Kotitreeniä

Kulunut viikko on jatkunut pitkälle edeltäjiensä kaltaisena. Ollaan juostu metsässä, kun ilmat ovat suosineet sekä tehty hihnalenkkejä. Eli aivan perinteistä. Lenkkeilyn lomassa viime päivinä on harjoiteltu vähän seisomista ja ravaamista ensi viikonlopun näyttelyä ajatellen. Näyttelyharkat sujuvat erittäin vaihtelevalla menestyksellä. Lyhyitä mukavia harjoituksia ollaan tehty, jotta touhu pysyy kivana. Vaikkakin näyttelyissä odottelua ja seisoskelua tuleekin pitkinä toveina. Eilen käytiin myös hallitalkoissa, joissa osaanotto oli vähäinen suhteessa seuran jäsenien määrään. Pikaisen laskelman perusteella korkeintaan 0,03 % eli paikalla oli 10 henkeä. No tulipahan talkoiltua ja hyvää saatiin aikaan.

Lyhyitä pätkiä ollaan myös tokoiltu. Edelleen aivan perusjuttuja, sivulle tulon käsiapua on koetettu häivyttää, sitäkin vaihtelevalla onnistumisprosentilla. Seuraamisen harjoittelua ollaan jatkettu. Tämän seurauksena Luna etenkin aamukävelyllä näyttää osaamistaan ja köpöttelee seuraten paljon. Kiva, kun Luna itse niin hienosti mielissään sitä tarjoaa ja vieläpä pääosin hyvässä paikassa. Ja on tullut kyllä palkannut siitä, jos sujuu kivasti oikeapaikkaisesti ja tukenut näin sitä. Toisaalta kolikon kääntöpuoli on se, eihän se kuitenkaan ole liikkeenomaista seuraamista ja täytyy vähän toppuutella, ettei ihan kyllästyisi tuohon seuraamiseen. Luoksetulot ovat vauhdikkaita, sivulletulona ei ole sitä tullut juuri tehtyä. Paikkamakuuta kannattaisi harjoitella enemmän. Liikkeestä seisomista ja maahanmenoa ollaan otettu alkeisharjoituksina hupailuna väliin.

Alla vielä kuvia leppoisasta sunnuntai päivästä, joskaan metsään kamera ei tullut mukaan.

Luna rentoutuu

Luna vahtaa hevostokoa

Söpöliini

Hiljaiseloa

Pari viime viikkoa on mennyt hujauksessa töiden aloittamisen, ulkoilun ja kotioleilun merkeissä. Luna on ollut pääasiassa muutaman tunnin päivässä yksin. J:llä alkaa usein myöhemmin työt, joten aamuisin ehtii tehdä kunnon ulkoilut. Töiden jälkeen ollaan tehty yleensä kaksi lenkkiä: toinen hihnassa yleensä joen vartta pitkin ja toinen vapaana metsässä tai pururadalla. Ollaan etsitty uusia paikkoja, joista osa on osoittautunut oikein hyviksi ja käyty niissä sitten useammin. Myös juoksulenkkeilyä ollaan hieman harjoiteltu viileämmillä keleillä. Pääosin Luna on pysynyt mukavasti kuulolla ja se kyllä tosissaan nauttii metsässä menosta - kukapa ei. Sinne saa kyllä viimeiset energiat purettua. Nyt yksinolojen lisäännyttyä huomaa kyllä, että Luna on vielä aiempaa enemmän mielissään menossa mukana ja kontakti pysyy paremmin. Metsän antimista etenkin mustikat ovat Lunan mieleen. Myös vadelmat maistuvat, jos kohdalle sattuu. Puolukatkin paremman puutteessa. Tosiaan välillä jos joku tyyppi tulee metsässä aivan "puskista" ja Luna huomaa kulkijan ensin, reaktiona on yleensä haukkuminen. Hyvää on se, että Luna tulee sitten kutsusta takaisin.

Hieno juttu on se, että S sai varmistettua tokoryhmäpaikan Lunan kanssa. Ohjattua treenailua on siis syyskuun alusta alkaen luvassa kahtena iltana viikossa. Onneksi toko ja agility eivät sattuneet samalle illalle. Agilityä on siis luvassa maanantaisin ja tokoa torstaisin. Ensi viikonloppuna meillä on hallitalkoilua ja suunnitelmissa on mennä talkoilemaan myös agilitykisoihin joku viikonloppu. Ihan hyvä, että on nyt tullut vähän kesätaukoilua harjoitteluun. Kotona ollaan harjoiteltu pikkujuttuja, mutta kiva päästä ohjattuihin ryhmiin, niin saa uutta näkökulmaa ja johdonmukaisuutta kotinyhväilyyn. Samalla Luna saa uudenlaista virikettä ja saadaan kanavoitua tuota nuorta energiaa toivottuihin uomiin. Ja häiriöharjoittelu tulee kyllä meille tarpeeseen! Siispä syyskuuta odotellessa..

Kevennettyä paluuta arkeen..

Edit: Huomattiin, että tekstistä on jäänyt otsikko ja loppu jostain kumman syystä pois, joten lisäilläämpä ne nyt.

Lomat on vietelty ja tällä viikolla on ollut paluu arkeen töiden merkeissä joskin aika kevennetysti. Näin on hyvin saatu totuteltua Lunaa taas yksinoloon pienissä erissä. Hyvin on mennyt ja taitaapi Luna etupäässä nukkua, kun saa laatuaikaa itselleen. Jotain purtavaa tai kongi ollaan jätetty, jotta puruhalujen yllättäessä huomio keskittyy niihin, eikä kodin irtaimistoon.

Loppuviikosta S:n veli kävi kyläilemässä meillä ja Luna tunnisti tulijan jo pihalla kaukaa tien toiselta puolelta, vaikkei ollut tervehdittykään. Siinä oli riemussa pitelemistä, itsehillinnässä olisi jossain tilanteissa vielä rutkasti kehitettävää :) Luna taitanee muistaa vielä yökyläreissun S:n veljen luo, jossa paljon rapsutuksia ja iltaruuaksi putkiluun järsittäväksi. Yöllä Luna muisti myös viihdyttää vierastamme, kun aamuyöllä oli yrittänyt pyrkiä viereen toistamiseen sohvalle nukkumaan. Kaiken se kokeilee - ihan varmasti. Kun kissat ovat poissa, yksi hiiri hyppii pöydällä.

Viikonloppuna S kävi talkoilemassa tokokisoissa ja sunnuntaina käytiin seuran palaverissa kuuntelemassa ajankohtaisia asioita. Kävipä niin onnekkaasti, että Luna pääsi J:n kanssa agilityryhmään, joka starttaa syyskuun alusta ja kestää aina kevääseen asti. Mahtava juttu! Ryhmässä näytti olevan myös toinen cardi Tokoryhmiin haku ei ole vielä alkanut.

Paljon ollaan lomalla ulkoiltu. Aamupäivisin ollaan tehty etupäässä hihnalenkkejä ja iltapäivisin sekä iltaisin ulkoiltu vapaammin luonnon helmassa. Alkuviikosta löydettiin uusi hyvä ulkoilupaikka, jossa on pururata ja paljon hyväkulkuista metsää sekä polkuja. Siellä ollaan käyty nyt useampaan otteeseen. Muitakin liikkujia paikassa näkyy, mutta tuleepahan samalla harjoiteltua hallintaa. Yksi kerta Luna säntäsikin erään ohi hurauttavan maastopyöräilijän perään, mutta kääntyi kuitenkin takaisin ja tuli luo. Hyvä niin. Kauempaa kulkevat lenkkeilijät saavat mennä menojaan ja jopa yhden koiran nähdessään päätti pysytellä meidän luona. Löysipä Luna myös metsästä siilin. Ihmeteltiin, että mitä se niin tohkeissaan nuuhkii. Ei käynyt kuinkaan kummallekaan kohtaamisessa, onneksi ei ollut kyy. Siili toki varmasti koki elämänsä järkytyksen, kun innokas karvakuono tuli sitä nuuhkimaan.

Näkemys koiran tarkoituksesta

Hienoja ajatuksia löytyy joskus fb:stäkin.

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.

Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.

Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".

Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:

• Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
• Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
• Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
• Ota nokosia
• Venyttele ennen ylösnousua
• Juokse, telmi ja leiki päivittäin
• Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
• Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
• Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
• Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
• Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
• Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
• Ole uskollinen
• Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
• Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
• Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
• NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!

Sirkus tuli kaupunkiin

Viikko on nyt mennyt uudessa kaupungissa ja uusi kotikin on muotoutunut hiljalleen asuttavan näköiseksi. Vielä viikko lomaa jäljellä. Viime päivinä ilmat ovat suosineet, joskin Lunalle on ollut jo turhan hellettä. Ollaan tehty leppoisia ulkoiluja ja olipa yksi päivä Luna matonpesussakin mukana. Yksinoloa ollaan harjoiteltu, jotta ei tulisi töihin lähtiessä isoa muutosta arkeen. Luna vaikuttaa sopeutuneen oikein hyvin uuteen paikkaan.

Eilen käytiin tokon korvikkeena näyttelytreeneissä, jossa paikalla parikymmentä koiraa, joista suurin osa suuria. Alku meni esilenkistä huolimatta Lunalla vauhkoillessa ja kehän kiertämisestä ei meinannut tulla aluksi mitään. Haastetta toi se, että kehää mentiin niin, että me pienien ja keskikokoisten koirien kanssa kuljettiin sisäkehällä ja isot juoksi ympärillä. Huoh. Kouluttaja otti vielä Lunan eka 'arvioitavaksi', mutta se menikin sitten olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Elokuun lopussa olisi tarkoitus tehdä kyläilyreissu Tampereelle ja samalla käyttää Lunaa näyttelyssä. Samaan aikaan ois Jämsässä corgien erikoisnäyttely, joka sinällään ois mielenkiintoisempi. Treenien päätteeksi käytiin ostamassa MUSCH:n herkkuja pakkaseen, kanansiipiä, broilerin jauhelihaa, kasvissosetta ja sian sydäntä.

J yrittää Lunan kanssa hakea syksylle agiryhmiin, mutta pääsy on epätodennäköistä, kun yrittävät pitää aiemmat ryhmät ennallaan ja vapautuvat paikat menevät ensisijaisesti seurassa ohjaaville ja paljon talkoilleille. Ehkä sitten joskus. Tokoryhmiin haku ei ole vielä alkanut, mutta sitä silmällä pitäen suunnitelmissa on mennä talkoilemaan ensi viikonlopun kokeeseen.

Tänään ilman viilentyessä käytiin pitkä aamulenkki ja nähtiinpä yllätykseksi matkalla poni, hevonen ja 4 kamelia. Niissä riitti ihmettelemistä ja kaksikyttyräisille piti muutaman kerran haukahtaakin, muuten päästiin ohi jopa melko kunnialla :D Sirkus on siis tullut kaupunkiin.

Alla pari kuvaa metsäretkeltä. Edellisen tekstin ohessa paljon reissukuvia lisäilty, toivottavasti sivu aukeaa.

Innokas metsäretkeläinen

Luna poimii Mustikoita

Huoh, rankkaa hakea friitä. Lepohetki.

Luna 1 vuotta!

Tänään Luna täyttää 1 vuotta. Vuosi on mennyt kyllä hujauksessa. Nähtiin Pilkku ja muut palleroiset ensimmäistä kertaa kolmen viikon iässä. Paljon ollaan opittu 10 kuukaudessa puolin ja toisin. Monet kerrat on mietitty, että kylläpä jokainen pentu sai itselleen juuri sopivan perheen. Luna on täydellinen meille, paljon enemmän kuin olisi voinut kuvitella. Lunasta löytyy luonnetta isolla L:llä. Luna on nopea oppimaan ja viisas tapaus. Aina menossa mukana ja valmiina toimintaan. Toisaalta kotona todella rauhallinen ja tossukka - moni ei taitaisi uskoa. Luonteikkuus ja vahva oma tahto on tuonut myös haasteita. Luna takuulla testaa ja pomottaa, jos sille antaa myöten. Luna osaa tehdä sen varsin hienovaraisesti söpöilyn varjolla, ettei moni varmaan ymmärrä joutuvansa Lunan pompottamaksi vaikkapa rapsuttelun saralla.

Rajat pitää olla ja johdonmukaisuutta tarvitaan. Yllättävänkin johdonmukaisina ollaan pysytty, eikä sovituista säännöistä peräännytty. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt olla vielä jämäkämpi alusta alkaen ja vaatia Lunalta tietyissä asioissa enemmän. Alkuun tuli pentuvaiheessa oltua osin turhan pehmo. Suurin osa koulutuksesta on sujunut positiivisesti vahvistamalla ja se toimii erinomaisisesti suurimmassa osaa tilanteista. Jossain tilanteissa, kuten koirien ohittelussa / haukkumisessa on huomattu, etteivät tilulilut auta. Onneksi senkin suhteen ollaan päästy paljon paljon eteenpäin. Loogista on, että mitä enemmän koiria näkee, sitä paremmin se sujuu. Lunasta kyllä huomaa, että se on ainut ja ensimmäinen oma koira. Huomiota ja rapsutuksia on ollut yllinkyllin ja Luna on saanut olla kaiken keskipiste. Myöhemmin on onneksi tullut jotain malttia huomion rajattomuuteen.

Lunalla energiaa ja virtaa riittää. Selkeää rauhoittumista ollaan parin viime kuukauden aikana nähty - toki keskivertoa huomattavasti energisempi ja villikompi Luna edelleen onneksi on. Ylimääräinen vouhotus ja kaahotus ovat vähenemään päin. Joiltain osin Luna on siis selkeästi aikuistumassa, vaikka monilta osin ihan pentu se vielä on. Keskittymiskyky on parantunut joskin kärsivällisyys ei ole Lunan parhaimpia hyveitä. Tämä saattaa ilmentyä esim. piippauksena auton pysähtyessä, mikäli ollaan menossa johonkin kiintoisaan paikkaan. Monesti alkuun uusissa tilanteissa Lunalla menee aikaa tottua. Kyse ei todellakaan ole arastelusta, vaan ylimääräisestä vouhotuksesta. Haukkumisen huomiottajätöllä Luna on kotioloissa varsin hiljainen. Jatkossa on tärkeää, että saataisiin Lunan energiaa yhä enenevässä määrin fokusoitua haluttuun toimintaan. Motivaatiota ja potkua siitä totisesti löytyy!

No, jospa siirryttäisiin kuluneen viikon tapahtumiin. Viime viikonloppu vietettiin siis Kuusamossa, jossa Luna pääsi leikkimään Jatta-pennun sekä Pipsan kanssa. Leikit menivät varsin nätisti. Lunalla on uusi rooli olla mielisteltävänä. Säikähdettiin, kun Pipsa ja Jatta lähtivät keskenään metsään seikkailemaan, onneksi Luna totteli, eikä lähtenyt kavereiden mukaan! Onneksi kadonneet lampaat löytyivät. Tässä huomaa metsästys- ja paimenkoiran eron. Sunnuntaina käytiin E:n ja Mistin luona vierailemassa ja käytiin lenkkeilemässä sekä hieman harjoiteltiin pihalla agilityä. Hyvin Luna oli kuulolla. Luna on kyllä Mistin luottofani ja niillä menee leikit yksiin niin hienosti. Takuulla Luna luulee olevansa Mistin kokoinen, vähintään :)

Maanantaina käytiin viimeistä kertaa tokotreeneissä, jotka menivät mainiosti. Kontaktinpito sujui aiempaa tiiviimmin. Se on hyvä, että alkuvouhotuksiin ei mene enää niin kauan aikaa ja Luna osaa käyttäytyä kentällä pääosin aivan mallikkaasti. Häiriöherkkyyttä on paljon, mutta saattaa jopa jo vähän tutummassa häiriössä terästää toimintaansa. Hyvä Luna! Harjoiteltiin perusasentoa, seuraamista, käännöksiä, paikkamakuuta, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa sekä hyppyä, toki alkeistason harjoituksin. Ohjaaja kannusti meitä jatkossakin jatkamaan tokoilua esim. jossain ALO-tason ryhmässä. Lunassa on kuulemma paljon potentiaalia ja se on aivan ihana. Onhan siinä, epäilemättä ja valloittava se on!

Maanantai-iltana matkasimme täyteen ahdatun auton kanssa uuteen kotikaupunkiimme, jonne olemme kuluneen viikon aikana lomaillen sopeutuneet ja tutustuneet. Lunalla ei sopeutumisen suhteen ole ollut ongelmia, onhan täällä tuttu ja turvallinen lauma paikalla. Joka päivä ollaan käyty metsässä ja etsitty uusia ulkoilupaikkoja. Keskiviikkona käytiin mustikassa. Luna kyllä ansiollisesti syö mustikat suoraan varvuista tai vaihtoehtoisesti poimijoiden käsistä. Namskis. Tänään syntymäpäivän kunniaksi käytiin kalastajakylässä ja paluumatkalla juoksemassa metsässä sekä vilvoittelemassa rantavedessä. Luna on innolla tutustunut uusiin ympyröihin. Vapaana ollessaan on pysynyt hienosti mukana menossa ja kuulolla, ei vissiin parane tuntemattomissa ympyröissä kovin lähteä itsenäisesti seikkailemaan. Pari viime päivää on olleet tosi lämpimiä, sitä ennen kelit ovat olleet melko viileitä ja tuulisia. Kotiin tultua Luna sai syödä 1-vuotis kakkunsa iltaruuaksi, jossa ydin oli raakaa jauhelihaa, päällä jugurttia sekä kananmunaa ja kynttilänä vielä dentasticks. Kylläpä hävisi ennätysajassa.

Kuvia tulee myöhemmin jahka löydämme kameran johdon.

Edit: Kameranjohto paikantui muutaman sadan kilometrin päähän, kiitos S:n äidille toimituksesta :)

Luna 12 kk

Kestofani

Tauolla

Misti ja Luna

Kaverukset

Koiteli kesäasussaan

Koitelin kosket

Kalliolla

Kuvissamme ei käytetä kepulikonsteja..

..eipä vissiin :D

Vahtaaja

Perinnemaisemaa

Mustikkapaikan koemaistiaiset meneillään

Lunan uusi kotipihan 'puomi'

Sirkusnorsu kannonnokassa

Huulet tötterölle syntymäpäivän kunniaksi

Tähystelijä

Saanko jo?

Luna odottaa vesikielellä syntymäpäiväkakkuaan

'Kermat' päältä

Namskis namskis..

Lunan eka "agilitystartti"

Lunan pissatulehdus tuntuu olevan parantumaan päin, kun ei tarvitse jatkuvasti pissailla ja koira on virkeän oloinen. Oikeastaan oireet rauhoittuvat nopeasti jo lääkkeiden aloitusiltana. Tabletin puolikkaan Luna hotkaisee mielellään, kun se on piilotettu nakin palan tai oltermannisiipaleen sisään. Tiistaina käytiin kyläilemässä Lunan ja Nukan kotona. Ensin Lunan leikki Nukan kanssa toisen Lunan odottaessa portin takana. Sen jälkeen Lunat pääsivät leikkimään keskenään. Ja tällä kertaa ihan oikeasti leikkivät ja kaverukset olivat tosi hienosti. Erikoinen juttu, kuinka seesteistä ja rauhallista oli. Hyvä näin! Lisäksi Luna näki vilaukselta Neuro kissan, kovasti olisi kiinnostanut mennä tutustumaan, mutta tajusi kuitenkin pysytellä vähän etäämmällä. Luna tosin kävi tuuppaamassa kuonolla jalkaan ja yritti, että mene sinä edeltä katsomaan mikä tuo on.

Lomalaisina tultiin visiitille Kuusamoon. Toissapäivänä käytiin E:n ja Mistin luona treenaamassa hieman agilitya ja tokoa. Luna meni suoran hyppy - hyppy - putki radan kohtuullisen hyvin, vaikka piti välillä käydä tutkimassa, että minne se Misti oikein katosi. Valssia harjoitellessa kostea ruohikko aiheutti ohjaajalle lennokkaan kaatumisen. En muista hetkeen, milloin olisi lähtenyt niin totaalisesti jalat alta. Ei ehtinyt mitään huomata, kun oli kentällä selällään retkottamassa. Samalla E houkutteli meitä tulemaan heidän koirakerhonsa agiepiksiin ja osallistumaan Lunan kanssa alkeis- ja pentukurssilaisille suunnitellulle vauhtiradalle, jossa on vain hyppyjä ja putkia.

Ajateltiin, että samahan se on ainakin käydä katsomassa kisoja, niin saa Luna taas häiriötreeniä. Pienen pohdiskelun jälkeen J suostui myös osallistumaan Lunan kanssa vauhtiradalle. Paikan päällä Luna ja Misti saivat purkaa energiaa ennen kisoja. Riehakoinnin jälkeen laitettiin koirat autoon ja mentiin auttamaan radan rakentamisessa. Vauhtiradalle osallistujia oli kolme ja Lunan starttivuoro oli viimeinen. Hylkäystä radalta ei voinut saada, vaan hylkäykseen johtanut virhe tuomittiin 5 virhepisteen arvoiseksi. Viiden esteen rata koostui 4 hypystä ja putkesta. Ensimmäiseksi oli 2 hyppyä, jonka jälkeen tuli 180 asteen käännös seuraaville hyppy-putki-hyppy(maali) esteille. Radan tavoiteaika oli 12 sekuntia. 

Onneksi alue oli hyvin aidattu, mikä huojensi mieltä, ettei se koira ainakaan kovin kauas karkaa, jos ei pysy hanskassa. Omaa vuoroa odotellessa Luna käyttäytyi todella rauhallisesti. Rataan tutustumisessa J päätti kokeilla saada Lunan kääntymään valssin avulla. Ensimmäisenä vuorossa ollut koirakko sai 10 kymmenen virhepistettä ja kohtuu hyvän ajan. Toisena vuorossa ollut koirakko saapui pienien kaarrosten ja kohellusten ja "muutaman" virhepisteen jälkeen kunnialla maaliin. Sitten olikin jo Lunan ensimmäisen "kisastartin" aika. Treeneissä Lunalla on rimat olleet vielä kokonaan maassa tai vain toinen puoli hieman kohotettuna. Sanoin Lunan olevan vielä alle vuoden ikäinen ja rimat laskettiin siivekkeiden taakse n. 5 cm korkeudelle.

Yhtäkkiä olimmekin Lunan kanssa starttiviivalla. Laitoin Lunan paikalleen ja menin ensimmäisen hypyn tuntumaan. Luna odotti yllättävän rauhallisesti lähtölupaa. Huusin Lunalle komennon MENNÄÄN ja raketti räjähti liikkeelle. Kaksi ensimmäistä estettä mentiin melkein tassut sutien. Toisen hypyn jälkeen tuli 180 käännös, jota ei oltu aiemmin harjoiteltukaan. Huutaessani Lunaa ruotuun, se meinasi karata putkeen ennen kolmatta hyppyä. J huutaessa TÄÄLLÄ TÄÄLLÄ Luna havahtui ja kaarsi vauhdikkaasti kolmannelle hypylle. Aikaa oli varmaan mennyt 4 sekuntia vaikka tuntui ainakin kymmeneltä. Lunan pitkän kaarroksen johdosta J:n rintamasuunta jäi liian taakse ja Luna ampui seuraavan esteen jälkeen uudelleen ensimmäistä hyppyä kohti. J taas huusi TÄÄLLÄ ja Luna tuumasi, että no minne nyt sitten pitäisi mennä. J komensi PUTKEEN ja J:n yllätykseksi Luna tuli ja meni putkeen. Kyllä siinä jo hieman hymyilytti. Viimeinen este meni hyvin, kun Luna muisti katsoa ja kuunnella ohjeita. Vihdoin maalissa virhepisteitä 5 ja aikakin oli hieman alle 10 sekuntia. Luna otti luokkansa voiton ensimmäisessä kisassaan ikinä ja vieläpä 2,3 sekuntia alle tavoiteajan. Palkinnoksi menostaan Luna sai vinkupossun ja puruluun. Kyllä Luna on mahtava koira ja varmasti siitä tulee loistava agilitymenijä, kunhan ohjaaja pysyy mukana ja kehittyy koiran vauhdin tasalle. 

S ja E yrittivät huokutella osallistumaan mölliradallekin, mutta sen suhteen meni vielä pupu pöksyyn. Kyllä sitä joskus vielä sitten, kun on harjoiteltu. Lopuksi käytiin vielä jäähdyttelylenkki Mistin ja E:n kanssa. Muuten meni hyvin, mutta paluumatkalla yksi epiksissä ollut kiltti terrieri tuli vastaan ja kehoituksista huolimatta Luna meni sitä tervehtimään. Päätettiin, että turha alkaa sitä huutelemaan perään ja hävittiin piiloon kummun taakse. Jos jotain hyvää, niin Luna pinkoi nopeasti meidän luokse takaisin. Tilanne oli haastava, kun koira pääsi niin lähelle ja Luna ehti huomata sen ennen meitä.