Ontuminen jatkuu...

Luna on ontunut nyt lähes päivittäin kuukauden päivät. Täkäläinen el ei osannut oikein sanoa mitään. Noin 3 viikkoa on ollut kipulääkkeellä, eilen loppui Rimadyl kuuri. Kovin paljoa hyötyä ei ole ollut valitettavasti havaittavissa. Alkuun ontumista oli lähinnä liikkeelle lähdön jälkeen ja lieveni sitten, mutta nyt viime päivät kyllä nähtävissä joka askeleella. Vaikka nyt ollaan toki oltu levolla, viime päivinä Luna on päässyt vain ihan lähistölle pikkuisen happihyppelylle ja pihalle toki irti köpöttelemään. Onneksi toistaiseksi muuten on ollut oma iloinen itsensä, mutta toki varmasti vaivaa on, kun näkyy ontumisena.

Eilen käytiin osteopaatilla. Etenkin vasemmassa olkapään seudussa ja lapojen välissä jumia. Lisäksi myös lanneselän lihaksissa. Antoi kyllä hyvin käsitellä. Lauantaille saatiin aika Ouluun vähän enemmän ortopediaan perehtyneelle eläinlääkärille ja halutaan nyt kuvata uudestaan ainakin olka, selkä ja mahdollisesti lonkatkin riippuen mitä nyt suosittaa. Jospa nyt saataisiin jotain selvyyttä tähän tilanteeseen, että missä mennään ja mitä mahdollisesti on luvassa. Onko mahdollisuuksia vielä parempaan vai ei. Kamala ja raskas tilanne kaiken kaikkiaan.

Helkan näyttelydebyytti ja Lunan ontuminen

Arki on niin tiivistä, ettei ole ehtinyt kirjoitella. Helka on 10 kk, Fanni reilu 2,5 vuotta ja Luna reilu 4,5 vuotta. Käytiin viikonloppureissulla Seinäjoella, jossa oli eilen 1.4. keeshondien erikoisnäyttely. Koiria oli muistaakseni vajaa 90 ja Helkan juniorinartuissa 10. Kovassa seurassa näyteltiin. Helkalla loppui pari viikkoa sitten ekat juoksut niin treenitkin oli vähän jääneet vähäiseksi. Pari kertaa ehdittiin käydä näyttelytreeneissä, mutta Helka on luonnonlahjakkuus ja helposti motivoitavissa, eikä ota juuri häiriötä muista.

Helka esiintyi hienosti, käyttäytyi mallikkaasti ja hyvin meni koko pitkä päivä. Pe-Su oltiin hotellissa ja sielläkin meni kyllä hyvin, tämä eka hotellivisiitti Helkalle. Sopeutuvaisia molemmat koiramme.

Tuomarina Marja Talvitie ja arvosteluna:

Hieman lanneosaltaan pitkä. Takaa voimakkaasti kulmautunut. Hyvä pää, ilme ja silmälasit. Hyvä ylälinja ja häntä. Niukat etu- ja voimakkaat takakulmaukset. Hyvä karvanlaatu, mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu löysästi edestä, tarvitsee aikaa.

Tuloksena JUN EH. Eli ihan ok arvostelu. Ehkä vois joskus näyttää myöhemminkin, kun tulee sopiva tilaisuus. Nyt nähtiin samalla kasvattajaa ja Helka pääsi leikkimään siskonsa Siggyn kanssa.

Lunalla on ollut muutaman päivän ajan enemmän ja vähemmän vasemman etutassun ontumista. Etenkin unien jälkeen liikkeelle lähtiessä sen huomaa. Kauheasti muuten ei näytä vaivaavan ja on oma iloinen itsensä. Ollaan otettu nyt rauhassa. Selkeää vammaa ei taustalla, mutta toki on ollut liukkaita kelejä. Alkusyksystä oli vastaava jakso ja oirekuva, silloin käytettiin lääkärissä, epäiltiin venähdykseksi vasemmassa olassa. Se meni omia aikojaan ohi ja 2 kk välein Luna on käynyt Oikomossa osteopaatilla ja se on ollut hyvä. Jumittaa herkästi lapojen väliä, pitkiä selkälihaksia ja lonkkiakin, mutta hyvin reagoi käsittelyyn. Arjessa ei tuota jumitusta kovin normaalisti huomaa, mutta hyvin varmasti osaa peittää.  Ollaan käytetty koirat erikseen metsäreissuilla syksyisen jälkeen, eivätkä yhdessä paljon riehu. Se on toki ikävää, mutta Lunan kannalta välttämätöntä. Toki, kun miettii sitä taustaa, että jo 2 vuotiaana Lunalla todettiin 8 välissä selässä kalkkeja ja D-lonkat. Toivottavasti ei olisi mitään rankaperäistä säteilyä. Pitää huomenna varailla el aikaa, hankala kun täällä ei ole oikein ole ortopediaan paneutunutta tyyppiä. Toivotaan parasta, että kipulääkekuurilla ja levolla rauhoittuisi.

Ihanat ovat yhdessä nuo koirulit, vieri vieressä nukkuvat ja kaikkinensa erinomaista pataa ilman rähinöitä <3

Helka tuli Lunalle kaveriksi ja Lunan kanssa RTK 1

Mistähän aloittaisi. Paljon on edellisen päivityksen jälkeen tapahtunut.

Lunan kuulumisia

Lunan kanssa on mennyt hyvin. Onneksi käytöksessä tai muuten ei olla havaittu selän tai lonkkien puolesta oireilua, vaikka onhan se aina ollut vähän semmonen köpöttelijä. Aikuistumisen merkkejä on jopa havaittavissa tässä meidän 4-vuotiaassa. Kotona edelleen niin mutkaton ja mukava koira. Ja kerrassaan niin sopeutuvainen. Ja niin hienosti ystävä meidän 2-vuotiaalle neidille. Kahdet rallykisat ollaan Lunan kanssa käyty ja kerran viikkoon sunnuntaisin käyty ohjatuissa treeneissä ja omatoimisesti treenattu lähinnä pihalla, joka myös saatiin aidattua alkukesästä.

11.6.16 oli vuorossa toiset viralliset kisat, KPKK kotikisat, joista hyväksytty tulos 95/100. Otin vähän liian myöhään Lunan autosta ja vähän kiireellä mentiin radalle, niin alku vähän tökki. Eka kyltti oli 360 vasempaan ja menin oikeaan - klassinen virhe. Onneksi huomasin ja uusin. Alussa tuli myös saksalaisessa käännöksessä kontrollivirhe -1p, kun joku vetoleikitti koiraansa kehänauhan vieressä ja Luna haukahti. Yksi tuli haukahdus tuli vielä eteen pyydettäessä, mutta sen jälkeen vire löytyi ja kantoi hienosti loppuun asti.

6.8. käytiin tuplakisat Himangalla, oltiin kahdestaan reissussa. Lähdin vähän ajatuksella, että saadaanpa kaksi mahdollisuutta yrittää ALO:sta kolmatta tulosta ja RTK1. Vaikka oltiin toki treeneissä AVO-kylttejäkin treenattu ja aattelin, että voin AVO-kisaankin ehkä mennä, jos vire on hyvä vielä iltapäivällä.

Kisapaikalla oli aika paljon odottelua ennen omaa starttia, oltiin 18. lähtövuorossa. Käytin Lunaa kävelyttämässä ja otettiin pikkujuttuja hyvin palkkaillen ja viritellen. Lepäili autossa takaluukku auki (ohut kangas näkösuojana, tämä on undulaatille tärkeää :) ), onneksi oli viileää ja pilvistä. Kun oli 4-5 koiraa vuorossa ennen, otin Lunan ulos ja käytiin pisulla ja hieman viriteltiin ennen radalle menoa.

A-kisa meni hienosti. Vaikka pisteet olivat matalimmat tähän asti 91 pistettä, olin rataan ja vireeseen tyytyväisin, mitä tähän mennessä on ollut. Lähdössä en meinannut malttaa odottaa lähtölupaa, vaan nytkähdin eteenpäin, kun tuomari oli sanonut vasta "Ole hyv..." :D Onneksi en varastanut pahemmin, niin sain vain -3 p. Yhden kyltin uusin, kun peruutuksessa viimeisessä Luna tarjosin istumisen sijasta maahan menon. Sitten oli joku hihnavirhe ja jotain pientä mistä en tiedä :D Mutta mahtava juttu, että saatiin RTK 1, olen niin ylpeä Lunasta ja meistä, että ylipäätään voidaan yhdessä mennä kisoihin. Sijoitus oli muistaakseni 5/21.

B-kisa ja ensimmäinen startti AVO-luokassa se vasta hienosti menikin. Suurimpana erona ALO-luokkaan on se, ettei hihnaa pidetä AVO:ssa. Epätoivoinen olo oli ennen rataa, kun rataantutustumisen jälkeen rupesi rytinällä sataa vettä ja ukkonenkin jyrähteli. Oltiin 3. koirakkona vuorossa ja 2 ensimmäistä joutui keskeyttämään radan, kun koirat eivät suostuneet yhteistyöhön. Vettä satoi ihan kamalasti ja yritin nostaa Lunan virettä vetoleikillä ja vaikka millä ennen rataa. Lunalla korvat roikku kohti maata ja mietin, että mitähän tästä tulee. Alkurata oli laahustusta, mutta sitten vire löytyi. Mutta todella paljon jouduin alussa kannustaa ja ihan naurattikin tilanteen epätodellisuus, kun lasit itellä huurussa ja hyvä, että näin kylttejä :D Muutaman kyltin jälkeen alkoi moottori käynnistyä. Ja istui jopa ongelmitta vesilätäkköön ja teki täsmällisesti. Kovin paljoa en yksityiskohtia radalta muista kuin että viimeinen kyltti oli hyppy ja se oli sellainen metallinen tokohyppy, jollaista ei ole treenattu koskaan, mutta hyvin meni. Saatiin 99 pistettä ja voitettiin kisa!! :D Täytyy sanoa, että työvoitto! Tuomarin kommenttina: "Upeaa yhteistyötä, hieno suoritus!".

Lunan kanssa harjoitellaan tällä hetkellä oikealla puolella seuraamista, joka sujuu jo aika hyvin. Lisäksi peruuttamista ja merkille hakeutumista.

Helka tuli taloon

Ja sitten tärkeimpään teemaan! Meille muutti 23.7.16 eli 3 viikkoa sitten 1.6.2016 syntynyt Keeshond pentu (Demicle's Eternal Flame) Helka. Aivan ihana karvapallero ja säpäkkä tapaus. Mietittiin pitkään toisen koiran ottamista laumaamme, Lunalle kaveriksi ja harrastuksiin. Rotu oli pitkään mietinnässä ja aluksi mietittiinkin paimenkoirista vaihtoehtoa. Corgia emme halunneet, vaan mielummin lähtökohtaisesti rakenteellisesti terveemmän rodun. Huoli Lunan selästä ja lonkista on kuitenkin taustalla. Toki ainahan monen asian suhteen arpapeliähän tämä on.

Kuitenkin serkkuni E toi mieliimme vaihtoehdon kessusta ja nähtiin kummitätini Vippe-kessua Kuusamossa. Pikkuhiljaa ajatus keeshondista kypsyi ja siinä kohtasi kaikki, mitä haimme. Karvanmäärä aluksi hirvitti ja toppuuttelimme ajatusta. Kuitenkin lopulta Juha totesi, ettei koiraa ole karvoihin katsominen ja päätettiin ottaa yhteyttä kasvattajaan. Yhtenä merkittävänä tekijänä oli, että tiesimme, että kasvattaja on luotettava, vastuullinen valinnoissaan, itse aktiivisesti harrastava ja antaa takuulla pennuille parhaat mahdolliset lähtökohdat. Käytiin 26.6. pentuja katsomassa. Jo tuolloin kaksi narttupentua kiinnosti meitä ja päädyttiin ottamaan pentu.

7.5 viikon iässä kävimme Helkan hakemassa Ikaalisista. Samalla reissulla kävimme kylpylässä ja Titinallen talossa. Kotimatka meni hyvin ja pentu oli tosi rohkea ja rauhallinen, pääosin nukkui, ei juurikaan vinkunut. Helka sopeutui meille tosi nopeasti ja Luna otti Helkan hienosti vastaan. Jo lähipäivinä löytyi vahva yhteinen sävel. Leikkivät hyvin ja Luna antaa toistuvasti selättää ja muuten alistaa itseään. Luna jopa saattaa luopua lelustaan tai järsiä samaa luutaan, vaikka vähän saattaa murista, mutta ei kertaakaan ole ärähtänyt. Todella hienosti ja hellävaraisesti sekä pitkämielisesti on ottanut tulokkaan vastaan. Luna on kyllä nuorentunut ja selvästi tyytyväinen ystäväänsä.

Oma rumba toki on, kun on taapero ja kaksi koiraa, joista toinen pentu. Onneksi on kaksi ihmistä tätä palettia pyörittämässä. Pihan aitaus kyllä ennen pennun tuloa oli mahtava juttu ja voi olla sen suhteen vapaammin. Paljon ollaan puuhailtu kaikenlaista. Välillä koirat yhdessä ja välillä ihan tietoisesti erikseen, ettei Helka liikaa leimautuisi Lunaan. Helka on nyt siis 10 viikkoinen ja toinen (vasen) korva on nyt pysyvästi ollut vajaan viikon pystyssä. Ollaan harjoiteltu lähinnä kontaktointia, luoksetuloa, omaehtoista lähelle tulemista, käsittelyä, harjausta (päivittäin), kynsien leikkausta, namin seuraamista, leikkimistä, luopumista, odottamista, autoilua. Sekä ihan ministi istumista, maahanmenoa, seuraamista, seisomista. Eri paikkoihin ollaan tutustuttu, puistoissa, kaupungilla, lammella ym. käyty. Paljon tehty reissuja yksin Helkan kanssa. Luna toimii kyllä hyvänä tukena ja näyttää rauhallista esimerkkiä yllättävissä tilanteissa, esim. ukkonen tms.

Helka on kyllä mahtava pentu, ottaa hienosti kontaktia, on sopeutuvainen, rohkea, vilkas, mutta hyvin rauhoittuva. Karvan määräkin näyttää ihan sopusuhtaiselta :D

Rallykisastartti 18.10.15

Käytiin Lunan kanssa su 18.10.15 Kannuksessa rallytokokisoissa, jossa oli meidän eka virallinen startti. Jännitti kyllä kovasti, vaikka jännittämisessä tuollaisen asian vuoksi ei nyt ole mitään järkeä :D

Oltiin vähän turhan ajoissa kisapaikalla, käytiin pariin otteeseen kävelyllä ja Luna odotteli autossa. ALO-luokka oli päivän viimeisenä ja meidän vuoro oli ehkä joskus klo:17 kieppeillä eli aika myöhään. Sisähalli oli ehkä vähän haasteellinen paikka ja koiria oli paljon. Kutakuinkin sain kuitenkin Lunan vireeseen, mutta selvästi oli vähän hämillään ja hermostunut ennen radalle menoa (mm. haukahteli alussa, kun mentiin sisälle). Hain Lunan vasta vähän ennen omaa vuoroa (ehkä pari kolme koirakkoa edellä).

Rata meni kuitenkin aika kivasti kokonaisuuteena. 2 hihnan kiristymistä (eli suoristumista) -2 vp. Yksi oma höppänä moka jännityksissään, kun olisi pitänyt pyytää koira sivulle istumaan, sitten maahan ja vasta sitten kiertää koiran ympäri. Unohdin kokonaan pyytää Lunan maahan, vaan kiersin istuvan koiran (sellainenkin kyltti on). En edes radalla huomannut koko juttua, vaan sitten treenikaveri sanoi maalissa :D Siitä tuli -10 vp. Sitten -3 vp tuli, kun uusin yhden kyltin (jos en olisi uusinut, olisi tullut -10 vp, kun Luna ehti kiepsahtaa keskilinjan yli). Rata oli suht helppo ja kiva, joskin aika paljon pitkiä seuraamisia, mikä sinällään on ok, mutta toki vire voi laskea suht helposti, kun palkkaa ei tipukaan.

Yhteensä 85/100 pistettä eli hyväksytty tulos. Tyytyväinen olen ja meillä oli kivaa! Selvästi Luna huomasi, että jännitän ja varmaan siksikin esimerkiksi seuraaminen oli paikoin vähän innottomampaa/laahaavampaa kuin normaalisti, kuitenkin hyvää joka tapauksessa ja häntä oli kuulemma heilunut kivasti koko ajan :) Toki myös palkkaamattomuus on toinen juttu, sitä pitäisi tehdä säännönmukaisemmin ja vielä enemmän liikkeiden ketjuttamisia. Hienoa, että vire ja keskittyminen on saatu tälle mallille, että Lunan kanssa voi ylipäätään harkita kisaamista :) Onneksi kehua saa rallyssä, sosiaalinen palkkakin toimii aika kivasti.

Syyskausi ollaan käyty sunnuntaisin treeneissä. Niissä ollaan pääsääntöisesti harjoiteltu ratoja, sekä ALO- että AVO. AVO-kyltitkin alkaa olla aika hyvin hanskassa.

Luonnetesti 19.9.2015 Nykarleby

19.9.2015 Luna kävi luonnetestissä Nykarlebyssä. Hienosti meni reissu!
Pisteitä ropisi 207, mikä oli kyllä yli odotusten.

Toimintakyky +1b, kohtuullisen pieni
Terävyys +1a, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2a kohtuullinen
Hermorakenne +2, tasapainoinen
Tempperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma +++.

Komea rivi kerrassaan, hienoa Lunski! Tuomareina Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen.

Sitten luonnetestistä vähän tarkemmin. Olimme testipaikalla noin tuntia ennen omaa vuoroa ja aloitus varmaan viivästyi vielä siitä puolisen tuntia. Kävimme vähän metsässä kävelemässä. Olimme koko perheen voimin reissussa.

Ennen omaa vuoroa Luna odotteli rauhassa autossa ja ihan juuri ennen h-hetkeä haettiin se. Istuskeli ja makoili laidalla yllättävän rauhassa. Tuomareiden alkuhaastattelussa intoili totuttuun tapaan ja haukahtelikin. Kun F itki reunalla, tuijotteli Luna toki sinne päin. Alussa kysyttiin mm. koiran ikä, keitä perheeseen kuuluu, onko muita koiria, missä asutaan, miten reagoi vieraisiin ihmisiin, mitä ollaan harrastettu, palkkaamisesta, onko ihminen ollut paha koiralle tai onko koira käyttäytynyt aggressiivisesti, miten suhtautuu raketteihin tms. paukkeeseen,

Samassa, kun alkulöpinät päättyi, Lunasta sai tuomari heti kaverin, kun sitä kutsui. Häntä vispun vispun ja yritti hyppiäkin. Hienosti kepillä leikki ja murisikin. Irrotti, kun tuomari iski keppiin, mutta tarttui sitten taas uudestaan. Fannista näytti vissiin leikki ulkopuolelta rajulta, kun itku pääsi :D Lunan provosointimielessä tuomari vielä pyysi heittämään kepin hänelle, että haluaisko Luna leikkiä vieläkin - no tottakai ois halunnut ja omi kepin itselleen :)

Kelkka meni aika odotetusti. Haukku irtosi helposti. Kelkka oli selvästi epäilyttävämpi kuin esim. hyökkäävä ihminen. Reaktiot olivat oikea-aikaisia. Aika pitkään haukkui ja oli edellä, mutta sitten alkoi jännittämään yhä enemmän ja siirtyi ensin sivulle ja kävi myös takana. Hyvin uskalsi tulla kuitenkin tutustumaan kelkkaan. Pehmeyttä näkyi, kun käytiin uusi mutka kelkan luo, kun vähän "kavahti" sitä.

Sitten tuli hyökkäävä ihminen. Puolustushalua oli yllättävänkin paljon. Haukkui reilusti, se ei ollut yllätys :D Mutta, että uskalsi olla edellä koko ajan ja väisti vain "iskuja" kauemmas. Heti, kun piiska lensi pois, oli kyllä taas hyvä ystävä hyökkääjän kanssa ja lähti mielellään ukkelin mukaan. Jo tämän tehtävän jälkeen tuomari sanoi, että on kyllä mukavan luontoinen ja rohkea koira ja tuli hyvä mieli :)

Seuraava juttu oli eteen hyppäävä haalari, jota Luna kyllä kavahti salamannopeasti silmänräpäyksessä sivuun hihnan mitalta. Toisen kerran kohtaa ohitettaessa muisti ja väisti, missä pehmeyttä tuli esiin. Tynnyri ei sen sijaan niin ollut hirvittävä, vaan uskalsi kääntää rintamasuunnan sitä kohti ja jatkoi suht coolisti matkaa ja uskalsi tutustua aika hyvin siihen. Matkalla pimeään huoneeseen käytiin vielä nuuhkimassa haalaria.

Pimeässä huoneessa oli ehkä yllättäväkin jäätyminen. Luna ei selvästikään hiffannut, mitä piti tehdä. Toimintakyky kohtuullisen pieni tämän vuoksi. Idea oli se, että ohjaaja meni etukäteen piiloon mökkiin ja yllättävän haasteellinen reitti oli koiralla löytää ohjaajan luo. Luna tovin hengaili mökin eteisessä toisen ukkelin kanssa istuskellen, että mikähän juttu se tämä on. Sitten vähän tuli eteenpäin, mutta ei kuitenkaan siihen huoneeseen missä olin. Sen jälkeen pyydettiin niiskauttamaan nenää vihjeeksi, ei auttanut. Sitten kuiskaamaan "Luna" ja taisivat vielä taskulampullakin näyttää sille tietä, niin sitten vasta löysi. Siitäkin oli vaan, että "aijaa, sinä". Tuskin tajusi koko jutun juonta, että sillä piti etsiä minut :D Eipä oo Luna tainnut juuri pimeässä koskaan olla.

Sen jälkeen vietiin Luna mökin taakse kiinni ja ohjaaja häipyi itse paikalta. Kolmesti taisi yhteensä hyökkääjälle haukahtaa ja vain istuskeli paikoillaan. Hyökkäyksen päätyttyä oli kaveri. Terävyys siis pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Laukauksista ei ollut moksiskaan. Laukausvarma siis.

Koko luonnetesti näytti olevan Lunalle lähinnä hauska leikki ja mukavaa puuhaa, eikä isommin näyttänyt testin edetessä paineistuvan. Väliajat oli suht rauhassa makoillen, eikä vinkunut tai mitään kummempaa. Lunalla oli homma hanskassa :D Ehkä suurin yllätys olikin juuri hermorakenne "tasapainoinen". Ja kyllähän se kotioloissa sitä pääsääntöisesti onkin. Tuomarin sanoja mukaillen: silloin, kun ei tapahdu mitään, riittää, kun sydän lyö ja partaa kasvaa. Ja näissä tilanteissa Luna ottaa rauhallisesti ja makoilee. Sitten on heti mukana, kun jotain tapahtuu. Parhaat puolensa neiti esitteli kyllä :D Ja onhan se kyllä aivan äärimmäisen sopeutuvainen tyttö. Se vaan, että reagoi kyllä (oikea-aikaisesti), mutta lähes kaikkeen vähänkään uuteen :D Se aiheuttaa välillä vähän haastetta muualla kuin kodin ulkopuolella.

Saa olla supertyytyväinen tulokseen. Ihana rohkea, ystävällinen Luna <3

Alla vielä linkit videoihin, jotka on täysin lyhentämättömiä ja käsittelemättömiä. Lisäksi oli kovin tuulinen päivä, niin ei oikein kuule hyvin, mutta näkee ainakin vähän osviittaa reaktoista yms.

https://www.youtube.com/watch?v=9slNN3NWVPY#action=share

https://www.youtube.com/watch?v=h2xMPovolr8#action=share

Luna yllättää! Kiltan rallytoko möllit 9.8.15

Lunski pisti parastaan ja teki niin hienolla sykkeellä koko ALO radan tänään kiltan rallytokomölleissä. Aamupäivästä ajattelin lenkillä, että mitähän tulee tyypin ollessa niin kuutamolla. Hallilla sain kuitenkin hyvin auton varjoon ja takaluukun auki niin siellä oli hyvä Lunan kölliä vuoroa odotellessa. Varsinkin, kun olin talkoilemassa, niin aikaa meni koko reissuun 4.5 tuntia, huh!

Käytin välillä Lunaa pissalla ja jaloittelemassa ja vähän lämmiteltiin. Pääosan hengaili rauhassa häkissään ja hain sen vasta ku oli kolme ennen meitä.

Rataan tutustumisessa ajattelin, että aika kimurantti rata tai ainakin paljon seuraamistehtäviä ja käännöksiä, mikä voisi olla vireen ylläpidon kannalta haaste. Ajattelin aluksi, että otan suosiolla -5 virhepistettä ja namit varalle mukaan. Sitten kuitenkin ajattelin, että meni miten, kokeillaan ilman.

Hienostihan se meni! Tosi kivasti alusta asti vire säilyi, eikä kuikuillutkaan mihinkään muualle. Kehulla palkkautui hyvin ja kehuin paljon ja innokkaasti (köhöm) etenkin loppua kohti! Keskityttiin vaan meidän tekemiseen ja hauskaa oli! 96 / 100 pistettä. Nuo -4 pistettä lähtivät hihnan kiristymisistä, sen suhteen pitää olla tarkempi, se ei nimittäin paljoa vaadi, kun hihna suoristuu! Etenkin kun käytän metrin mittaista pätkää.

Olen niin tyytyväinen, kun vire oli optimaalinen. Luna on todella on/off-koira. Tänään tehtiin onneksi 100 lasissa!

Jonkun verran ollaan kotona edeltävästi ketjulteltu liikkeitä. Välillä palkkaa on tippunut enemmän ja välillä vähemmän. Muuten ei olla treenattu kuin pieniä radanpätkiä, vahvistettu seuraamisintoa, etenkin vasemmalle käännöksiä ja eteentuloa. Oikealla seuraamista pitäis huvin vuoksi harjoitella ja hieman sitä on tehtykin. Viime treeneissä, kun tein radan eka kertaa kisanomaisena ilman nameja, typy alkoi jossain vaiheessa turhautua, että eikö tuolta heru yhtään mistään! Päätti sitten tarjoilla vähän kaikkea, kun tuli epävarmaksi, mm. sitä oikealla seuraamista :D

Vähän kutkuttaisi käydä virallisissa kisoissa, mutta ainakaan heti ei lähitienoille ole sellaisia suunnitteilla ainakaan sellaisiin aikoihin, että töiden puolesta pääsisi syksyllä.

Katsotaan! Tästä on kiva hyvillä mielin jatkaa. Luuni on hieno! <3

Täällä ollaan!

Hyvää kuuluu, kesää viettelemme rentoutuen koko porukalla. Luna täyttää pian kolme vuotta! Nuorin neitikin täytti jo vuoden, niin se vauvavuosi vain loppuen lopuksi hurahti. Kuusamossa oltiin useampi viikko kesäkuussa ja sen jälkeen mökkeiltiin Kalajoen maisemissa. Nyt ollaan vaan ihan kotona ja nautitaan.

Luna on ihana oma itsensä, onneksi. Liikkuminen on ennallaan, vaivattoman ja kivuttoman oloista. Alkuun tuli kytättyä koiraa paljon, mutta sitten vähitellen on uskaltanut vähän höllätä ja luottaa, että sen huomaa, jos jotain tulee. Hierojallakin Luna kävi keväällä. Lonkkien seudussa etenkin ojentajissa oli vähän kankeutta, mutta isompia jumeja tai aristuksia ei ollut.

Neiti F ja Luna ovat kyllä ihastuttava parivaljakko - ystävykset. Luna on edelleen sopeutunut lapseen aivan huippu hyvin. He osaavat leikkiä kahdestaan lelulla, lähinnä vetoleikkiä ja Luna on niin hienosti ja varovasti! Ota anna -leikki on myös neidin suosikki, mutta Luuni ei sitä aina oikein honaa, että mikähän idea tässä on, leikkii se sitäkin kuitenkin :D F opettelee heittämään Lunalle esineitä.

Välillä neiti innostuu myös nakkelemaan ruokapöydästä ruokaa ja Luna ottaa jo kontaktia häneenkin meidän sijaan. Osaapa neiti jo ensimmäisten sanojen joukossa sanoa Lunalle "vappaa, vappa, vapaa!" korkealta ja kovaa. Äänenpaino on vielä korkea, mutta Luna kovasti opettelee ymmärtämään tätä pienenkin ihmisen suusta tulevaa vapautusta. Oi voi! F osaa myös syöttää Lunalle nameja. Rimaa ei vielä ole, Luna saa namia, teki mitään tai ei :) Äiti toppuuttelee, että tehtävä ensin oikein ja sitten nami! Välitän käytän itse suulla naksautusääntä merkiksi oikein suoritetusta tehtävästä. F yrittää myös matkia naksuttelemalla.

Luna saa edelleen paljon nauruja ja hymyjä. Ilo välillä oikein pirskahtaa, kun neiti näkee Lunan. Luna nauttii myös tytön huomiosta, kun saa häneltä silityksiä. Pääosin todella hienosti F:kin osaa Lunaa käsitellä. Haleja saa myös Luna paljon osakseen. Aluksi oli Luna ihmeissään, että mikähän juttu tämä on, mutta nopeasti tajusi jujun juonen.

Aikuistunut Luna on, edelleen se on ihan hulmu, mutta rauhoittuu nopeammin uusissa tilanteissa. Malttia on myös tullut lisää, mutta varsinainen pitkäjänteisyys ei ole ihan vahvin tyypin osa-alue.
Ollaan yritetty oppia luottamaan vapaana ulkoiluun (viime syksyisen karkauksen jälkeen). Vapaana ollessa, jos nenä alkaa viemään, pyydetään heti pantaan, johon tulee mielellään. Kotipihalla nurmikolla hengailtaessa Luna on ollut usein 10 metrin liekassa niin, ettei liekan pää ole kiinni. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta hyvin on toiminut ja itekin voi olla rennommin. Piha ei ole aidattu ja tie menee vieressä. Luna pysyy silloin kivasti, kun jotain touhutaan. Mutta jos ei tapahdu mitään ja tulee jotain kiintoisaa näköpiiriin, niin Luuni voi päättää kalppia muualle.

Agility on ollut nyt kokonaan tauolla. Eilen käytiin katsomassa Klagia koko porukalla. Lunaa kyllä poltteli - raasu. Pitäis ottaa hallille avain ja ruveta taas käymään. Nyt ei oo ollut alkukesästä, kun oltiin reissussa ja juoksutkin vei oman aikansa.

Rallytokossa ollaan käyty kevät ja myös kesä, joskin juoksujen vuoksi on tullut pidempi tauko. Luna tykkää lajista, samoin ohjaaja. Ei se ihan agin veroinen tunteiden nostattaja ole, mutta mukavaa puuhaa ja aivopähkinää sopivan rennolla otteella. Killalla on elokuussa rallyepiksetkin, vielä on vähän mietteissä osallistuttaisko.

Syyskuulle Lunski on ilmoitettu Nykarlebyhyn luonnetestiin! Hienoa, että saatiin napattua paikka!
Ihan huvin vuoksi ja omaksi iloksi, niin voi vähän katsoa, että miten koira siellä käyttäytyy ja tuleeko ylläreitä.

Alla pari kuvaa Kalajoen reissulta sekä kuvia tämän päivän monttuiluista. Luna nauttii pehmeässä hiekassa juoksentelusta ja uimisesta! Samalla voi rakennella yllin kyllin myös hiekkakakkuja.

Luna auttaa hiekkakakkujen valmistuksessa, tai lähinnä montun kaivamisessa..

Keppileikkiä. Kukahan innostui eniten hiekkaleikeistä? ;)
Väitti sen olevan tieteellinen koe..

Rallya ja omatoimihalleilua

Ohjatut agilitytreenit vaihtui rallytokoilun puolelle ja nyt on kolmet treenit takana. Ohjaksissa S pitkän tauon jälkeen. Eka treenit meni koheltaessa, mutta kahdet jälkimmäiset nousujohteisesti. Eka treeneissä Luna mm. tarjoili kylttien kiertämistä :) ja ohjaaja sekoili minkä ehti, eikä muistanu palkata riittävästi / järkevästi.

Ollaan tehty ratoja ja samalla kerrattu alokasluokan kyltit. Kohtuu hyvin ovat viime keväältä mielessä. Luna on mielissään, kun pääsee tekemään jotain spesiaalia, vaikkei kyllä ihan agilitynveroista selvästi olekaan. Mielissään on, häntä heiluu ja ylpeänä esittelee osaamistaan. Pikkuhiljaa sytytellään lajiin. Kylttejä opetellaan. Sinällään niihin vaadittavat temput osataan. Joskin mm. vasemmalle kääntymisiä kannattais treenailla. Hihnan kanssa pelailua pitäis opetella, ettei tulis turhaan ainakaan itellä tehtyä kiristyksiä, eikä muuta saikkausta. Herkästi Luna turhautuu ja tulee epävarmaksi, jos palkkaa ei tipu. Pitäis ensin palkata reilusti ja oikea-aikaisesti. Sit ku osataan, vähennellä ja ketjuttaa välillä. Suullisella kehullakin kivasti palkkautuu, mutta rajansa on Lunallakin - namia on pudottava ;)

Lisäksi ollaan kerta viikkoon käyty omatoimihöntsäilemässä hallilla nyt koko perheen voimin. Vähän agilityjuttuja otettu rajoitukset huomioiden ja Luna on NIIN liekeissä, että ihana katsoa sen menoa. Pienin perheenjäsenemmekin on silmä tarkkana seurannut Lunan menoa ja kiljahtelee välillä kannustukseksi :D

Pikku kevennys

Viralliset kuvaustulokset

Kennelliitosta saatiin viralliset tulokset. Etupää onneksi ok, kyynärät 0/0. Lonkat D/D, huonot ovat, eivät onneksi kuitenkaan E:ksi luokiteltavat.

Selkä on huonossa jamassa näin kuvaustuloksien valossa.  Kalkkeutuneet välilevyt - aste 3, vaikea (kalkkeja löytyy pitkin selkää seuraavista väleistä K8, T6, T9-12, L2-4. Lisäksi on nikamien epämuotoisuus - aste 1, lievä koskien L5 lannerangassa. Alla vielä kuvat, vaikka niistä nyt ei paljoakaan selvää saa. Lannerangan osalta näkyy selkeimmin tuo, että L4-L5 väli on ihan olematon ja kalkkeja ja madaltumaa näkyy myös kauttaaltaan lannerangassa.

Jompi kumpi kyynär, ei merkitty puolta, joten vaikea arvioida.

Toinen kyynär

Lonkat

Kaularanka ja rintarangan yläosa

Rintaranka

Rintarangan alaosa ja lannerangan yläosa

Lanneranka

No näillä mennään. J ja Luna luopuivat agilityn ryhmäpaikastaan ja agin osalta käydään omatoimitreenailemassa hallilla noin kerran viikossa. Eilen käytiin hallilla koko perheen voimin ja Luna oli niin <3 Sillä on kyllä niin harrastuskoiran sielu. Kuullessaan halli - sanan on jo ihan täpinöissään ja muisti ilmoittaa olemassa olostaan takakontista. F seurasi mielenkiinnolla pää pyörien Lunan tekemisiä kiljahdellen. Tehtiin muutama kerta molempien ohjauksessa lyhyttä radan pätkää, jossa oli hyppyjä (rimat matalimmalla mahdollisella eli 15 cm), kepit ja putki. Taitava ja itseohjautuva Luuni. Rallytokoilua ois tarkoitus aloitella sunnuntaina.

Seesteistä elämää ja ikäviä kuvaustuloksia

Viime kuukaudet ollaan vietetty seesteistä ja rauhallista kotielämää. Luna ja neiti F ovat aivan ihana parivaljakko. Tulevat kerrassaan niin hienosti toimeen. Luna on loistava vauvan kanssa. Monet kerrat on ihmetelty sen sopeutumiskykyä. Luna on rauhallinen, vaikka toinen lähestyy ryömien välillä varsin rivakasti ja on ajoittain otteissaan kovakourainen. Pikku neidin otteilta täytyy Lunaa välillä suojella. Luna hakeutuu lähelle ja tykkää huomiosta. On selvästi otettu, kun joku on kovin kiinnostunut hänestä ja tavaroistaan. Luna tykkää viihdyttää ja kerää eniten pienen ihmisen nauruja pelkällä olemuksellaan. Tarvittaessa Luna osaa hakeutua myös omiin oloihinsa koisimaan. Vastikään neiti on oppinut myös tiputtelemaan syöttötuolista ruokaa ja ojentelee myös käsiään nuoltavaksi Lunalle naureskellen... hmmm.. vielä ei pieni ihminen ymmärrä, mitenhän Luna on niin kovin kiinnostunut ja seuraa ruokailutapahtumaa pöydän alla tai muualla lähietäisyydellä.

Ja sitten ikäviä uutisia kuvaustulosten suhteen. Hiihtolomareissulla käytiin Kuusamossa ja tulomatkalla käytiin kuvauttamassa Luna Oulun eläinklinikalla (Ilkka Lakovaara). Valitettavasti sekä lonkat että selkä ovat huonossa jamassa. Lonkista arvioi tulosta D/E, oikean lonkan suhteen jopa nivelrikkoa näytti olevan. Selässä useammassa nikamavälissä ongelmaa, madaltumaa ja kalkkeja. Kyynärät ok ja samoin kopeloiden polvet. 

Mitään huipputuloksia emme toki odottaneetkaan, kun corgi on kyseessä. Riski etenkin selkä- ja lonkkaongelmien suhteen oli tiedossa, kun rotuun päädyimme. Kuitenkaan mitään tällaista emme osanneet odottaa tai pelätä. Lunan puolesta harmittaa kovasti. Onneksi Luna ei ole oireillut havaittavasti mitenkään. On parempi tietää, mitä siellä on, jotta osaa ottaa asian huomioon toiminnassa ja kiinnittää huomiota mahdolliseen oireiluun.

Tottakai agility kisaamisen suhteen on automaattisesti poissa pelistä, se on meille täysin selvä päätös. Luna on meille niin rakas ja ihana perheenjäsen, että haluamme kaikin tavoin vaalia sitä, että se saa viettää mahdollisimman hyvää, kivutonta ja onnellista elämää. Ei tulisi mieleenkään altistaa sitä liialliselle tai haitalliselle rasitukselle. 

Luna on joka tapauksessa kovin aktiivinen ja vilkas kaveri, joka kaipaa liikettä ja toimintaa. Toisaalta myös hyvä lihaskunto on erittäin tärkeää. Aiomme jatkaa siis aktiivista elämää Lunan vointia tarkkaillen ja heikkoudet tiedostaen. Pitää yrittää miettiä, mikä olisi Lunalle paras. Liikaa ei kannata passivoitua. Eläinlääkäri kannusti jatkamaan agilityä ja itse mietimme, että höntsäilymielessä sitä voisi tehdäkin koiran mielen virkistykseksi, kun Luna on siitä niin kovin innoissaan. Mutta mietittiin, että ainakin A:t ja isommat hyppelyt jätetään pois. Tokoa ja rallytokoa voisi tehdä myös. Ja suunnitelmaa toki muutetaan heti, jos tilanteessa tapahtuu muutosta. Uinti olisi hyvä, mutta täällä ei valitettavasti ole siihen talvisin mahdollisuutta. Asvaltilla ja muuten kovilla alustoilla ollaan paljon kävelty vaunuillessa ja pitää yrittää siirtää jälleen painopistettä pehmeiden alustojen suuntaan. Täytyy myös pitää Luna sutjakassa kunnossa. Lisäksi Lunalle on aloitettu Arthroflex nivelvalmiste.

Uutisia miettiessä on mennyt nyt viikonloppu. Kennelliitosta tulevat sitten viralliset lausunnot myöhemmin, mutta huono tilanne on joka tapauksessa luuston suhteen selän ja lonkkien osalta. Toivomme niin paljon, että Luna saa viettää meidän kanssa paljon hyviä, kivuttomia, toiminnallisia ja onnellisia vuosia. Tieto lisää huolta ja tuskaa, mutta ollaan ehdottoman tyytyväisiä, että ollaan nyt ajan tasalla. Voi Luna rakas. <3

Taskuraketin möllistartti

Kuukausi on taas hujahtanut vallan nopeasti. Aikalailla kotiympyröissä ollaan aikaamme vietelty. Etupäässä hihnalenkkejä ollaan tehty, jonkin verran metsäilty, mutta harmittavan vähän. Luna on kyllä ylettömän kiinnostunut hajuista ja vähän saa olla varpaillaan, ettei lähde hajun perään. Kohtuullisesti pysyy kuitenkin hallussa, kun itse reagoi nopeasti. Mielellään tulee pantaan. Pitäisi vaan enemmän käydä, niin kyllä se taas siitä. Aiemmin, kun käytiin päivittäin, metsäily oli kiva arkijuttu. Nykyään se on sen verran spesiaalia, ettei meinaa pysyä aina pöksyissään.

S:n vanhemmat kävivät viikonloppuna kyläilemässä ja Luna sai erityishuomiota. Välillä päivisin huomion määrä on melko vähäinen sisällä oltaessa. Joskin yhä enenevässä määrin vauvan ollessa lattialla Luna tulee kiinnostuneena osallistumaan. Osin tämä kiinnostuminen on melkoisen huomionhakuista ja etenkin vauvalle leperreltäessä ja kehuttaessa Lunakin tulee osingoille. Luna edelleen suhtautuu vauvaan kiinnostuneen rauhallisesti ja on niin kiltti. Luna paljon hakeutuu vauvan lähelle ja haluaa hieroa tuttavuutta, myös F alkaa olla Lunasta kiinnostunut ja Luna saa paljon hymyjä osakseen. Luna muun muassa usein asettautuu vauvan jalkojen lähelle potkittavaksi niin karulta kuin se kuulostaakin. Vauvan yrittäessä koskettaa Lunaa, Luna suhtautuu rauhallisesti, mutta haluaa lipaista pikkukäsiä. Välillä leikitään ja temppuillaan Lunan kanssa, se on Lunan mieleen ja viihdyttää ja hymyilyttää myös vauvaa. Luna on selvästi ymmärtänyt kyllä, että tämä pakkaus on tärkeä juttu ja tullut jäädäkseen.

Agissa J on käynyt viikottain Lunan kanssa ja aina välillä omatoimisesti treenaamassa hallilla. Myös S on käynyt pariin otteeseen treenailemassa Lunan kanssa hallilla ihan vain kahdestaan, tärkeää laatuaikaa äitin kanssa kahdestaan. Luna kyllä syttyy niin, kun pääsee hallille ja saa täysivaltaisen huomion. Se on ihan, että mitä tehdään, mitä tehdään. Eka kertaa pitkästä aikaa S:n kanssa käydessä ovea ei meinattu saada auki ja Lunalla alkoi jo epäusko iskeä, etteikö päästy edes sisälle. No, onneksi päästiin ja loppu menikin mainiosti. Ollaanpa käyty kertaalleen myös koko perheen voimin, mutta pienimmälle jo unille kaipailevalle vaunuttelijalle se vaikutti olevan vähän pelottavaakin. Ei niinkään, kun Luna yritti välillä haukkumalla J:tä komentaa, vaan se kun J välillä varsin kovaäänisesti ohjasi Lunaa kaikuvassa hallissa. S halusi nähdä pitkästä aikaa koirakon yhteistyötä ja hienosti se menikin!

Lauantaina Luna taskurakettimme starttasi J:n kanssa eka kertaa killan pikkujoulujen agimölleissä. Kaksi rataa, joista molemmista tuli hylly ohjaajan tunaroinnin vuoksi mitenpäs muutenkaan. Mutta olipa kivaa, se on pääasia ja ennen kaikkea se, että Luna pysyi hienosti hallussa, seurasi ohjausta ja lähdössäkin malttoi odottaa lupaa. Ennen eka rataa oli vähän ahdistunut vuoroa odotellessaan sisällä (2 koiraa edellä) ja syötiin sitten vähän juustoa lohturuuaksi. Eka radalla oli kepit, jotka menivät oikoen. Niihin tarvitaan vielä ohjurit molempiin päin ja paljon treeniä. Niistä ei tullut virhettä, koska jo niin sovittiin sellaisten kohdalla, jotka eivät vielä keppejä hanskaa. Luna kuunteli hyvin ja meni vauhdilla. Hylly (25 virhepistettä) tuli siitä, kun J katsoi muuria, vaikka yksi hyppy oli vielä käymättä ennen sitä. Toisella radalla lähdössä Luna nosti J:lle säkän pystyyn, että joko kaasutan. Ystävällisesti keppien vaihtoehtona oli putki. Hylly tuli siitä, kun J laiskasti ohjasi ja Luna lukitsi U-putken väärän pään.

Vauhtia meillä oli kivasti, vaikka tehtiinkin hieman lisämutkia molemmilla radoilla. Luna oli molemmilla radoilla nopein mini. Saatiin palautteeksi, että meillä oli magee vauhti! ja olihan se kyllä :) Luna kyllä juoksee, minkä kintuistaan pääsee.

Tutustelua

Luna hakeutuu vauvan läheisyyteen

Aina :D

Luna osallistuu tehokkaasti myös itkarin valvontaan

Välillä asentoa vaihtaen..

Tunkeilija...

Potkittavana on kiva makoilla

Mitähän mulla nyt on mielessä?

Vai niin..

Kainaloon

Lepohetki