Loppuviikko on mennyt hujauksessa. Torstaina oli toiseksi viimeinen pentukurssikerta, jossa J pääsi vuorostaan ohjaksiin. Harjoiteltiin putkea, johon Luna syttyy tosissaan. Täytyy pitää varansa, ettei mene putkihulluuden puolelle. Ensimmäistä kertaa harjoiteltiin myös kontaktiesteen, puomin nousua ja alastuloa. Lisäksi harjoiteltiin perusasentoa, joka on Lunasta häiriössä on hippasen puuduttavaa. Käännökset ja seuraaminen on mukavampia, kun tapahtuu jotain. Hienoista edistystä perusasentoon tulon suhteen on tapahtunut ja Lunakin etenkin kotioloissa ja pihalla rauhallisessa ympäristössä mielellään tokoilee.
Viikonloppu ollaan oltu reissun päällä Kuusamossa. Lauantaina kävimme S:n serkun ja Mistin kanssa aamupäivästä ulkoilemassa. Metsä oli jo yllättävän hyvin sulanut. Kylläpä pehmeä sammal tuntuu hyvältä tassujen alla. Lunan tassutkin ovat pehmeämmät talveen verrattuna. Ulkoilun jälkeen lähdimme syntymäpäiväjuhlille. Synttärijuhlat olivat Lunan osalta varsin tylsät, kun pienen ulkoilun jälkeen laitettiin toveri toiseen mökkiin nukkumaan. Torkkujen jälkeen käytiin metsikössä ulkoilemassa. Pihalle päästyään Luna ampaisi toppuuttelusta huolimatta Tanen luo, mikä ei sinällään ollut yllättävää. Muutoin oli aika mukavasti kuulolla ulkoilun ajan.
Illalla Luna pääsi mukaan pihapeleihin, jossa Lunalla oli jopa korvat välillä mukana. Yllättävän vähän Luna hyppi ihmisiä vasten, vaikka kaikki tuntuivat olevan innoissaan meidän koirakaverista. Tanen ollessa yläkerrassa ja Lunan majaillessa alakerrassa meidän otus oli löytänyt uuden mahtavan makuupaikan, nimittäin sohvan. Pois lähtiessämme Luna veteli sohvalla sikeitä ja olipa siinä makuupaikkaa etsiessä katsonut mitä sohvatyynyjen takana on. Komentamalla hyppäsi nopeasti alas, eikä hypännyt sohvalle meidän ollessa paikalla. Onneksi muuten oli käyttäytynyt varsin nätisti, eikä ollut esim. tuhonnut mitään. Nauhoituskin oli osan aikaa päällä, eikä kummempaa möykkää ollut tallentunut.
Sunnuntaina lähdettiin metsäretkelle ja voi pojat, kun oli ihanaa jäniksen ja poronpaskaa haukkailtavana. Eipä tuolle paskan syönnille voi oikein mitään muuta kuin yrittää kieltää tomerasti. Välillä auttaa, välillä ei. Lenkki meni muuten hyvin ja Luna piti kivasti yhteyttä, kunnes yhtäkkiä aloimme ihmettelemään minne se Luna jäi. No siinä minuutti meni ja kaveri kävi kummun takaa kurkkaamassa, mutta meni heti takaisin. No siinä päätettiin, että ei me nyt kyllä sitä lähetä hakemaankaan. Pian kuului tassujen kahinaa ja hymy alkoi tulla huulille, kun Luna kipitti meidän luo. Onni oli tosin liian aikaista, kun J huomasi, että mitä hemmettiä sillä on suussa! Niinhän se oli jonku linnunraadon sieltä metästä löytänyt ja esitteli herkkuaan ylväästi. J yritti turhaan jätä komentoa ja Luna pinkaisi kauemmas, kun J yritti lähestymistä. Onneksi S sai Lunan napattua ja Luna luopui loppuraadostaan. Liekkö kuinka paljon ehtinyt sitä syödä. Toivottavasti selviämme madotuksella.
Seikkailut eivät vielä tähän loppuneet, vaan autoa pakatessa Luna livahti J:n oven avauksella pihalle. Karkumatka ei onneksi kestänyt kuin autotallin ympäri ja Luna tuli takaisin ihmettelemään pallonheittelyä katolle ja S:n heleää 'tänne' komentoa vetolelu leikkivalmiina. Kotimatkan Luna nukkui. Sanottaisiinko, että olipahan tapahtumarikas viikonloppu taas ja ennenkaikkea sunnuntain seikkailut veivät mehut sekä koiralta että omistajilta. Illalla ollaan lepäilty ja tehty hyvänmielen harjoituksia sisällä ja ulkona iltakävelyn merkeissä. Hienosti Luna oli kuulolla ja jopa kontaktia löytyi. Sitä ollaankin viime aikoina etsiskelty. Ei koirillekaan tarvinnut haukkua, vaikka pari muuta räksyttikin.
Huomenna on taas paluu arkeen ja tuttuihin kuvioihin. Ulkoilukuvioita helpottaa yhdellä sykäyksellä tullut kevät ja ulkoilumahdollisuudet ovat rajattomat verrattuna talven muutamaan kinttupolkuun.
Viikonloppu ollaan oltu reissun päällä Kuusamossa. Lauantaina kävimme S:n serkun ja Mistin kanssa aamupäivästä ulkoilemassa. Metsä oli jo yllättävän hyvin sulanut. Kylläpä pehmeä sammal tuntuu hyvältä tassujen alla. Lunan tassutkin ovat pehmeämmät talveen verrattuna. Ulkoilun jälkeen lähdimme syntymäpäiväjuhlille. Synttärijuhlat olivat Lunan osalta varsin tylsät, kun pienen ulkoilun jälkeen laitettiin toveri toiseen mökkiin nukkumaan. Torkkujen jälkeen käytiin metsikössä ulkoilemassa. Pihalle päästyään Luna ampaisi toppuuttelusta huolimatta Tanen luo, mikä ei sinällään ollut yllättävää. Muutoin oli aika mukavasti kuulolla ulkoilun ajan.
Illalla Luna pääsi mukaan pihapeleihin, jossa Lunalla oli jopa korvat välillä mukana. Yllättävän vähän Luna hyppi ihmisiä vasten, vaikka kaikki tuntuivat olevan innoissaan meidän koirakaverista. Tanen ollessa yläkerrassa ja Lunan majaillessa alakerrassa meidän otus oli löytänyt uuden mahtavan makuupaikan, nimittäin sohvan. Pois lähtiessämme Luna veteli sohvalla sikeitä ja olipa siinä makuupaikkaa etsiessä katsonut mitä sohvatyynyjen takana on. Komentamalla hyppäsi nopeasti alas, eikä hypännyt sohvalle meidän ollessa paikalla. Onneksi muuten oli käyttäytynyt varsin nätisti, eikä ollut esim. tuhonnut mitään. Nauhoituskin oli osan aikaa päällä, eikä kummempaa möykkää ollut tallentunut.
Sunnuntaina lähdettiin metsäretkelle ja voi pojat, kun oli ihanaa jäniksen ja poronpaskaa haukkailtavana. Eipä tuolle paskan syönnille voi oikein mitään muuta kuin yrittää kieltää tomerasti. Välillä auttaa, välillä ei. Lenkki meni muuten hyvin ja Luna piti kivasti yhteyttä, kunnes yhtäkkiä aloimme ihmettelemään minne se Luna jäi. No siinä minuutti meni ja kaveri kävi kummun takaa kurkkaamassa, mutta meni heti takaisin. No siinä päätettiin, että ei me nyt kyllä sitä lähetä hakemaankaan. Pian kuului tassujen kahinaa ja hymy alkoi tulla huulille, kun Luna kipitti meidän luo. Onni oli tosin liian aikaista, kun J huomasi, että mitä hemmettiä sillä on suussa! Niinhän se oli jonku linnunraadon sieltä metästä löytänyt ja esitteli herkkuaan ylväästi. J yritti turhaan jätä komentoa ja Luna pinkaisi kauemmas, kun J yritti lähestymistä. Onneksi S sai Lunan napattua ja Luna luopui loppuraadostaan. Liekkö kuinka paljon ehtinyt sitä syödä. Toivottavasti selviämme madotuksella.
Seikkailut eivät vielä tähän loppuneet, vaan autoa pakatessa Luna livahti J:n oven avauksella pihalle. Karkumatka ei onneksi kestänyt kuin autotallin ympäri ja Luna tuli takaisin ihmettelemään pallonheittelyä katolle ja S:n heleää 'tänne' komentoa vetolelu leikkivalmiina. Kotimatkan Luna nukkui. Sanottaisiinko, että olipahan tapahtumarikas viikonloppu taas ja ennenkaikkea sunnuntain seikkailut veivät mehut sekä koiralta että omistajilta. Illalla ollaan lepäilty ja tehty hyvänmielen harjoituksia sisällä ja ulkona iltakävelyn merkeissä. Hienosti Luna oli kuulolla ja jopa kontaktia löytyi. Sitä ollaankin viime aikoina etsiskelty. Ei koirillekaan tarvinnut haukkua, vaikka pari muuta räksyttikin.
Huomenna on taas paluu arkeen ja tuttuihin kuvioihin. Ulkoilukuvioita helpottaa yhdellä sykäyksellä tullut kevät ja ulkoilumahdollisuudet ovat rajattomat verrattuna talven muutamaan kinttupolkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti