Vuosi koiramaista elämää

Jälleen kuluneella viikolla vietimme vuosipäivää, kun tuli kuluneeksi kokonainen vuosi siitä, kun Luna on saapunut meille. Vuosi on kyllä kulunut hujauksessa. Mietittiin taas jälleen, että Luna on tuonut niin paljon hyvää mukanaan. Koiranhankinta oli kerrassaan paras ja oikea päätös. Luna on niin energinen ja hyväntuulinen elelijä, ettei voi itsekään muuta, kun tulla hyvälle tuulelle. Juuri osui jälleen yksi tutkimus silmään, jossa koiran omistaminen vähentää merkittävästi stressiä ja vaikuttaa positiivisesti elämänlaatuun. Tämän voi kyllä täysin allekirjoittaa. Parhainta stressin lievennystä on lähteä Luunin kanssa metsään tai muuten touhuilla jotain mukavaa.

Toki koira aiheuttaa myös tietyissä tilanteissa murhetta. Kuten kuluneella viikolla, kun Luna jälleen yhtenä päivänä useamman kerran oksensi. Ripulia tms. ei ollut ja muuten oli oma itsensä. No, sitten se loppui kuin seinään. Liekkö syönyt jotain sopimatonta tai mennyt jotenkin tilapäisesti tukkoon syömästään luusta. Huomattiin, että söi samasta pussista lihaisen luupalan myös edeltävällä viikolla, kun sitten oksensi tokotreeneissä. Täytynee varulta heittää pussi menemään.

Tämän viikon agitreenit menivät erittäin ylikierroksilla ja Luna oli poikkeuksellisen hallitsematon. Lähti latomaankin yhdessä välissä mihin sattuu hallissa, kun harjoiteltiin hyppykuviota. Piru vie, kun kävi sähelöimässä koirienkin luona. Voihan Luna. Tuli kuitenkin takaisin ja loppua kohden alkoi sujua jo paremmin. Hyvin meni puomia ja harjoiteltiin takakiertoakin mallikkaasti. Aina välillä on huonompia päiviä niin koirilla kuin ihmisilläkin. Liekkö ollut jo liian väsynyt, kun oli käynyt alkuillasta kunnon metsälenkin ja treenit alkavat vasta kahdeksalta. Seuraavalla kerralla täytyy tehdä perus lämmittelykäppäilyt ja rauhoitella enemmän edeltävästi.

Tokoon ohjaaja lähti uudella asenteella ja kiinnitti huomiota omaan rentouteen sekä rauhallisuuteen. Jos ohjaaja jännittyy ja kiristyy, ihan takuulla tekee näin koirakin. Kotoa lähdettäessä Luna oli kyllä ylikierroksilla, mutta hyvin rauhoittui oikeaan tekemisen mielentilaan. Siinä helposti alkaa käpy kiristyä, kun alku on sellaista sähläystä ja viuhtomista, mutta juurikin siinä kohtaa täytyy huokaista syvään ja luottaa, että kyllä se siitä. Ja eihän tämä ole millään tavalla mitään vakavaa :) Alkuun otettiin paljon rauhoittavia kontaktiharjoituksia. Lisäksi tehtiin omaan tahtiin ja hyvin lyhyttä pätkää kerrallaan. Välillä käytiin kentän ulkopuolella pissatauolla ja juomassa. Ja olipa meillä mukavaa. Molemmat oli innoissaan ja hyvin saatiin tällä kertaa pysymään hyvä vire yllä alusta loppuun. Ohjaaja pyrki käyttämään mielikuvitustaan ja pyrki varioimaan harjoituksia ja palkkasi koiraa eri tavoin. Luna on ihana, kun se innostuu kaikesta ja silloin, kun se tekee, niin tekee kyllä hienosti. Nyt alkaa jo paikka ja koiratkin käydä tutuiksi niin sekin helpottaa. Hyppyä tehtiin myös ja Lunahan irtoaa, oi voi :D Luoksetulot sujuivat näpäkästi joskaan liikkeenomaisesti ei niitä juuri tehty. Hieman liikkeestä maahanmenoa ja seisomista harjoiteltiin myös. Hauskaa oli, hyvin mielin ensi viikkoon.

Viikonloppu ollaan vietelty kotosalla rentoutuen sekä ulkoillen. Ollaan hihnailtu ja käytiinpä markkinoilla ihmisvilinässäkin pyörähtämässä. Eilen S oli tokoepiksissä talkoilemassa. Allapa kuvia rentoutumismetodeista.

Joko mennään?

Luna ja kepukka

Luna tuopi bumerangia

Heitä jo! Huomaa takana varsin erikoinen maahan havumaton kasvattanut kuusi.

Sirkusnorsu esittää

Tiitteränä

Iloinen läkähtynyt Luna

Älä jaksa.. Haukotus..

Söpöliini

'Nouse'

Kontaktointia

Paheita. Luna saa nuolla jugurttipurkin, voi mitä herkkua.

Pusu

Vielä mahtuu syliin vahtaamaan telkkaria

Ja lisäksi muutama videon pätkä:

Luna syttyy leikkimään
 

Perinteiseksi muodostuneet ravitukset metsässä. Mitä mukavampi varvikko tai sammalikko, sen parempi.

 Pari luoksetulovideota. Palkkana harvinaista herkkua, kissanruokaa.. Namskis.

 

Agiliitia ja tokoilua

Taas on ollut hieman taukoa kirjoittelussa. Koiraharrastuksetkin ovat startanneet agilityn ja tokon merkeissä. Agilitya on ollut nyt kaksi kertaa ja molempina kertoina on innostusta riittänyt koirakolla. Ensimmäisellä kerralla agilityssa oli sitten 18 esteen rata. Ensimmäiseksi kouluttaja kysyi kuinka paljon on kokemusta agilitysta. Kaikilla muillahan tuntui olevan vuosien harrastustaustaa.

Siinä tutustuttiin rataan ja Luna siellä vähemmän tai enemmän protestoi ohjaajan rataan tutustumista. Onneksi rata suoritettiin yksi koira kerrallaan muiden odottaessa pihalla. Oltiin Lunan kanssa viimeisinä, kun ensin menivät maxi sitten medit ja lopuksi kaksi mini corgia. Yllättävän hyvin meni ottaen huomioon sen, että taukoa agilitysta oli yli kuukausi. Noin 15-20 min harjoiteltiin ohjauskuvioita ja radan menemistä. Ratakin onnistuttiin selvittämään kolmessa eri osassa. Siinäpä meni ensimmäinen kerta ihmetellessä. Loppuun kouluttaja sanoi, että sulla on kyllä todella nopea koira. Totta, se on taitaa olla vähän liiankin nopea minun jaloille.

Toisella kerralla alkuun olikin sellainen ohjausharjoitus, että osa oli ohjaajista oli koiria ja loput ohjaajia. Jaon jälkeen "koirat" menivät ulos ja ohjaajat opettelivat radan. Omalta osalta koirana oleminen onnistui paljon paremmin. Siinä meni noin puolet ajasta. Ihan hyvä harjoitus, mutta Lunalle se oli kyllä todellista tuskaa katsella narun päässä hallin reunalla, kun ohjaaja viiletti koirana menemään :D :D

Sitten harjoiteltiin itsenäisesti esteitä ja kouluttajan kanssa ohjauskuviota nimeltä saksalainen. Ideana olisi laittaa koira kiertämään hyppy -> ottaa koira hyppyyn molemmilla käsillä -> jatkaa matkaa koira toisella puolella. Lämpimän Lunan kanssa touhu oli aika haastavaa, kun meni Lunalla hermot odottelussa. Olisi pitänyt jättää koira autoon, jos olisin tiennyt alun hitauden. Onnistuttiin kerran tekemään liike oikein ja kahdesti koira ehti mukaan "väärälle" puolelle. Hauskaa kuitenkin oli, vaikka alku olikin hidas ja koiran mielestä kauhea. Harjoitusta, harjoitusta. Pitää osata odottaakin välillä.

Tokoa on myös ollut kaksi kertaa. Alku on mennyt melko hepakassa ja tutustuessa. Lunalla kestää tottua uusiin tilanteisiin ja täytyy antaa sille aikaa. Ensimmäisellä kerralla lähinnä tutusteltiin ja omatoimisesti harjoiteltiin sitä, mitä kukin halusi. Ryhmän vetäjä oli asiantunteva ja kannustava. Otettiin aivan pieniä juttuja lyhyissä pätkissä. Taas tuli todettua, että tunnin aika on todella pitkä sekä koiralle että ohjaajalle. Luoksepäästävyyttä, luoksetuloa, alkeishyppyä, asentoja tuli vähän harjoiteltua. Paikkamakuuta ei otettu vielä eka kerralla. Lisäksi harjoiteltiin ryhmässä ohitteluharjoituksia, ne ovat Lunalle kaikista haastavimpia.

Eilen oli toinen kerta ja meni osin vähän paremmin. Yleisesti ottaen Lunalla oli eilen vähän jotenkin huono päivä, eikä kovin jaksanut keskittyä. Välillä haukkui ja vahtasi muita, välillä oli taas kuulolla ja välillä ihan rennosti odotteli makuullakin. On vähän on-off tämä meidän tyyli. Paikoin meni kuitenkin oikein mainiosti, mutta sitten aika alkuvaiheessa reppana oksensi kentälle. Ei ihme, ettei keskittyminen ollut ihan parhaassa vireessä. Raasu. Siitä se meno koheni, mutten viitsinyt enää kovin namitella. Itsellä pitäisi muistaa noin yleisesti pysyä rentona. Mikäli itsellä alkaa pipo kiristyä, takuulla kiristyy koirakin. Perusasentoa täytyy hioa kotona ja ottaa vielä tarkkuutta lisää. On vähän liian tiivis ja saattaa 'perällä painaa' mua etenkin jänskissä tilanteissa harjoiteltaessa. Kääntymistä harjoiteltiin ja siinä Luna on oikein etevä. Välillä perä heilahtaa oikein todella reilusti ja saa olla itse tarkkana, ettei provosoi tätä. Joskin rauhallisemmassa vireessä ns. ylikorjaus on vähäisempää. Peränsä se on löytänyt, vaikka näytti joskus, ettei se tiedä sen olemassa olosta mitään :) Lisäksi otettiin sellaista harjoitusta, että siirryttiin koirien kanssa ringin kehältä aivan kasaan keskustaan ja sieltä pääsi pois, kun koira oli kontaktissa. Huoh. Erittäin haastavaa. Muutaman kerran jälkeen se alkoi sujua aina vähän paremmin. Lopussa otettiin lyhyt paikkamakuu, jossa pysyin hyvin lähellä. Meni mukavasti. Kyllä tämä vaan tekee hyvää. Jos mitään mielenhallintaa ja kärsivällisyyttä kehittävää Lunan kanssa ei tekisi niin se olisi kyllä ihan mahdoton.

Eräs ärsytyksen asia on ollut kotona, kun nyt kahteen otteeseen Luna on yksinollessaan järsinyt tunnerikasta vanhaa lipastoa, ensimmäisellä kerralla myös mattoa ja rottinkikoria. Onneksi kämpän kiinteään irtaimistoon tai muuhun ei ole koskenut. Oltiin vähän ihmeissään, kun aiemmin ei ole tehnyt uudessa kodissa mitään. Mahdoton varmuudella sanoa, mistä johtuu. Ajateltiin, että mahdollisesti Luna on säikähtänyt jotain ja hermostuksensa purkanut johonkin. Tiedetään ainakin, että viime viikonloppuna, kun oltiin agilitytalkoissa, äänekäs kulkue meni talon ohi ja eilen järsimisen toistuessa porraskäytävässä oli erittäin äänekäs vahanpoisto-operaatio meneillään. Kyse ei siitäkään ole, etteikö olisi ollut jotain muuta järsittävää tai muuta. Kumma homma. Toivottavasti ei enää toistu, kun kynnys siihen kyllä varmasti kerta kerralta madaltuu.

Tänään rentouduttiin ja käytiin metsäilemässä perjantain kunniaksi. Hyvin Luna oli kuulolla ja sai iltaruuaksi pienen palan lihaista karitsan luuta. Mukavaa, kun on viikonloppu ja vapaata.

Temperamentfully elegant bitch

Kuluneella viikolla on taas pitkästä aikaa ollut kaikenlaista mukavaa touhua ja lisää on alkavalla viikolla luvassa. Alkuviikosta saimme vieraita Kuusamosta. Luna on kyllä ovela ottamaan huomionsa ja saa varmasti kaipaamansa rapsutukset osakseen kätevästi. Kotona meitä se ei testaa, mutta vieraita kylläkin hienovaraisesti esim. siten, että kun menimme saunaan niin tyyppi oli suoraan kipittänyt meidän makkariin, jonne ei siis saa mennä ja katsonut sanovatko vieraat mitään. No, eivätpä sanoneet ja niinpä neiti löytyikin saunasta tultuamme nukkumasta sängystämme. Normaalisti kyllä kunnioittaa tuota maagista makkarin rajaa melko hyvin, vaikka ovi olisi aukikin.

Yksin ollessaan Luna on ollut varsin nätisti. Yksi ihmetys oli, kun eräs päivä jälleen oli hävinnyt kaksi palaa suklaata korkean lipaston päältä ja paperit lattialta. Miten ihmeessä? On arvoitus, että miten kummassa se on saanut ne ongittua sieltä, kun vieressä ei ole edes mitään, minkä kautta sinne voisi nousta. Lisäksi eräs päivä löytyi myös raadeltu ja huolellisesti puhdistettu kalinkajugurttipurkki, joka oli unohtunut tyhjänä aamulla pöydälle. Lisäksi sohvalta on löytynyt hämmästyttävän paljon karvoja ja lukuisia havaintoja tyypin hengailusta siellä. Muun muassa eräänä yönä J oli vessassa käydessään ihmetellyt, että mihin ihmeeseen koira on kadonnut. No, Lunahan oli hiiren hiljaa köhjöhtänyt sohvan nurkassa pienellä kerällä. Siellähän se. Meidän ollessa kotona ei pyri sohvalle, mutta heti hiirien ollessa pois kissa ottaa paikkansa. Pitäisi joku kerta laittaa videointi päälle niin saisi selvyyttä arvoituksiin. Ja sohvalle varmaankin pyykinkuivausteline niin ei olisi enää niin luoksekutsuva makuualusta.

Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä, jotka meni oikein hyvin. Silloin monta viikkoa käytiin silloin kerran ja nyt huomasi, että Luna selkeästi muisti paikan ja harjoittelu sujui jo alusta asti ensimmäistä kertaa paremmin. Varsin rauhallisesti Luna odotteli ja haukun määräkin oli vähäinen. Kaikista mukavin juttu oli, kun nähtiin toinen cardi 2 v Alma omistajineen ja saatiin kutsu keskiviikoksi carditapaamiseen. Keskiviikkoilta menikin sitten kokonaisuudessaan sitten kivassa seurassa pääosin corgien kanssa. Luna nautti täysin rinnoin, kun vihdoin pääsi painimaan ja juoksemaan muiden samanmoisten kanssa. Paikalla oli osa pentuja ja osa aikuisia, varsin sujuvasti meni leikit yksiin. Luna oli kyllä vilkkaimmasta päästä. Tai oli yksi 4 kk suursnautserin pentu, joka tykästyi Lunaan ja oli kyltymätön leikkijä. Luna sai vihdoin maistaa omaa lääkettään :) Ensi viikolla on suunnitelmissa mennä mukaan uudelleen. Oli mukava tutustua muihin alueen cardiharrastajiin.

Viikonloppu on kulunut kyläily-sukulointi-koiranäyttelyreissussa Tampereella, jossa Luna pääsi jytyämään Tanen ja Elmerin kanssa. Eilen lauantaina käytiin koiranäyttelyssä, jossa yllätykseksi Lunalla meni tosi kivasti ja ainoana juniorinartuissa voitti luokkansa, sai ERI ja SA:n. Arvostelu kuului näin:

"Temperamentfully elegant bitch. Typical head. Topline should be correcter. Good chest. Slightly french stand. Not enough flow in movement."

Hyvin kuvaa Lunaa tuo arvostelu etenkin luonteen osalta, se ei voi olla paistamatta läpi :D Paras narttu luokassa kulku meni aikalailla pomppimiseksi ja höntyilyksi ravaamisen sijaan ja oli sitten neljäs. Muut lähellä tulevat koirat meinasivat kiinnostaa turhan paljon. Harjoituksen puutetta. Selvästi tuomari tykästyi Lunaan ja kävi vielä kehän jälkeen jopa sanomassa, että Luna olisi voinut voittaa, jos se olisi malttanut ravata ja liikkua kunnolla. No sellainen Luna on. Varmaankin kokemuksen ja harjoituksen myötä siitä rauhoittuu. Ja erityinen plussa oli, että Luna käyttäytyi kehän reunalla oikein rennosti ja oli aivan mallikelpoinen oleilija. Ja saatiin kommenttia myös, että Luna on niin iloinen esiintyjä ja pöydälläkin se mielissään vispasi häntäänsä, pysyi kuitenkin kivasti paikallaan, vaikka mieli olisi varmaan tehnyt hypätä tuomarin syliin :D Näytti tuo tuomari tykkäävän vähän rotevammista yksilöistä ja paljon tosiaan kiinnitti huomiota tuohon liikkumiseen. Se oli myös ihme, että se kehän ruoho oli jätetty tosi pitkäksi ja kenttä oli ihan muhkurainen verrattuna Kemin näyttelyyn. Se aiheutti oman haasteensa näille töppöjalkaisille koirille. Kuvia ei itse otettu, mutta mahdollisesti niitä on luvassa myöhemmin.

Kiva viikonloppureissu kaikinpuolin ja oli mukava nähdä niin koira ja ihmisystäviä :) Nyt ollaan kaikki valmiita yöpuulle ja Luna nukkui koko tulomatkan ja jatkaa uniaan tuossa vieressä. Huomenna onkin sitten edessä uudet kujeet, kun on pitkästä aikaa agilityä ensimmäisen kerran, kun ryhmien kausi starttaa!

Kotitreeniä

Kulunut viikko on jatkunut pitkälle edeltäjiensä kaltaisena. Ollaan juostu metsässä, kun ilmat ovat suosineet sekä tehty hihnalenkkejä. Eli aivan perinteistä. Lenkkeilyn lomassa viime päivinä on harjoiteltu vähän seisomista ja ravaamista ensi viikonlopun näyttelyä ajatellen. Näyttelyharkat sujuvat erittäin vaihtelevalla menestyksellä. Lyhyitä mukavia harjoituksia ollaan tehty, jotta touhu pysyy kivana. Vaikkakin näyttelyissä odottelua ja seisoskelua tuleekin pitkinä toveina. Eilen käytiin myös hallitalkoissa, joissa osaanotto oli vähäinen suhteessa seuran jäsenien määrään. Pikaisen laskelman perusteella korkeintaan 0,03 % eli paikalla oli 10 henkeä. No tulipahan talkoiltua ja hyvää saatiin aikaan.

Lyhyitä pätkiä ollaan myös tokoiltu. Edelleen aivan perusjuttuja, sivulle tulon käsiapua on koetettu häivyttää, sitäkin vaihtelevalla onnistumisprosentilla. Seuraamisen harjoittelua ollaan jatkettu. Tämän seurauksena Luna etenkin aamukävelyllä näyttää osaamistaan ja köpöttelee seuraten paljon. Kiva, kun Luna itse niin hienosti mielissään sitä tarjoaa ja vieläpä pääosin hyvässä paikassa. Ja on tullut kyllä palkannut siitä, jos sujuu kivasti oikeapaikkaisesti ja tukenut näin sitä. Toisaalta kolikon kääntöpuoli on se, eihän se kuitenkaan ole liikkeenomaista seuraamista ja täytyy vähän toppuutella, ettei ihan kyllästyisi tuohon seuraamiseen. Luoksetulot ovat vauhdikkaita, sivulletulona ei ole sitä tullut juuri tehtyä. Paikkamakuuta kannattaisi harjoitella enemmän. Liikkeestä seisomista ja maahanmenoa ollaan otettu alkeisharjoituksina hupailuna väliin.

Alla vielä kuvia leppoisasta sunnuntai päivästä, joskaan metsään kamera ei tullut mukaan.

Luna rentoutuu

Luna vahtaa hevostokoa

Söpöliini

Hiljaiseloa

Pari viime viikkoa on mennyt hujauksessa töiden aloittamisen, ulkoilun ja kotioleilun merkeissä. Luna on ollut pääasiassa muutaman tunnin päivässä yksin. J:llä alkaa usein myöhemmin työt, joten aamuisin ehtii tehdä kunnon ulkoilut. Töiden jälkeen ollaan tehty yleensä kaksi lenkkiä: toinen hihnassa yleensä joen vartta pitkin ja toinen vapaana metsässä tai pururadalla. Ollaan etsitty uusia paikkoja, joista osa on osoittautunut oikein hyviksi ja käyty niissä sitten useammin. Myös juoksulenkkeilyä ollaan hieman harjoiteltu viileämmillä keleillä. Pääosin Luna on pysynyt mukavasti kuulolla ja se kyllä tosissaan nauttii metsässä menosta - kukapa ei. Sinne saa kyllä viimeiset energiat purettua. Nyt yksinolojen lisäännyttyä huomaa kyllä, että Luna on vielä aiempaa enemmän mielissään menossa mukana ja kontakti pysyy paremmin. Metsän antimista etenkin mustikat ovat Lunan mieleen. Myös vadelmat maistuvat, jos kohdalle sattuu. Puolukatkin paremman puutteessa. Tosiaan välillä jos joku tyyppi tulee metsässä aivan "puskista" ja Luna huomaa kulkijan ensin, reaktiona on yleensä haukkuminen. Hyvää on se, että Luna tulee sitten kutsusta takaisin.

Hieno juttu on se, että S sai varmistettua tokoryhmäpaikan Lunan kanssa. Ohjattua treenailua on siis syyskuun alusta alkaen luvassa kahtena iltana viikossa. Onneksi toko ja agility eivät sattuneet samalle illalle. Agilityä on siis luvassa maanantaisin ja tokoa torstaisin. Ensi viikonloppuna meillä on hallitalkoilua ja suunnitelmissa on mennä talkoilemaan myös agilitykisoihin joku viikonloppu. Ihan hyvä, että on nyt tullut vähän kesätaukoilua harjoitteluun. Kotona ollaan harjoiteltu pikkujuttuja, mutta kiva päästä ohjattuihin ryhmiin, niin saa uutta näkökulmaa ja johdonmukaisuutta kotinyhväilyyn. Samalla Luna saa uudenlaista virikettä ja saadaan kanavoitua tuota nuorta energiaa toivottuihin uomiin. Ja häiriöharjoittelu tulee kyllä meille tarpeeseen! Siispä syyskuuta odotellessa..

Kevennettyä paluuta arkeen..

Edit: Huomattiin, että tekstistä on jäänyt otsikko ja loppu jostain kumman syystä pois, joten lisäilläämpä ne nyt.

Lomat on vietelty ja tällä viikolla on ollut paluu arkeen töiden merkeissä joskin aika kevennetysti. Näin on hyvin saatu totuteltua Lunaa taas yksinoloon pienissä erissä. Hyvin on mennyt ja taitaapi Luna etupäässä nukkua, kun saa laatuaikaa itselleen. Jotain purtavaa tai kongi ollaan jätetty, jotta puruhalujen yllättäessä huomio keskittyy niihin, eikä kodin irtaimistoon.

Loppuviikosta S:n veli kävi kyläilemässä meillä ja Luna tunnisti tulijan jo pihalla kaukaa tien toiselta puolelta, vaikkei ollut tervehdittykään. Siinä oli riemussa pitelemistä, itsehillinnässä olisi jossain tilanteissa vielä rutkasti kehitettävää :) Luna taitanee muistaa vielä yökyläreissun S:n veljen luo, jossa paljon rapsutuksia ja iltaruuaksi putkiluun järsittäväksi. Yöllä Luna muisti myös viihdyttää vierastamme, kun aamuyöllä oli yrittänyt pyrkiä viereen toistamiseen sohvalle nukkumaan. Kaiken se kokeilee - ihan varmasti. Kun kissat ovat poissa, yksi hiiri hyppii pöydällä.

Viikonloppuna S kävi talkoilemassa tokokisoissa ja sunnuntaina käytiin seuran palaverissa kuuntelemassa ajankohtaisia asioita. Kävipä niin onnekkaasti, että Luna pääsi J:n kanssa agilityryhmään, joka starttaa syyskuun alusta ja kestää aina kevääseen asti. Mahtava juttu! Ryhmässä näytti olevan myös toinen cardi Tokoryhmiin haku ei ole vielä alkanut.

Paljon ollaan lomalla ulkoiltu. Aamupäivisin ollaan tehty etupäässä hihnalenkkejä ja iltapäivisin sekä iltaisin ulkoiltu vapaammin luonnon helmassa. Alkuviikosta löydettiin uusi hyvä ulkoilupaikka, jossa on pururata ja paljon hyväkulkuista metsää sekä polkuja. Siellä ollaan käyty nyt useampaan otteeseen. Muitakin liikkujia paikassa näkyy, mutta tuleepahan samalla harjoiteltua hallintaa. Yksi kerta Luna säntäsikin erään ohi hurauttavan maastopyöräilijän perään, mutta kääntyi kuitenkin takaisin ja tuli luo. Hyvä niin. Kauempaa kulkevat lenkkeilijät saavat mennä menojaan ja jopa yhden koiran nähdessään päätti pysytellä meidän luona. Löysipä Luna myös metsästä siilin. Ihmeteltiin, että mitä se niin tohkeissaan nuuhkii. Ei käynyt kuinkaan kummallekaan kohtaamisessa, onneksi ei ollut kyy. Siili toki varmasti koki elämänsä järkytyksen, kun innokas karvakuono tuli sitä nuuhkimaan.

Näkemys koiran tarkoituksesta

Hienoja ajatuksia löytyy joskus fb:stäkin.

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.

Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.

Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".

Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:

• Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
• Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
• Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
• Ota nokosia
• Venyttele ennen ylösnousua
• Juokse, telmi ja leiki päivittäin
• Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
• Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
• Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
• Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
• Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
• Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
• Ole uskollinen
• Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
• Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
• Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
• NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!