Tänään oli viimeinen KAS:n pentukurssikerta ja voi vitsi, miten hyvin meni. Kontakti on viime aikoina ollut totisesti hakusessa, mutta tänään se löytyi. Oltiin aivan hämmästyneitä, kuinka hienosti Luna oli ja tapitti. Oikein odotti, mitä tehdään seuraavaksi. Tokoilusta oli jopa innoissaan. Harjoiteltiin kontaktoinnin lisäksi luoksepäästävyyttä, perusasentoa, seuraamista, käännöksiä ja asennonvaihdoksia. Vasemmalle käännös on vaikea, oikealle sujuu paremmin. Pitäisi keksiä jotain peräpääharjoituksia, niin oppisi tuo pötkylä senkin roudaamaan mukanaan. Loppupuolisko harjoiteltiin agilityä. Puomi mentiin muutamaan kertaan ja harjoiteltiin kontakteja. Luna ei kyllä arastelut puomia yhtään ja meni oikein vauhdikkaasti. Joskus aiemmin Vietin kurssilla puomiin tutusteltiin ja silloinkin se meni hyvin. Nyt oli selkeästi kuitenkin jostain rohkeutta löytynyt lisää, kun viipotti menemään mielissään. Lisäksi saatiin opastusta keppien opetteluun ja otettiin pariin otteeseen hyppyä.
Hyviä vinkkejä saatiin myös oman mielen hallintaan ja tunteiden säätelyyn. Tärkeää olisi, että osaisi reagoida tilanteisiin oikein, eikä jäisi liian pitkäksi samaan tunnetilaan, esim. turhautumiseen tai ärtymykseen rypemään. Koirat, kun elävät enemmän hetkessä. Toki asiat ovat selvyyksiä jo itsessään. Monesti kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, joten asiaa pitää ajatella. Kyllä itsessään huomaa, että kun treenit sujuvat hyvin, oma hyvä fiilis ja rentous tarttuu myös koiraan. Jopas sitten menee vielä paremmin. Samaa pätee myös valitettavasti toiseen suuntaan. Puolen tunnin treenit venähtivät puolitoistatuntisiksi, vaikkei lopussa nyt enää aktiivisesti harjoiteltukaan. Olipa kaikkinensa hyvä kerta ja kokonaisuudessaan erinomainen kurssi. Olisipa vielä jatkunut pidempään. Lisää näitä!
Pohdittiin sitä, että mikä oli syy siihen, että tänään meni näin kivasti. Ainakin se, että ehdimme tehdä kunnon ulkoilut edeltävästi auttoi Lunaa pääsemään rauhalliseen mielentilaan jo alusta. Harjoituksissa oli melko paljon vaihtuvuutta, niin kiinnostus pysyi yllä. Oli viides kerta, tuttu paikka, tutut koirat ja ihmiset. Luna on ollut vähän tiukemmalla syynillä namien suhteen viime aikoina ja oli nälkäinen. Mukana oli jämät sekoitusnamit samassa pussissa, josta löytyi herkkua naudan sydämestä kuiviin napuihin. Vaihtelevuus pitänee yllä parempaa mielenkiintoa nameihin. Puutuimme jämäkämmin haisteluun ja muuhun höntsäilyyn. Huomasimme myös sen, että molempien ollessa treeneissä mukana, on hyvä toisen olla suhteellisen lähellä tai sitten jäädä kokonaan kotiin. Muutoin osa Lunan keskittymisestä näyttää menevän myös siihen, että lauma pysyy kasassa. No, ei aina toki mitään erityisiä syitä onnistumisille tai pieleen menneille harjoituskerroille tarvitse olla. Vastaisuuden varalle on kuitenkin hyvä pohdiskella asioita päästäksemme yhtä hyvään vireeseen.
Lopuksi vielä pari hauskaa rentoutumiskuvaa vertailun vuoksi. Muisteltiin, että alkuun rentoutuminen oli Lunalle työn takana ja aktiivisesti sitä harjoiteltiin. Ylempi kuva taisi olla ensimmäinen kunnon läpimurto. Enää ei tarvitse paljon rentoutumiseen patistella :D Luna kyllä tietää miten otetaan lungisti.
Hyviä vinkkejä saatiin myös oman mielen hallintaan ja tunteiden säätelyyn. Tärkeää olisi, että osaisi reagoida tilanteisiin oikein, eikä jäisi liian pitkäksi samaan tunnetilaan, esim. turhautumiseen tai ärtymykseen rypemään. Koirat, kun elävät enemmän hetkessä. Toki asiat ovat selvyyksiä jo itsessään. Monesti kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, joten asiaa pitää ajatella. Kyllä itsessään huomaa, että kun treenit sujuvat hyvin, oma hyvä fiilis ja rentous tarttuu myös koiraan. Jopas sitten menee vielä paremmin. Samaa pätee myös valitettavasti toiseen suuntaan. Puolen tunnin treenit venähtivät puolitoistatuntisiksi, vaikkei lopussa nyt enää aktiivisesti harjoiteltukaan. Olipa kaikkinensa hyvä kerta ja kokonaisuudessaan erinomainen kurssi. Olisipa vielä jatkunut pidempään. Lisää näitä!
Pohdittiin sitä, että mikä oli syy siihen, että tänään meni näin kivasti. Ainakin se, että ehdimme tehdä kunnon ulkoilut edeltävästi auttoi Lunaa pääsemään rauhalliseen mielentilaan jo alusta. Harjoituksissa oli melko paljon vaihtuvuutta, niin kiinnostus pysyi yllä. Oli viides kerta, tuttu paikka, tutut koirat ja ihmiset. Luna on ollut vähän tiukemmalla syynillä namien suhteen viime aikoina ja oli nälkäinen. Mukana oli jämät sekoitusnamit samassa pussissa, josta löytyi herkkua naudan sydämestä kuiviin napuihin. Vaihtelevuus pitänee yllä parempaa mielenkiintoa nameihin. Puutuimme jämäkämmin haisteluun ja muuhun höntsäilyyn. Huomasimme myös sen, että molempien ollessa treeneissä mukana, on hyvä toisen olla suhteellisen lähellä tai sitten jäädä kokonaan kotiin. Muutoin osa Lunan keskittymisestä näyttää menevän myös siihen, että lauma pysyy kasassa. No, ei aina toki mitään erityisiä syitä onnistumisille tai pieleen menneille harjoituskerroille tarvitse olla. Vastaisuuden varalle on kuitenkin hyvä pohdiskella asioita päästäksemme yhtä hyvään vireeseen.
Lopuksi vielä pari hauskaa rentoutumiskuvaa vertailun vuoksi. Muisteltiin, että alkuun rentoutuminen oli Lunalle työn takana ja aktiivisesti sitä harjoiteltiin. Ylempi kuva taisi olla ensimmäinen kunnon läpimurto. Enää ei tarvitse paljon rentoutumiseen patistella :D Luna kyllä tietää miten otetaan lungisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti