se olisi kyllä ihan mahdoton.

Eräs ärsytyksen asia on ollut kotona, kun nyt kahteen otteeseen Luna on yksinollessaan järsinyt tunnerikasta vanhaa lipastoa, ensimmäisellä kerralla myös mattoa ja rottinkikoria. Onneksi kämpän kiinteään irtaimistoon tai muuhun ei ole koskenut. Oltiin vähän ihmeissään, kun aiemmin ei ole tehnyt uudessa kodissa mitään. Mahdoton varmuudella sanoa, mistä johtuu. Ajateltiin, että mahdollisesti Luna on säikähtänyt jotain ja hermostuksensa purkanut johonkin. Tiedetään ainakin, että viime viikonloppuna, kun oltiin agilitytalkoissa, äänekäs kulkue meni talon ohi ja eilen järsimisen toistuessa porraskäytävässä oli erittäin äänekäs vahanpoisto-operaatio meneillään. Kyse ei siitäkään ole, etteikö olisi ollut jotain muuta järsittävää tai muuta. Kumma homma. Toivottavasti ei enää toistu, kun kynnys siihen kyllä varmasti kerta kerralta madaltuu.

Tänään rentouduttiin ja käytiin metsäilemässä perjantain kunniaksi. Hyvin Luna oli kuulolla ja sai iltaruuaksi pienen palan lihaista karitsan luuta. Mukavaa, kun on viikonloppu ja vapaata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti