Luna and Helka in Action: Tämän viikon kuulumisia

Maanantaina koitti paluu kotiin ja tuttuihin arkirutiineihin. Huomion määrän laskemisen selvästi huomasi Lunasta. Kotona oltiin vain tutun lauman parissa ja vastassa kaksi tuttua naamaa, eikä ollutkaan enää kyläpaikoissaan saamaa jatkuvaa huomiota. Alkuun asiaa protestoi haukkumalla ja kiehnäämällä. Selvästi tunti kotinsa ja ensimmäisenä meni keittiöön ruokaa odottamaan matkan jälkeen. Ensimmäinen eli ma-ti yö meni hyvin, mutta ti-ke yö oli aika rauhaton. Yön aikana joutui useaan kertaan piipahtamaan Lunan huoneessa, kun ei kerrostalossa kehtaa koiraa öisin juuri vinguttaa. Oma taiteen lajinsa on sämähtää paikalle, kun koira on hetken rauhallinen. Yleensä muutaman minuutin läsnäolo riittää Lunalle ja uni alkaa uudelleen. Aamuöisin välillä pissahätä vaivaa, eikä mielellään näytä oman huoneensa sanomalehdille tarpeitaan tekevän. Osin ajoittaiset yöheräämiset varmaankin ovat tarkistelua lauman läsnäolosta.

Joka aamu ollaan käyty lähimetsikössä noin tunnin akkujen purkureissulla. Luna näyttää nauttivan metsän iloista ja on kyllä elementissään vapaana juostessa. Metsäretket ovat olleet kaikille osapuolille oikein rentouttavaa puuhaa ja itsekin aamulla virkistyy kirpeässä syysilmassa. Häiriötekijöitä metsässä ei ole juuri ollut ja ollaan harjoiteltu leikin ja nuuskuttelun lomassa seuraamista, luoksetuloja ja kontaktia. Madotuskin tehtiin tällä viikolla ensi viikkoista rokotuskäyntiä silmällä pitäen.

Lunan rohkeuden, nopeuden ja itsepäisyyden ansiosta huomasimme, että hihnakävelyn opettelu täytyy ottaa tehokäyttöön. Luna ottaa välillä vapauksia irtiollessaan ja päättää rynnistää omaan suuntaan. Ulkoillessa on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, ettei vielä voi olettaakaan pentukoiran pysyvän omaehtoisesti aina lähettyvillä. Maaseudulla hommalle voisi lotkauttaa korvia ja lähteä itse lätkimään toiseen suuntaan ottaen reilua etäisyyttä. Täällä kaupungissa tilanne on toinen ja koiran turvallisuuden varmistamiseksi ei karkumatkoja parane tulla. Onneksi nopeus ei vielä ylitä omaa nopeutta ja irtiotot päättyvät usein nopeasti. Toisaalta ollaan mietitty, että karkumatkat varmasti vain ruokkivat itseään. Onhan se kivaa juosta karkuun toisen ajattaessa. Siispa pidetään Lunaa omassa pihapiirissä hihnassa ja vapaana juostaan vähintään kerran päivässä metsässä, yleensä useammin. Keskiviikkona tuntui olevan ensimmäinen todellinen uhmapäivä, jolloin hieman hermoja kiristävästi Luna kokeili rajojaan. Onneksi pitkällä pinnalla päivä meni lopulta ihan mukavasti (poislukien yksi karkaaminen puskan alle, josta päästiin pois murinan ja puremisen saattelemana).

Niinhän sitä sanotaan, että myrskyn jälkeen on poutasää. Seuraavana aamuna Luna näytti parhaat puolensa heti aamusta. Kontaktit ja hihnakävely toimi loistavasti. Hyvä mieli ja onnistumisen ilmapiiri tarttui kaikkiin. Torstai oli erityisen mukava päivä, kun Luna pääsi painimaan siskonsa kanssa. Tällä kertaa Luna otti ensin hieman varovaisemmin, eikä käynyt heti kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Tällä kertaa Lunan sisko olikin päättänyt, ettei myy nahkaansa helpolla ja pisti meidän piskin useamman kerran kenttään. Pennnut leikkivät iloisesti ja railakkaasti. Tunnin verran saivat telmíä, kunnes energiavarastojen tyhjeneminen ja ennenkaikkea päivänvalon loppuminen sekä omistajien luihin hiipivä kylmyys ajoivat kaikki kohti kotia. Lunalla kesti ehkä 2 minuuttia nukahtaa autoon. Poloinen antoi kaikkensa kentällä energisempää vastustajaansa vastaan. Oli ihan hyvä, että ennen tapaamista hieman väsytimme kaveria kentällä hihnakävelyn ja kontaktin avulla. Ne menikin superhyvin.

Joidenkin ihmisten käyttäytyminen ja varsinkin erään puudelin omistajien toiminta eräänä iltana J:n käyttäessä Lunaa iltatoimilla ihmetytti. Joku täysin tuntematon vanhempi herrasmies pisti autonsa parkkiin ja yritti tulla meitä kahta tervehtimään. J:n toiminta oli aika tylyä, kun kaverille vastailtiin kysymyksiin yhdellä sanalla ja koira sekä omistaja tarpoivat vastakkaiseen suuntaan. Kyllä se perässä jaksoi kävellä about 50 metriä. Toisaalta sen ymmärtää, että ihmiset ovat kiinnostuneita pienestä söpöstä pennusta, mutta ihmeen tunkeilevia osa kehtaa olla. Jatkossa kuitenkaan ei ole tavoitteena, että kaikkia vastaantulijoita tervehditään. Onneksi valtaosa ohittaa meidät ilman kommervenkkejä neutraalisti.

Eilen Luna sain sitten korviinsa teipit, kun lerpakkeet ovat päättäneet visusti pysyä luppakorvina ja corgeilla tulisi olla pystyt korvat. Mitään erityisiä mieltymyksiä näyttelyihin meillä ei ole, joten sen puolesta ei niin väliä. Jos korvat edes jotenkuten nousisivat, niin ainakin ilma kiertäisi paremmin ehkäisten tulevia korvaongelmia. S:n teipatessa Luna pureskeli aluksi luutaan ja operaation hieman kestäessä vaihdettiin siivuun siankorvaa (jolloin ei enää huomannut mitään muuta). Yllättävän vähän teipit otusta haittasi, välillä rapsutteli, piehtaroi ja ravisteli päätään. Veikeän näköinen siitä tuli ja toivottavasti teippejä ei tarvitse kauhean kauan pitää. Eilen iltaisella metsäreissulla teipit jo hieman rähjääntyivät ja Luna tuoksui aivan männyltä korvineen, joten tänään aamulla jo vaihdettiin ne. S:n teippaukset tuntuivat olevan aika tiukassa, kun J niitä Lunan korvista otti irti. Teipit saatiin hiljalleen irti hyvin ja koirakin näytti iloitsevan teippien irtoamisesta. Yllättävästi oli jo teippaus auttanut ja oikeassa korvassa oli jo nostetta. Nyt sitten viriteltiin uudet teipit, jotta corgin korvista tulisi kunnolliset. Lunan korvat nyt sattuvat vain olemaan aivan valtavat ja näyttävästi myös raskaat.

Viikonlopulle ei erityisiä suunnitelmia. Ulkoilua, yhdessäoloa ja perusjuttuja.