Sataa, sataa ropisee..

Lumet sulaa vauhdilla, kun viime yöstä asti on jatkuvalla syötöllä satanut. Eilen illalla puhuttiin, että kylläpä Luna on nukkunut hyvin viime viikot. Viime yönä taisi sateen kova ropina herättää, kun kertaalleen heräsi haukahtelemaan. Nopeasti rauhoittui uudelleen nukkumaan.

Tänään töiden jälkeen käytiin ulkoilemassa alkuun kotikulmilla. Sitten lähdettiin kirjastoreissulle ja otettiin Luna mukaan. Käytiin pyörähtämässä pieni reissu rotuaarilla. Alkuun piti haukkua parille sateenvarjotyypille, jotka olivat enemmän kuin epäilyttäviä. Oli tainnut syksyltä jo unohtua, että sellaisiakin on olemassa. Sitten taisi Luna huomata, että äh, näitä on liikaa ja nämä on tylsiä, eikä noteerannut niitä enää. Muuten ei näyttänyt kulkijoihin juuri kiinnittävän huomiota. Hirveästi ei viitsi asvaltilla kävelyttää, mutta näillä keleillä on jonkin verran pakko, vaikka yrittääkin koiraa ohjata pehmeämmälle reunalle. Kaikki on niin märkää, rumaa ja ällöä. Myös Lunasta on ällötystä kävellä märistä, kylmistä rapakoista, lits läts. Teiden reunat on täynnä koiranpaskoja, ei voi tajuta, miten ihmiset kehtaa jättää niitä. Mitä isompi paska, sitä todennäköisemmin se jää keräämättä. Kotiin tultua käytiin vielä pieni kävely lähistöllä. Hihnailu on tänään mennyt oikein mukavasti ja hyvässä yhteistyössä. Koirien ohitus on sujunut kohtuudella, mutta vähän sellaista tyyliä on elämöinnin ohella havaittavissa, että Luna saattaa olla kyllä hiljaa (edistystä!), mutta sitten kohdalla yrittää hönnätä kohti toista koiraa. Jospa minä vähän yrítän kuitenkin päästä lähemmäs. Voi kuvitella, että toisista koirissa tämä on vähintäänkin uhkaavaa käytöstä. Pitäisi yrittää vahvistaa rauhoittavia signaaleja. Ulkoilun jälkeen täytyi tehdä kunnon masutassupesu. Jatkuvaan pesuun ja kuivaukseen Luna alkaa jo tottua. Pesun jälkeen veti pienet hepulit, mutta iltaruuan jälkeen rauhoittui makoilemaan.

Puhelimesta löytyi pari söpöä kuvaa. Myönnettäköön, ettei aivan viime viikolta. Ei ole enää noin pehmoiset vaaleanpunaiset pentutassut. Luna matkustaa tässä autolla, miten muutenkaan kuin nukkuen omassa häkissään. Jalat siveellisesti ristissä. Naapuri puhui vasta koirastaan, ettei voi käyttää sitä oikein missään, kun se viihdy lainkaan autossa. Onneksi meillä autoilu on sujunut mutkattomasti ja nopeasti Luna jo alussa sopeutui alkutotuttelun jälkeen.

Pienet vaaleanpunaiset tassut ja hännänpää <3

Autolla matkustaminen on rentoa

Makkaranpaistossa

Eilen käytiin Sanginjoella Mellin poppoon kanssa ja päätettiin tehdä tänään makkaranpaistoreissu samaiseen paikkaan heti aamupäivästä. Alkaa jo hanki aikalailla upottaa, kevät vihdoin tulee. Toivottavasti nämä rapakelit eivät jatku kovin pitkään. Alkuun koirat tovin aikaa leikkivät. Painivat ja juoksivat kepakkojen sekä halkojen kanssa ympäriinsä. Taukopaikan vieressä on siis joki, joka vielä on jäässä, mutta koiria ei enää uskalla jäälle päästää. Näytti kielletty hedelmä kiinnostavan, kun juoksivat useamman kerran jään reunaan oikein tahallaan. Toki Luna etunenässä. Tämän toistuessa päätettiin antaa koirille uusi kokemus ja kytkettiin koirat kiinni etäämmälle toisistaan. Onneksi sattui olemaan vähän pidempää liekaa mukana. Samaan aikaan nuotio saatiin vihdoin märillä puilla tulille ja itse ruvettiin makkaranpaistoon ja kahvin juontiin. Luna ja Melli yllättävän nätisti ja rauhassa olivat hihnassa. Saivat omat makkaranpalat hekin. Hyvää harjoitusta tekee, kun välillä vaan odotellaan ja ollaan. Alla kuvia reissulta ja lisäksi kopitteluvideo alimmaisena. Mukava reissu ja maistuipa makkara ja kuuma juotava hyvälle luonnonhelmassa. Täytyy ottaa pian uusiksi!

Rajua menoa

Perät vastakkain

Bumba

Pusu

Tai sitten ei..

Luna ja Melli makkaranpaistossa

Hyökkäys

Ei olla menossa jäälle, me vaan hengaillaan täällä..

Odottelua

Väärä suunta

Agikoirat

Taas löytyi joku kepukka

Tämä onkin hyvä leikki

Minun

Voi pirulainen, kun jäälle meno kiinnostaa

Me ollaan tulossa

Ei me missään oltukaan..

Anna se mulle

Yritäppä vaan

Luna leikkii, kopittelu on hauskaa puuhaa..

Lunat uimasilla

Eilen oli toinen kerta KAS:n pentukurssia ja valitettavasti töiden takia myöhästyttiin alusta. No hyvin ehdittiin mukaan, vaikka alku oli vähän härdelliä ja tulla tupsahdettiin paikalle. Onneksi harkat olivat tällä viikolla vähän pidemmät. Harjoiteltiin aluksi hallissa kontaktointia, perusasentoa ja sitten luoksetuloa vähän pidemmällä matkalla käyttäen lelupalkkaa. Sitten siirryttiin ulos kentälle, jossa koirat olivat paljon rauhallisemmin. Luna oli ulkona tosi hienosti. Varmaankin hajuja, kaikuvaa mölyä oli vähemmän ja koirien välillä hieman enemmän etäisyyttä. Harjoiteltiin ohittamista ja se meni kivasti. Lisäksi tehtiin pikkutemppuja. Yrittiin hakea paikkaa kesän agilityn alkeiskurssille, mutta Lunan ikä ei riitä siihen vielä, kun täytyisi olla täyttänyt 11 kuukautta. No, jospa myöhemmin sitten ja varmaan ne juoksutkin tässä jossain vaiheessa ilmaantuu.

Treenien jälkeen käytiin Kuivasjärvellä kävelylenkillä, jossa katseltiin ohimeneviä hiihtäjiä, pysähdyttiin kivelle istumaan, kun aurinko paistoi niin mukavasti. Nähtiin myös koiria ja hevosia. Luna ei aiemmin ollut hevosta nähnyt. Paluumatkalla mentiin aika läheltä aituuta. Hevoset olivat kauempana, mutta Lunan tonkiessa maata ja omistajan ollessa omissa aatoksissaan yksi hevosista oli hiippaillut aidan viereen ja hörähti ystävällismielisen tervehdyksen. Luna reppana taisi vähän säikähtää isoa ilmestystä ja alkoi haukkua räksyttää. Vähän matkan päästä tuli ratsastaja vastaan ja varulta täytyi ottaa Luna kunnolla haltuun, ettei vahingossakaan häiritse hevosta. Taisivat olla hevoset tottuneita koiriin, kun eivät reagoineet mitenkään. Myöhemmin katseltiin hevosten menoa ihmeissään vähän kaeumpaa, hiljaa kuitenkin.

Tänään käytiin Kiimingin Vesipedossa uimassa. Edeltävästi käytiin puolisen tuntia kävelemässä ja meni tosi rauhallisesti vetämättä. Pari koiraakin meni haukkumatta ohi. Ennen uintiaikaa huuhdeltiin koirat ja puettiin uimaliivit päälle. Esipesu ei Lunasta ollut kovin miellyttävää ja oli vähän reppanan näköinen. Vuoron alkuun uimataituri Luna-kaima näytti meidän Lunalle esimerkkiä ja tottunein elkein meni edeltä veteen reippaasti hakemaan lelua. Meidän Lunalla kiinnostusta oli kovasti uuteen elementtiin ja ihmetteli toisen Lunan touhuja ja moista innokkuutta. Ymmärrettävästi ensikertalaisena oli kyllä tosi jänskä paikka ja piti suosiollisesti avustaa, että saatiin koira rohkaistumaan veteen.

Lunalle vesi on täysin uusi elementti, kun ei ole luonnonvesissäkään vielä mahdollisuuksia ollut totutella. Tähän mennessä rapakoissakin on tassujaan etupäässä nostellut, kiertänyt kaukaa tai hyppinyt yli. Vesipeto oli hyvä paikka totutella, kun altaassa samalla kannustava uittaja ja altaaseen pääsi helposti luiskan kautta. Altaaseen meno oli jännittävää ja mielummin Luna olisi leikkinyt leluilla kuivalla maalla :) Veteen jouduttuaan ei auttanut sitten muuta kuin uida ja Luna uikin tosi reippaasti ja vauhdikkaasti. Tosi monta kertaa Luna ehti käydä mutkat vedessä. Kerran jopa ponnisti hieman itsekin ja yhden kerran jopa muisti kaikessa tohinassa tuoda lelunkin. Muilta osin piti keskittyä niin kovasti, että lelutkin unohtuivat.

Hyvin ehdittiin puolessa tunnissa uintiin totutella ja mukavaa oli. Luna kyllä hienosti pärjäsi! Uinnin jälkeen pesut ja jopa kuivaukset menivät hyvin. Kuivauslaite oli todella kovaääninen imurin näköinen vehje ja alkuun Luna oli kauhuissaan. Nopeasti tajusi kuitenkin, että kuivaushan on ihan mukavaa ja kävi jopa makuulle köllöttelemään. Erityinen plussa oli, että koiran sai hyvissä tiloissa kätevästi pestyä ja kuivattua. Uimareissu oli sen verran väsyttävä, että ilta on mennyt etupäässä kölliessä. Uudestaan! Varmasti Luna pikkuhiljaa tottuu ja rohkaistuu yhä enemmän. Kesällä täytyy kokeilla myös sitten luonnonvesissä.

Alla loistavia Ari ja Kati Weissenfeltin ottamia kuvia uimareissulta (kuvien oik. alareunassa kuvaaja). Kiitos, että saatiin käyttää näitä todistusaineistona blogissa :) Luna todella ui!

Luna-kaima näyttää mallia

Uimakaverukset

Pikku saukko

Uitettu koira

Luna polskii

Kylläpä oli raskasta

Hienosti menee. Luna-kaima odottaa vuoroaan

Kohta rannassa. Lelukin jäi, kun täytyy
päästä kuiville niin pian kuin mahdollista

Illan piristys

Pieni positiivinen lisäys tälle päivää. Äsken iltakävely meni aivan mainiosti. Oltiin aivan ihmeissään, että mikä koira meille tuli käppäilylle mukaan. Neljä koiraa tuli vastaan ja kaikki päästiin haukkumatta ohi. Tämän päälle vielä koirapuistonkin ohi mentiin hiljaa. Toki suurta kiinnostusta koirat saavat aikaan, mutta tämä on suurta edistystä. Jopas tuli hyvä mieli. Ainakin kovasti ollaan asiaa harjoiteltu ja vihdoin tuntuu, että se alkaa hiljalleen näkyä. Jospa aikuistuminenkin tekee oman tehtävänsä. Lisäksi kontaktointi ja hihnassa kävely sujui mallikkaasti. Tuli mainittua muutama päivä taaksepäin, että pitänee pistää namihanoja vähän pienemmälle. Näin on tehty ja liekkö tässä osa syy. Lisäksi Luna oli nälkäinen muutoinkin ennen iltaruokaa. Toivottavasti pikkuhiljaa jotkut namikat naksahtelevat kohdilleen. Kaikinpuolin mukava päivä. Huippu Luna!

Maahan

Luna mietteliäänä

Luna odottaa

Hienosti odottaakin, kaunis

Houdini köpöttiläinen kävi pesulla

Lauantain reissun innoittamana käytiin ulkoilemassa sunnuntaina uudemman kerran Sanginjoella samalla kokoonpanolla. Ilma suosi jälleen. Käveltiin vähän pidemmän matkaa kuin lauantaina ja löydettiin kiva laavupaikka, jossa suunnitelmissa olisi käydä myöhemmin paistelemassa makkaraa. Odoteltiin metsän siimeksessä ennen kuin Melli omistajineen pääsi paikanpäälle asti. Molemmat ovat niin yli-innokkaita kohtaamisissa. Luna oli alkuun aivan stressissä ja vinkui. Mentiin maahan istualleen/makoilemaan, niin vähitellen Lunakin hienosti rauhottui. Nähtiin säikähdykseksemme kahteen otteeseen kaksi moottorikelkkaa, jotka tajusivat hidastaa ja saatiin napattua koirat haltuun. Lunalla oli kyllä korvat jälleen tehokkaasti hukassa. Näin etenkin kiinniolojen jälkeen. En tiedä suivaantuiko se niistä niin, ettei ollut kuulevinaankaan. 'Tänne' komentoa ei niiden yhteydessä käytetty. Toisaalta ei pitäisi käyttää 'Luna' sanaa komentaessa juurikaan, kukapa nyt sellaista jaksaisi sitten muussakaan yhteydessä kuunnella. Tehokasta ulkoilua ja Luna oli reissun jälkeen ihan naatti.

Alkuviikko on sujunut rauhallisesti ja korvatkin ovat jälleen löytyneet. Pysyneet vielä pääosin avoinnakin, mitä nyt ulkona joskus lumpsahtavat mennä lukkoon. Protestimielialaa on ajoittain havaittavissa, mutta pääosin tyyntä. Maanantaina käytiin ulkoilemassa Niilesjärven maisemissa ja reissu oli jälleen onnistunut, vanhan polun hanki jopa hyvin vielä kantoi. Eilen tiistaina keskityttiin hihnailuun, joka sujui pitkästä aikaa mukavasti. Tämä oli ensimmäinen kerta moneen viikkoon, kun ei erikseen lähdetty metsään ulkoilemaan. Sen sijaan käytiin lähipuistossa juoksentelemassa ja saatiin olla siellä keskenämme.

Eiliseen iltaohjelmaan sisältyi myös karvaturri köpöttiläisemme pesuoperaatio. Ostimme rypsiöljypohjaista koirashampoota. Kaikinpuolin syötävää ja juotavaa tavaraa siltä varalta, että kaverille tunnetusti maistuu kaikki. Tämä oli eka kerta kuin oikein shampoolla koira pestiin. Aiemmin ei ole oikein tuntunut kovin likaiseltakaan ja pienet pesut ovat riittäneet. No nyt oli pesun aika. Hyvin meni ja näytti oikein tykkäävän lämpimällä vedellä huljuttelusta, lopussa märässä turrissaan näytti vähän kärsivältä, mutta juuri ei ollut moksiskaan. Paras kuivatus järjestyi muutamin ravisteluin ja viimeisteltiin pyyhkeellä. Pohjavilla ei tosin kunnolla kastunutkaan, hyvä niin ja kuivui nopsaa. Pesun jälkeen ensimmäistä kertaa nähtiin keppurointia/piehtarointia olohuoneen matolla ja Luna sai hepulit juoksentelemalla ympäri asuntoa.

Otsikon houdini sana on peräisin tältä aamulta, kun Luna päätti rapussa irroittautua kahleistaan. Vastapestyllä silkkisellä turkillaan sai pujautettua J:n yllätykseksi aamulenkiltä tullessa päänsä pannasta pois ja meni tervehtimään naapurin tätiä. Onneksi tämä tapahtui sisällä, eikä ulkona. Itsekin oli ihmeissään, mutta nopeasti tajusi vapauden koittaneen. Kerrostalon alakerrassa ei kovin pitkälle karkuun pääse, joten kahlekuningatar saatiin nopeasti haltuun. Toivottavasti ei itsekään tajunnut, miten temppu tehtiin.

Luna on ottanut olohuoneen sohvalta pudonneen tyynyn hyötykäyttöön

Luna ja Melli

Lunatum kepakkoineen

Kuuliainen Melli etualalla, Luna lokoilee taka-alalla

Suku on paras

Onneksi tiistain örkki jäi ainokaiseksi. Tilapäinen häiriö siis. Keskiviikkona käytiin uudelleen ulkoilemassa samalla suunnalla kuin tiistainakin. Lisäksi aloiteltiin jo pitkään suunnitteilla ollutta kevätsiivousta, jossa Luna suosiollisesti meitä avusti. Etenkin pölyjen pyyhkiminen on mieluisaa puuhaa.

Torstaina vuorossa oli uuden pentukurssin aloitus KAS:lla. Kurssi kestää kerrallaan puoli tuntia ja vetäjiä on kaksinkappalein, vain viisi kertaa yhteensä. Paikkana on eräänlainen hevosmaneesi tai vastaava. Eka kerta meni ihmetellessä kaikuvassa hallissa. Lisämausteen teki puu-muhapohja, jota piti nuohota ja nuuhkutella. Hevosen herkkulantaa ei sentään löytynyt. Keskittyminen oli vähän niin ja näin, mutta hetkittäin meni ihan mukavasti. Lähinnä kontaktia ja luoksetuloa harjoiteltiin, mutta yllättävän paljon ehdittiin puolituntisessakin. Puoli tuntia on aivan nokko Lunalle. Tosi mukava fiilis jäi eka kerran perusteella ja kiva juttu, että kursseilua päästiin nyt jatkamaan. Jospa juoksut eivät vielä tulisi ja jos tulevat, niin kerrat voi korvata myöhemmin.

Perjantaina Luna sai vieraikseen Leidin ja Neidin eli emonsa ja siskonsa. Hetki meni tunnustellessa, mutta Neiti teki heti Lunalle selväksi, että kuka on pomo. Luna sai pian huomata, ettei johtoasemasta ole mitään epäselvyyttä ja alistui melko helposti ilman kummempia mutinoita. Meno oli välillä melko raisua ja vauhdikasta. Luna oli myös vähän hämillään, kun Leidi ja Neiti vetivät muristen esim. kepakkoa, että mitä se tämä on. Todettiin, että koirastamme on tullut vähän nössykkä. Korvat olivat kadoksissa ulkoilureissulla, kun Lunan fokus keskittyi kahteen karvakaveriin meidän sijasta. On ne vaan jotkut koirat niin supermahtavia, että itse jää vielä kakkoseksi niiden rinnalla. Neiti taasen oli kuulolla oikein ihailtavan hienosti, huoh. No, kyllä se siitä, kun harjoitusta tulee lisää ja aikaa kuluu. Luna alkaa olla pian emonsa mitoissa, korkeutta vielä uupuu. Leidin liikkumiseen verraten selvästi huomaa, kuinka pentujen meno on vielä holtitonta ja paketti ei oikein pysy kasassa. Luna fanitti Leidiä kympillä. Myös Leidi vaikutti tuntevan Lunan omakseen. Leidin maatessa selällään Luna jopa kokeili varovasti imaista emonsa nisää, ei tainnut herua mitään :D Voi raasua. Olipa mukava pitkästä aikaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Kylläpä illalla moisen myllerryksen jälkeen väsytti.

Tänään nähtiin Melliä Sanginjoella ja meno oli verraittain rauhallista. Kerittiin hetki olla keskenämme metsikössä ja ilman koirahäiriöitä testattiin luoksetuloa, se toimi hyvin. Hihnailu meni mukavasti myös. Mellin ollessa paikalla korvat jälleen aikalailla katosivat. Mellin ollessa jäähyllä sylissä, itse jaksoimme matkaa 50 metriä kuvitellen, että kyllä se Luna lähtee meidän perään. Turha luulo, Lunahan jäi odottelemaan Mellin laskeutumista. Ei mennyt ihan putkeen ja tarinan opetus taisi Lunalle olla, että turha seurata, kyllä ne kuitenkin tulevat takaisin :D Ulkoilureissulta tulon jälkeen Luna oli yksin pari tuntia, kun kävimme asioilla. Sitten pienen pissareissun jälkeen Luna tuli maskotiksi asukaskokoukseen S:n mukaan. Muutaman hengen kesken kokoustimme. Luna sai osakseen rapsutuksia ja oli hienosti rauhassa kerhohuoneella. Alun tutkimisen jälkeen Luna löysi hyvän makuupaikan pyörätuolin alta, jonka hallitsija olikin erinomainen rapsuttelija. Illalla harjoiteltiin kotona lähinnä kontaktointia ja käytiin hihnailemassa, joka sujui vaihteeksi mukavasti.

Alla sekalaisia kuvia viime ajoilta.

Luna ja Melli melkein kuin sidostesukkamainoksesta

Pusu..

Tai sittenkin suuri huijaus..

Luna ja kaivinkone pääsiäisreissulla

Ihana Leidi

Luna ja pallo

Lunatum ja Pipsa

Kieli poskella

Mössykkä.

Minua väsyttää.

Kotona ja Örkki

Eilen vietimme viimeisen lomapäivän Kuusamossa. Käytiin aamupäivästä hiihtämässä. Meidän ollessa paluumatkalla S:n äiti kävi käppäilemässä Lunan kanssa hiihtoladun huudeilla ja siellä kohdattiin. Kiinnostuneena Luna kiipesi vallin päälle katsomaan toikkarointiamme sauvojen ja suksien kanssa. Aiemminkin on paljon hiihtäjiä talven mittaan nähnyt, joten se ei ollut uutuutta.

Eilen iltapäivällä käytiin sukuloimassa ja ulkoiltiin järven jäällä. Luna pääsi touhuamaan taas Mistin kanssa. Mistin on ilmeisesti siedättynyt Luna-riiviöön, kun innostui oikein leikkimään ja juoksemaan. Sisälle tultua Lunalla oli vielä virta päällä ja Misti lempeästi komensi, ettei sisällä sovi riehua. Muutaman hepulointiyrityksen ja uhmahaukahduksen jälkeen Luna rauhoittui. Mistiä Luna kyllä jaksaa mielistellä tarpeen vaatiessa ja Misti ei aina moisen innokkaan fanituksen päälle ymmärrä. Vieläpä sisälle tultua menivät vierekkäin keittiön lattialle nukkumaan. Reissun jälkeen kotimatka sujui unten mailla leppoisasti.

Tänään Luna oli taas päivän yksin, mutta onneksi oli pehmeä laskeutuminen, kun J:llä alkoi vasta myöhemmin työt. Iltapäivällä töistä päästyä käytiin Niilesjärven maisemissa, kun haluttiin jotain vaihtelua totuttuihin kuvioihin. Oli mukava reissu ja löydettiin metsästä lumikenkäilijöiden jättämä reitti. Paluumatkalta käväistiin kaupassa Lunan odottaessa autossa. Ihmeteltiin, että kylläpä autossa haisee vähän pahalta. Vähän matkaa ajettua S rupesi miettimään, että kylläpä Luna piereskelee. Takapenkille vilkaistuaan S huomasi Luna reppanan oksentaneen häkkiinsä. Sen verran epämääräistä mössö oli, että vasta kotona varmistui, että kyseessä oli tosiaan yläpäästä tullutta tavaraa. Voi ressua. Mikähän lie mahan tyhjennys tämä oli. Tiettävästi ei ole syönyt mitään epämääräistä, mutta Lunalle tunnetusti käy kaikki, joten tämä ei ole poissuljettua. Muuten on ollut oma reipas itsensä, eikä massua aristele. Kakkinutkin on normaalisti. Annettiin nyt iltaruoka normaalisti hyvin pehmennettynä ja tavallista pienempi annos. Hyvin maistui, eikä ainakaan heti ole noussut ylös. Saa nähdä, seurailemme. Hyvä oli myös, että häkki oli helppo myös puhdistaa, kun pohjalla on muovikaukalo, eikä örkki levinnyt autoon ja patja vaan heitettiin roskiin.