Luna and Helka in Action: Mini taskuraketti, joka reagoi kaikkeen

Huh, kun aika vierii. Nyt on jo lokakuu kääntynyt marraskuuksi. Viime viikolla Luna myös kävi rokotuksilla. Etukäteen reilua viikkoa ennen sai madotuksen.

Viime viikonloppuna meillä oli tohinaa, kun U ja Neiti saapuivat meille kyläilemään. Oli tosi kiva! Luna oli kyllä niin mielissään Neidin tulosta, ettei se oikeastaan mitään muuta nähnytkään kuin siskonsa koko viikonloppuna. Melko sopuisasti keskenään peuhasivat ja kylläpä ne sitä jaksoivatkin tehdä. Välillä tilanne meinasi kärjistyä kärhämöinniksi, jos Neiti pääsi pomottamaan päälle ja alistamaan Lunaa siten, että nosti tassun sen rinnan päälle. Yllättävän hyvin pystyi tilanteet ennakoimaan ja rauhoittamaan ilman tilanteen päätymistä rähinäksi. Ohjelmaan sisältyi rentoilun ja ruokailun ohella lähinnä ulkoilua. Perjantaina J kävi siskosten kanssa metsäilemässä ja illalla käytiin pikku kävelylenkki. Lunalla oli panta kaulassa ja veti niin hirveästi, että koko ajan oli henkitoreissaan. Tästä viisastuneina käytettiin myöhemmin valjaita. Eka yö meni rauhattomasti Luna yökyöpelin häiritessä vieraiden unta. Neiti reppana oli hätää kärsimässä ja pääsi sohvalle nukkumaan Lunan yrittäessä pikkutunneilla saada kaveria mukaan leikkimään. Onkohan tuo Luna vähän seurankipeä? Ja voi sitä ulinan määrää, kun poikkeuksellisesti otettiin se aamuvarhain makkariin. Pari tuntia se jaksoi uikuttaa ja vaatia pääsyä olkkariin. Lauantaina ulkoiltiin myös ja kerrankin Luna oli väsynyt. Onneksi seuraava yö meni paremmin.

Sunnuntaina oli tavoitteena treenata vähän tokoa, mutta Luna oli toista mieltä ja selvästi oli menossa vain bilettämään ja riekkumaan Neidin kanssa. Ensin auton pysähtyessä se esitti 'kuoleva joutsen' esityksensä. Neiti treenaili ensin Lunan rauhoittuessa autossa. Ja kylläpä Neiti oli taitava ja keskittyi niin hyvin! Kontakti pysyi ja tarjosi sitä niin kivasti. Siinä on tavoitetta! No, sitten oli Lunan vuoro tulla tokoilemaan, mutta fokus pysyi Neidissä, eikä yhteistyöstä tullut mitään. No, päätettiin kytkeä Luna hetkeksi tolppaan, josko intoa löytyisi. No, tyyppihän puri hihnansa poikki ja ryntäsi sieltä tulemaan. No, toista kertaa näin ei käynyt ja loppuen lopuksi saatiin vähän jotain tehtyäkin. Keskittyminen oli jossain muualla ja tekeminen rauhatonta, eikä vire hyvä. Luna on kyllä välillä aika mahdoton ja erittäin häiriöherkkä. Jos se alkaa vahdata jotain, sen fokus pysyy siinä. No, viikonlopun inspiroimana Luna on saanut tavallista vähemmän huomiota meiltä ja se on kyllä näkynyt myös treeneissä.

Ensin agilitykuulumiset. Edellisellä kerralla ehdittiin mennä rataa vain jonkin aikaa, kun Luna karkasi keinulle ja roikasi sieltä alas. Onneksi ei käynyt pahemmin. Muuten treenit menivät hyvin. Tämän viikon maanantain treenit sujuivat loistavasti. Tehtiin 15 esteen hyppyrataa ja eka kerralla saatiin nolla! Toka kerralla Luna juoksi siivekkeeseen pahki, mutta ei se näyttänyt menoa haittaavaan ja tehtiin rata loppuun asti. Sitten mentiin rataa osissa. Tällä kertaa saatiin paljon aikaa / koirakko. Saatiin positiivista palautetta ja Lunasta sanottiin, että oli tosi tarkkaavaisena tällä kertaa. Tämän allekirjoitan.

Tokossa edellisellä kerralla paikkamakuu meni hyvin. Se tehtiin ringissä siten, että koirien perät osoittivat kohti keskustaa ja siis katsoivat ringistä ulospäin. Olin lähellä ja palkkasin paljon. Ohjaaja käveli Lunan takaa ja meidän välistäkin, eikä Luna noussut! Luoksetulo meni huipusti, vaikka lelut ja namit sekä bortsu olivat matkalla houkuttimena. Ja toiseen kertaan myös koirakujan läpi tuli vauhdilla. Lunan voi treeneissä jättää odottamaan, eikä ole karannut siitä. Muuten meno etenkin alkuun oli äänekästä ja häiriötä ottaa paljon muista koirista.

Tämän viikon torstaitokoissa meillä oli tuuraamassa toinen ohjaaja ja harjoiteltiin merkille lähettämistä oikealle. Luna selvästi oli innoissaan, kun tuli jotain uutta ohjelmistoon. Lisäksi harjoiteltiin itsenäisesti liikkeestä maahanmenoa, johon pitäisi saada nopeutta lisää. Sekä corgineiti sopeutumaan myös kylmään ja/tai märkään maahan. Paikkamakuu tehtiin rivissä. Oltiin rivin keskellä ja tilanne oli todella haastava. Lisäksi paikkamakuu otettiin useampaan kertaan ja vieläpä aika pitkänä ilman palkkaa. Se oli meille liikaa. Eka paikkamakuu meni hyvin, kunnes lopussa Luna nousi ja tuli vastaan. Tämä oli seurausta siitä, kun toisella puolella tuli agilityssä jollakin haukkukohtaus ja Luna rupesi pälyilemään rauhattomana. Otin sitten yhden askeleen lähemmäs (ja näytin oman epävarmuuteni :( ) ja Luna nousi hetken päästä vastaan. Seuraavan paikkamakuun otin lähempänä. Sekin meni vähän rauhattomasti. Lopuksi otin vain lyhyen paikallaan olon ja siitä vapautuksen, että saatiin onnistuminen.

Vetäjän avustuksella harjoiteltiin seuraamista. Kaikki ryhmäläiset saivat kirjallista palautetta, mikä on huippu juttu. Meidän palaute alla:

S & Luna (miniraketti, joka huomaa kaiken)

S oli treenannut kääntymisiä Lunan kanssa ja sen kyllä huomasi. Todella kaunista pikkukoiran seuraamista. Korostan sanaa pikkukoira, koska harvoin näkee noin tiiviitä käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Pysyi myös juoksussa kauniisti paikallaan. Harmitti jälkikäteen, että ei hoksattu täyskäännöstä katsoa (M = omaohjaaja tsekkaa!). Ongelmia oli lähinnä kaksi. S:n on luovuttava pikku hiljaa kyykkäilystä, koska koira selväsi osaa jo. Enää ei siis tarvitse helpottaa vaan on vaikeutettava ja vaadittava enemmän. Ne on ne meidän elekielet, joista pois oppiminen on aina yhtä haastavaa! Kyllä se siitä. Peilin eteen vaan treenaileen niin saat varmistettua, että koira on oikealla kohdalla. Toinen ongelma on se, että Luna reagoi kaikkeen. Tämä ei lähde millään muulla kuin treenillä ja kokemuksella pois. Suosittelen siis treenejä keskellä kaupunkia ja etenkin liikkuroitua treeniä. Koira oppii että hälinästä riippumatta ohjaaja on se, jonka tekemisiin reagoidaan. Mukava paketti, kunhan häiriönsietokyky vähän kasvaa.

On todella tärkeää saada yksilöpalautetta tekemisistään, jotta voi kehittyä. Allekirjoitan täysin kaikki meidän ongelmakohdat ja kehitysehdotukset! Pitää vaatia Lunalta enemmän ja vaikeuttaa johdonmukaisesti harjoituksia. On tullut todettua lukuisia kertoja, että sitä jää junnaamaan helposti samoihin kaavoihin ja omiin maneereihin. Ja se mitä tulee häiriönsietoon, on meidän suurin haaste ehdottomasti! Tässä pitää itsellä myös ryhdistäytyä, ettei yritä mennä sieltä, missä rima on matalin. Häiriöön siis! Ryhmässä harjoittelu on meille tosi tärkeä juttu häiriönkin kannalta ja samalla aiheutamme muille superhäiriötä. Oli tosi hyvä, että käytiin seuraamista läpi ja Luna teki niin hienosti. Voi, että olin ylpeä. Ja lopputreenit meni meillä ihan flowssa, kun Luna oli niin hienosti kuulolla ja itse vapautunut :)

Viime viikolta siskoksista ei huonosta kamerasta johtuen ole kuin nukkumakuvia :D Mutta voi, kuinka söpöiltä nuo Jin ja Jang näyttävät yhdessä.