Treenailua ja mätsäilyä

Eilen otettiin uusi yritys Linnanmaalla treenien suhteen Lunatumien ja Nukan kanssa. Tällä kertaa alustus oli hieman fiksumpi, kun käytiin Lunan kanssa lenkillä metsässä edeltävästi. Aluksi Lunalla meni muiden vahtaamiseksi, mutta suht nopeasti leikin kautta oli ajoittain hyvässäkin yhteistyössä. Harjoiteltiin lyhyesti aivan perusjuttuja, lähinnä kontaktia, perusasentoa, yhden askeleen seuraamista ja käännöksiä paikallaan. Vähän suunnitelmallisempi saisi olla noiden treenien suhteen. Tyytyväinen fiilis jäi ja Luna oli paljon rauhallisemmassa vireessä ja jaksoi keskittyä aivan toisella tapaa. Iltaruoka oli mukana ja kontaktoitiin sen kanssa. Lopuksi Luna sai jäädä odottamaan ja luoksetullessa sai superpalkkana lopun muonan.

Loppuun käytiin vielä hihnailemassa siten, että Nuka ja Luna menivät hyvän matkaa edellä meidän tullessa perässä. Kiitos J:n ansiokkaan hihnahinkkauksen aiemmin päivällä, myös illan hihnailu sujui paremmin tai ainakaan käsi ei lähtenyt irti. Päästiin jopa kohtuudella pieni reitti läpi. Paikoin Luna kulki nätisti vierellä, mutta kehua sitä ei juuri kärsi kuin korkeintaan hyvin matalalla rauhoittavalla äänellä, muuten lähtee heti lapasesta. Oma vika, kun on liikaa kehulla vapauttanut. Tähän on kyllä tullut kiinnitettyä huomiota viime aikoina. Muutoinkin hihnailu toisten karvakamujen perässä on aika haastavaa, Lunan liikkeet aika 'jähmeitä' ja vahtaa edellämenijöitä - rentouttavaksi iltalenkiksi ei voi kävelyä kutsua. Käytännössä Luna alkaa kulkea kohtuudella, mutta melkeimpä tulosta tulee vain toistuvan jankkaamisen seurauksena Lunan tyytyessä kohtaloonsa. Välillä menee maltti ja nykäisee eteenpäin. Ja sitten taas kärsivällisesti mennään taaksepäin. Huoh. Harjoitus tekee mestarin ja verrattuna aiempaan, on tapahtunut paljon edistystä!

Eilen hetken pohdinnan jälkeen päätettiin ilmoittaa Luna Kemin ryhmänäyttelyyn kesäkuulle junioriluokkaan. Edessä siis olisi ensimmäinen virallinen koiranäyttely ja vieläpä vajaan kuukauden päästä. Ou-nou. Samassa yhteydessä on pentueen tapaaminen, jonne olemme päättäneet joka tapauksessa osallistua, joten tuleepa nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nähdäänpähän millaista touhua se on. Ollaan sitten taas yhtä harjoitusta ja kokemusta rikkaampana. Harjoittelua joka tapauksessa tarvitaan, näin on reilumpaa koiran kannalta. Muuten näyttelyhommat eivät tunnu niin omalta jutulta, mutta Luna saa samalla hyvää harjoitusta odottamiseen ja muiden koirien seurassa käyttäytymiseen. Se tekee tuolle villikolle hyvää.

Tänään eilisen päätöksen innoittamana käytiin mätsäreissä. Puoli yhdeltätoista alkoi ilmoittautuminen ja kävipä niin, että aamun torkut venähtivät klo:10.15, joten hippasen kiirus tuli. Noin yhdentoista aikaan oltiin paikalla ja käytiin kiertämässä pieni tuulettelulenkki. Yllättävän nopeasti Luna pääsi hyvään vireeseen alun hepuloinnin jälkeen ja tällä kertaa esim. haukkui yllättävän vähän. Myös hihnassa kulku meni kohtuudella. Ilma oli sateinen ja kolea, mutta siitä huolimatta osallistujia oli paljon. Parikehässä samaan aikaan oli mallikelpoinen sheltti. Tuomari pitkään kävelytti ja seisotti koiria. Luna pisti kyllä parastaan ja jotenkin näytti huomaavan idean, että kehäänmeno on se juttu, kun tehdään kuuliaisesti ja reippaasti. Seisomista ollaan harjoiteltu säälittävän vähän, mutta sekin meni namilla avustaen yllättävän hyvin. Märkämaa toi helpotusta osaltaan, kukapa siinä nyt istuakaan haluaisi. Pöytä oli tosi kiikkerä ja liukas, mutta siinäkin seisoi ja antoi hyvin kopeloida ilman isompia venkulointeja. Värityksestä saimme kehuja. Myös ohjaaja sai vinkkiä samalla omaan noviisimaiseen toimintaan, hyvä niin :) Saimme punaisen nauhan. Odotellessa punaisten kehää kävimme autossa välillä lämmittelemässä. Kehässä oli tungosta ja melko haastavassa paikassa pennut saivat esittäytyä. Kehä kesti kauan, välillä seisottiin ja välillä kierrettiin kehää ryhmässä ja vierekkäin pareittain. Namit juuri ja juuri riittivät. Hiljalleen porukkaa pudotettiin pois. Hienosti Luna jaksoi ja näytti jopa tykkäävän hommasta. Yllätykseksemme päästiin jatkoon ja sijoituttiin neljänneksi. Positiivinen mieli jäi. Tuntui hyvältä, kun Luna niin mallikkaasti malttoi olla. Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saatiin kotiinviemisiksi kasa namipusseja ja lelu. Tuomari sanoi moneen otteeseen, että "Aivan ihana koira." No niin totisesti on. :)