Huh, kun aika juoksee, kun koira on tullut taloon. Ensi viikolla Luna on ollut seuranamme jo 2 kuukauden ajan ja samalla täyttää 4 kuukautta. Lumet sulivat ja ollut melko 'lämmintä', joten ollaan painotettu vapaana ulkoiluun sisällä oleilun lomassa. Viime viikolla nähtiin Melliä, Elmeriä ja ihmiskavereita. Käytiin muun muassa ulkoilemassa S:n kaverin ja hänen vauvansa kanssa. Luna ei ollut lastenvaunuista moksiskaan. Ulkoiltiin mäntykankaalla, jossa kulkee myös hiihtoladun pohja. Lumenrippeillä yllätykseksemme nähtiin muutama hiihtäjä, joihin Luna reagoi kiinnostuneesti haukkumalla.
Yksinoloa ollaan järjestelty lähes päivittäin, noin tunnin - parin pätkiä kerrallaan. Ollaan oltu yllättyneitä, kuinka hienosti ne ovat menneet ainakin toistaiseksi ja nauhoituksiin on tallentunut vain ajoittain hetkellistä haukkua ja kitinää korkeintaan 5-6 minuutin ajalta, tullessa on ollut nukkumassa tai lepäilemässä. Harjoitukset ovat menneet aika hyvin myös silloin, kun Luna on jäänyt kotiin kohtuullisen virkeänä ollessaan. Yhdellä kertaa säikähdettiin, kun tuli ennätys 26 nauhoitusta! Onneksi näistä lähes kaikki olivat jotain puuhailun ääniä, kuten pahvilaatikon repimistä ja petinsä raahaamista.
Nyt alkuviikosta madotettiin ja ensi viikolla on 4-tehoste- ja rabiesrokotus edessä. Madotuslääkkeet maistuivat jälleen erinomaisesti sekoitettuna pieneen könttiin jauhelihaa. Onneksi Luna on ihan älyttömän motivoitunut ruuan perään.
Tällä viikolla jälleen ollaan saatu todeta, että vapaalla jalalla on monenlaista kulkijaa. Keskiviikkona J koki toistaiseksi ikimuistoisimman ulkoilutustapahtuman, kun lähiympyröissä tassutellessa vastaan tuli keski-ikäinen nainen koiransa kanssa vastaan. Ohitus oli jo hyvää vauhtia onnistumassa. Nainen kuitenkin rupesi huutelemaan, että onko se vielä pentu. Johon J vastasi, että on ja emme tervehdi vieraita koiria. Nainen tunkeili estelyistä huolimatta viiden metrin päähän. J pysyi kannassaan ja nainen veti naamalleen happaman ilmeen ja totesi, että olen tullut sen koiran reviirille ja tällä piskillä on oikeus nuuskia sen reviirille tulevia koiria, koska on lähitalon arkkimatriarkka. No, tässä vaiheessa J:n silmät taisivat pyörähtää pari kertaa ja J alkoi nauraa naiselle ja tuumasi, ettei tuo kyllä nyt hirveästi vakuuta minua ja poistui Lunan kanssa paikalta. On se kyllä ihmeellistä miten joidenkin ihmisten mielestä pitäisi muuttaa käyttäytymistä, koska sattuu olemaan pentu mukana. Ollaan menty saman talon ohi viimeisen neljän vuoden aikana varmaan ainakin 1000 kertaa, eikä vielä aiemmin ole tarvinnut tervehtiä Arkkimatriarkkaa.
Yksinoloa ollaan järjestelty lähes päivittäin, noin tunnin - parin pätkiä kerrallaan. Ollaan oltu yllättyneitä, kuinka hienosti ne ovat menneet ainakin toistaiseksi ja nauhoituksiin on tallentunut vain ajoittain hetkellistä haukkua ja kitinää korkeintaan 5-6 minuutin ajalta, tullessa on ollut nukkumassa tai lepäilemässä. Harjoitukset ovat menneet aika hyvin myös silloin, kun Luna on jäänyt kotiin kohtuullisen virkeänä ollessaan. Yhdellä kertaa säikähdettiin, kun tuli ennätys 26 nauhoitusta! Onneksi näistä lähes kaikki olivat jotain puuhailun ääniä, kuten pahvilaatikon repimistä ja petinsä raahaamista.
Nyt alkuviikosta madotettiin ja ensi viikolla on 4-tehoste- ja rabiesrokotus edessä. Madotuslääkkeet maistuivat jälleen erinomaisesti sekoitettuna pieneen könttiin jauhelihaa. Onneksi Luna on ihan älyttömän motivoitunut ruuan perään.
Tällä viikolla jälleen ollaan saatu todeta, että vapaalla jalalla on monenlaista kulkijaa. Keskiviikkona J koki toistaiseksi ikimuistoisimman ulkoilutustapahtuman, kun lähiympyröissä tassutellessa vastaan tuli keski-ikäinen nainen koiransa kanssa vastaan. Ohitus oli jo hyvää vauhtia onnistumassa. Nainen kuitenkin rupesi huutelemaan, että onko se vielä pentu. Johon J vastasi, että on ja emme tervehdi vieraita koiria. Nainen tunkeili estelyistä huolimatta viiden metrin päähän. J pysyi kannassaan ja nainen veti naamalleen happaman ilmeen ja totesi, että olen tullut sen koiran reviirille ja tällä piskillä on oikeus nuuskia sen reviirille tulevia koiria, koska on lähitalon arkkimatriarkka. No, tässä vaiheessa J:n silmät taisivat pyörähtää pari kertaa ja J alkoi nauraa naiselle ja tuumasi, ettei tuo kyllä nyt hirveästi vakuuta minua ja poistui Lunan kanssa paikalta. On se kyllä ihmeellistä miten joidenkin ihmisten mielestä pitäisi muuttaa käyttäytymistä, koska sattuu olemaan pentu mukana. Ollaan menty saman talon ohi viimeisen neljän vuoden aikana varmaan ainakin 1000 kertaa, eikä vielä aiemmin ole tarvinnut tervehtiä Arkkimatriarkkaa.
Keskiviikkona Luna pääsi käymään eläinlääkäriaseman järjestämässä pentukerhossa. Siellähän meno oli melkoisen riehakasta. Luna pääsi/joutui isojen koirien ryhmään, koska se näytti niin reippaalta ja 'villiltä'. Miten ihmeessä muka meidän Lunako villi..... Aivan ihme höpötystä : ) Tapaamisessa oli mukana myös Lunan sisko Melli, jonka kanssa Luna halusi etupäässä leikkiä. Välillä tutustui myös muihin pentuihin ja osasi olla tosi nätisti. Pörheää chow chow:ta Luna katseli ja nuuhki erikoista ilmestystä. Suurin osa pennuista oli kutakuinkin samaa kokoluokkaa Lunan kanssa. Paikalle tosin sattui myös kaksi aika isohkoa ja villiä pentua, jotka jatkuvasti tuntuivat alistavan pienempiään ja siinä saikin välillä olla välissä. Tapahtuma oli pienessä sisätilassa, mikä toi oman haasteensa. Ensi viikolla on edessä toinen pentutapaaminen. Hyvää on se, että näin pennut näkevät erilaisia pentuja ja oppivat lisää koirien välisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Tänään illalla käytiin kavereiden luona ja Luna sai jahdata ja leikkiä Elmerin kanssa koko sydämensä kyllyydestä kylmän kirpeässä säässä. Tapaaminen meni oikein mallikkaasti ja Elmerikin innostui nätisti leikkimään. Ulkoilun jälkeen käytiin vielä sisällä kyläilemässä, jossa Luna oli vähän turhan tungetteleva Elmerin reviirillä. Kiva oli päästä tutustumaan uuteen ympäristöön ja Luna sai päivän rapsutuskiintiönsä täyteen. :) Hihnakävelyssä on tapahtunut hieman takapakkia etenkin vähän vieraammassa ympäristössä ja tänään ollaan muisteltu, että miten se nyt menikään. Onneksi se sieltä taas löytyi.
Lunan korvat tuntuvat toimivan jonkinlaisena vireystilan mittarina. Korvien sojottaessa pystyssä virtaa tuntuu pursuavan ulos täydellä teholla. Toisen korvan ollessa notkolla on selvästi herätty vasta ja nälkäkin alkaa olla. Molempien korvien lepsuttaessa on todellakin virta loppunut tyystin toverilta. Korvat ovat olleet ainakin viimeiset kolme päivää hienosti pystyssä ilman mitään apuja.
![]() |
| Illan hämyssä |
![]() |
| Tyypillinen nukkuma-asento, huomaa sohva jalkatukena |
![]() |
| Luna on kasvanut kovasti |
![]() |
| Tiivis katse |
![]() |
| Ihastuttava |





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti