Mietteitä ja mätsäilyä

Torstaina oli pentukurssia kaatosateessa. Onneksi oltiin sisällä, mutta siitä huolimatta kaikki oli ihan ravassa. Alku meni vouhkatessa ja meinasipa lirauttaa halliinkin hämmästyksellisesti. Luna kävi edeltävästi kyllä kahdesti kunnon pissalla, joten tuskin sillä hätäkään oli. Maneesissa on toki maapohja, joten eipä koira sitä oikein voi ymmärtää, miksei voisi siihen pissata. Aiemmin ei ole kuitenkaan näin tehnyt, joten liekkö ollut merkkailua tai jotain sijaistoimintoa. Nopeasti Luna kuitenkin rauhoittui ja harjoitukset menivät mukavasti. Kerta kerralta helpompaa. Harjoiteltiin eka kertaa kurssin aikana putkea, jonka Luna meni rohkeasti ja vauhdikkaasti. Onhan siihen jo tutustuttukin hieman aiemmin. Mielissään oli. Odottaminen meni myös hyvin. Seuraavalla kerralla luvassa on leikkiä.

Kulunut viikonloppu on ollut tapahtumarikas. Tämän viikonlopun aikana ollaan opittu enemmän kuin pitkään aikaan. Eilen tehtiin reissu Lunan synnyinseudulle. Luna pääsi näkemään alkuperheensä, siskonsa ja emonsa. Tällä kertaa Neidin kanssa meni paljon sopuisammin. Käytiin tekemässä pieni treeni läheisen koulun pihalla ja saatiin monta hyvää vinkkiä jatkoon. Täytyy vain ihailla, kuinka kuulolla Neiti on, kontakti on hyvää ja tekeminen sujuu mutkattomasti ilman höntyilyä. Lunalla taas hihnailu kentälle oli yhtä sirkusta, kiskomista ja älämölöä. Alku meni rauhattomasti stressaillessa, mutta hiljalleen rauhoittui ja keskittyikin tekemiseen. Omistaja vaan ei oikein välillä tiennyt, mitä tekisi, niin meni osin hötkyilyksi. Täytyy olla tyytyväinen, että Luna kuitenkin oli yhteistyössä alun vouhkaamisen jälkeen ja esim. seuraaminen meni mukavasti. Saatiin hyvää vinkkiä perusasentoon, jonka harjoittelua täytyy tehostaa. Olipa kaikinpuolin mukava reissu. Sai uutta pontta ja motivaatiota harjoitteluun. Toivottavasti jatkossakin saadaan vastaavaa järjesteltyä :)

Rauhoittuminen ja oma varmuus olisivat avainsanat, joita pitäisi itsellä treenata ja keskittyä. Toki varmuutta voi saavuttaa vaan opettelemalla ja treenaamalla. Kärsivällisyyttä. Sitä, ettei itse stressaannu. Kyllä koirakin rauhoittuu, kun itse on rauhallinen. Rauhan ja kontaktin harjoittelemiseen jatkossa panostetaan. Harjoitukset kannattaisi suunnitella etukäteen hyvin, ettei tulisi poukkoiltua asiasta kolmanteen. Tämä on toki itsestäänselvyys, mutta eipä tule aina huomioitua. Kun itsellä olisi kirkkaana mielessä se, mitä koiralta haluaa, sujuisi kaikki paljon helpommin. Tämänkin suhteen kyllä kokemus ajanmyötä karttuu ja täytyy hyväksyä se, että osa asioista opitaan varmasti kantapään kautta.

Yksi asia on myös palkkaus. Luna on saanut namia turhan helposti, itse on syyllistynyt namimaattina toimimiseen. Sisällä rauhassa harjoitellessa namipussin nyörit ovat olleet tiukemmalla. Haastavammissa tilanteissa on ollut tyytyväinen melkein mihin tahansa, joka vähänkään muistuttaa yhteistyötä. Jatkossa aiotaan vaatia vähän enemmän. Miksi nami olisi tavoittelemisen arvoinen, jos sen saa joka tapauksessa, tekemällä vähän sinne päin. Sisällä häiriöttömässä ympäristössä on sujunut hyvin ja siellä oma johtajuuskin on jotenkin selkeämpää. Ulkona Lunan hötkyillessä on mennyt välillä aneluksi ja Luna päättää, kun on sopiva hetki treenata. Onneksi vihdoin on kevät ja maan kuivuessa jalkaudumme harjoittelemaan pihalle.

Myös tänään oli opettavainen päivä, kun kävimme mätsäreissä treenailemassa muiden koirien häiriössä oloa. Etukäteen päätettiin, että testataan tällä kertaa niin, että J on ohjaksissa. Häiriötä tosiaan oli yllinkyllin. Alkuun Luna oli aikalailla päätön kana, haukkui ja poukkoili mihin sattuu. Hihna pidettiin lyhyellä ja suuntaa vaihdettiin tiiviisti hihnan kiristyessä. Myös haukun alkaessa suunta kääntyi ja komennettiin Lunaa. Käytöksen ollessa mallikasta, sai kehuja. Tämä auttoi. Hiljalleen Luna alkoi rauhoittua ja antautua, hötkyily väheni ja päästiin lähemmäksi muita koiria rauhassa. Oli todella hyvä, että olimme paikalla riittävän ajoissa, jotta Luna ehti päästä oikean vireeseen ja rauhoittua. Ehdittiin ennen kehäänmenoa käppäilyn lisäksi myös kokeilla menoa kehässä ja käytettiin Luna myös pöydällä.

Kehässä meni yli odotusten. Oli oikein hyvän mielen mätsärit ja paljon koiria mukana. Saatiin paljon oppia, vaikkei sijoistusta tullutkaan. Lunan eno Viski omistajineen kävi myös meitä moikkaamassa. Luna ei haukkunut tai höntyillyt, vaan ravasi hienosti J:n vierellä. Katsomossa oltiin ihmeissään ja ylpeitä hienosta yhteistyöstä. Piti hieraista kyllä pariin kertaan silmiä, miten hyvin ja rauhallisesti Luna käyttäytyi. S:llä olisi paljon opittavaa J:n rauhallisesta olemuksesta. Oli kyllä hyvä päätös tehdä näin päin. Valitettavasti todistusaineistoa ei kuvien muodosta itse kehästä ole, kun piti seurata niin silmä tarkkana. Tällä kertaa Luna jopa vähän seisoikin, mutta koska sitä ei olla juuri harjoiteltu, asento ei todella ole edustavin mahdollinen. Seisominen siis harjoitteluun. Tuomarin antoi hyvin tutkia, mutta pöydällä olo meni venkoiluksi ja tuomarin mielistelyksi. Luna sai kehuja, että onpa hieno ja reipas nuori corgipoika. Eipä löytynyt kuitenkaan kiveksiä, joten tytöksi totesi ja naurahti. On sen verran roteva puskutraktori tämä meidän kaveri, että meinasi mennä puolet sekaisin. Hampaat antoi katsoa hienosti. Mahtava luonne, siitä tulee hyvä harrastekoira. Reippautta kehui myös. Väritys hyvä ja karva kiiltävä sekä hyväkuntoinen. Ravaa hienosti ja liikkuminen hyvää. Siis meidän Luna ravasi, ei pomppinut kuin pingispallo. Mitä ihmettä?

Kävelyretkellä eräänä päivänä

Vilaus emosta ja pienestä pennustaan :D

Luna löpsäytti aamu-uniltaan korvansakin alas,
kun kuuli mätsäriin lähdöstä

Tämä on mun rehellinen mielipide siitä hommasta

Tämä olkoon salainen aseemme tarvittaessa

Sininen nauha ja juomahetki

Kukapa olisi uskonut, että Luna näin lungisti kehän menoa seurailee