Sataa, sataa ropisee..

Lumet sulaa vauhdilla, kun viime yöstä asti on jatkuvalla syötöllä satanut. Eilen illalla puhuttiin, että kylläpä Luna on nukkunut hyvin viime viikot. Viime yönä taisi sateen kova ropina herättää, kun kertaalleen heräsi haukahtelemaan. Nopeasti rauhoittui uudelleen nukkumaan.

Tänään töiden jälkeen käytiin ulkoilemassa alkuun kotikulmilla. Sitten lähdettiin kirjastoreissulle ja otettiin Luna mukaan. Käytiin pyörähtämässä pieni reissu rotuaarilla. Alkuun piti haukkua parille sateenvarjotyypille, jotka olivat enemmän kuin epäilyttäviä. Oli tainnut syksyltä jo unohtua, että sellaisiakin on olemassa. Sitten taisi Luna huomata, että äh, näitä on liikaa ja nämä on tylsiä, eikä noteerannut niitä enää. Muuten ei näyttänyt kulkijoihin juuri kiinnittävän huomiota. Hirveästi ei viitsi asvaltilla kävelyttää, mutta näillä keleillä on jonkin verran pakko, vaikka yrittääkin koiraa ohjata pehmeämmälle reunalle. Kaikki on niin märkää, rumaa ja ällöä. Myös Lunasta on ällötystä kävellä märistä, kylmistä rapakoista, lits läts. Teiden reunat on täynnä koiranpaskoja, ei voi tajuta, miten ihmiset kehtaa jättää niitä. Mitä isompi paska, sitä todennäköisemmin se jää keräämättä. Kotiin tultua käytiin vielä pieni kävely lähistöllä. Hihnailu on tänään mennyt oikein mukavasti ja hyvässä yhteistyössä. Koirien ohitus on sujunut kohtuudella, mutta vähän sellaista tyyliä on elämöinnin ohella havaittavissa, että Luna saattaa olla kyllä hiljaa (edistystä!), mutta sitten kohdalla yrittää hönnätä kohti toista koiraa. Jospa minä vähän yrítän kuitenkin päästä lähemmäs. Voi kuvitella, että toisista koirissa tämä on vähintäänkin uhkaavaa käytöstä. Pitäisi yrittää vahvistaa rauhoittavia signaaleja. Ulkoilun jälkeen täytyi tehdä kunnon masutassupesu. Jatkuvaan pesuun ja kuivaukseen Luna alkaa jo tottua. Pesun jälkeen veti pienet hepulit, mutta iltaruuan jälkeen rauhoittui makoilemaan.

Puhelimesta löytyi pari söpöä kuvaa. Myönnettäköön, ettei aivan viime viikolta. Ei ole enää noin pehmoiset vaaleanpunaiset pentutassut. Luna matkustaa tässä autolla, miten muutenkaan kuin nukkuen omassa häkissään. Jalat siveellisesti ristissä. Naapuri puhui vasta koirastaan, ettei voi käyttää sitä oikein missään, kun se viihdy lainkaan autossa. Onneksi meillä autoilu on sujunut mutkattomasti ja nopeasti Luna jo alussa sopeutui alkutotuttelun jälkeen.

Pienet vaaleanpunaiset tassut ja hännänpää <3

Autolla matkustaminen on rentoa