Luna and Helka in Action: Suku on paras

Onneksi tiistain örkki jäi ainokaiseksi. Tilapäinen häiriö siis. Keskiviikkona käytiin uudelleen ulkoilemassa samalla suunnalla kuin tiistainakin. Lisäksi aloiteltiin jo pitkään suunnitteilla ollutta kevätsiivousta, jossa Luna suosiollisesti meitä avusti. Etenkin pölyjen pyyhkiminen on mieluisaa puuhaa.

Torstaina vuorossa oli uuden pentukurssin aloitus KAS:lla. Kurssi kestää kerrallaan puoli tuntia ja vetäjiä on kaksinkappalein, vain viisi kertaa yhteensä. Paikkana on eräänlainen hevosmaneesi tai vastaava. Eka kerta meni ihmetellessä kaikuvassa hallissa. Lisämausteen teki puu-muhapohja, jota piti nuohota ja nuuhkutella. Hevosen herkkulantaa ei sentään löytynyt. Keskittyminen oli vähän niin ja näin, mutta hetkittäin meni ihan mukavasti. Lähinnä kontaktia ja luoksetuloa harjoiteltiin, mutta yllättävän paljon ehdittiin puolituntisessakin. Puoli tuntia on aivan nokko Lunalle. Tosi mukava fiilis jäi eka kerran perusteella ja kiva juttu, että kursseilua päästiin nyt jatkamaan. Jospa juoksut eivät vielä tulisi ja jos tulevat, niin kerrat voi korvata myöhemmin.

Perjantaina Luna sai vieraikseen Leidin ja Neidin eli emonsa ja siskonsa. Hetki meni tunnustellessa, mutta Neiti teki heti Lunalle selväksi, että kuka on pomo. Luna sai pian huomata, ettei johtoasemasta ole mitään epäselvyyttä ja alistui melko helposti ilman kummempia mutinoita. Meno oli välillä melko raisua ja vauhdikasta. Luna oli myös vähän hämillään, kun Leidi ja Neiti vetivät muristen esim. kepakkoa, että mitä se tämä on. Todettiin, että koirastamme on tullut vähän nössykkä. Korvat olivat kadoksissa ulkoilureissulla, kun Lunan fokus keskittyi kahteen karvakaveriin meidän sijasta. On ne vaan jotkut koirat niin supermahtavia, että itse jää vielä kakkoseksi niiden rinnalla. Neiti taasen oli kuulolla oikein ihailtavan hienosti, huoh. No, kyllä se siitä, kun harjoitusta tulee lisää ja aikaa kuluu. Luna alkaa olla pian emonsa mitoissa, korkeutta vielä uupuu. Leidin liikkumiseen verraten selvästi huomaa, kuinka pentujen meno on vielä holtitonta ja paketti ei oikein pysy kasassa. Luna fanitti Leidiä kympillä. Myös Leidi vaikutti tuntevan Lunan omakseen. Leidin maatessa selällään Luna jopa kokeili varovasti imaista emonsa nisää, ei tainnut herua mitään :D Voi raasua. Olipa mukava pitkästä aikaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Kylläpä illalla moisen myllerryksen jälkeen väsytti.

Tänään nähtiin Melliä Sanginjoella ja meno oli verraittain rauhallista. Kerittiin hetki olla keskenämme metsikössä ja ilman koirahäiriöitä testattiin luoksetuloa, se toimi hyvin. Hihnailu meni mukavasti myös. Mellin ollessa paikalla korvat jälleen aikalailla katosivat. Mellin ollessa jäähyllä sylissä, itse jaksoimme matkaa 50 metriä kuvitellen, että kyllä se Luna lähtee meidän perään. Turha luulo, Lunahan jäi odottelemaan Mellin laskeutumista. Ei mennyt ihan putkeen ja tarinan opetus taisi Lunalle olla, että turha seurata, kyllä ne kuitenkin tulevat takaisin :D Ulkoilureissulta tulon jälkeen Luna oli yksin pari tuntia, kun kävimme asioilla. Sitten pienen pissareissun jälkeen Luna tuli maskotiksi asukaskokoukseen S:n mukaan. Muutaman hengen kesken kokoustimme. Luna sai osakseen rapsutuksia ja oli hienosti rauhassa kerhohuoneella. Alun tutkimisen jälkeen Luna löysi hyvän makuupaikan pyörätuolin alta, jonka hallitsija olikin erinomainen rapsuttelija. Illalla harjoiteltiin kotona lähinnä kontaktointia ja käytiin hihnailemassa, joka sujui vaihteeksi mukavasti.

Alla sekalaisia kuvia viime ajoilta.